Älä koskaan äliarvoi pikkukauppojen, sähkön ja naapuriavun voimaa.

Never underestimate the power of small shops, electricity and good neighbours.

Olette varmaan uutisista lukenutkin, täällä eilen vietettiin vähän pidempää Earth Houria. 10.36 lähti sähköt ei vaan näiden seinien sisältä vaan lähes kaikilta Turkkilaisilta, muutama kaupunki sai pitää sähkönsä. Monilta meni myös vesi, mutta mulla sitä iloa riitti, kunnes pari tuntia sähkön palautumisen jälkeen vesi meni. Sähköt ei täällä kuitenkaan olleet pois kuin vajaat viisi tuntia, monin paikoin olivat pidempään. Voi vain koittaa kuvitella kuinka sekaisin koko maa menee, kun mm. liikennevalot, metrot ja ratikat ei toimi - eikä tietysti myöskään valot jne. Pysyttelin mahdollisimman visusti kotosalla ja vältyin suuremmilta ongelmilta. Vielä on kai melko arvailujen varassa, mikä sähkömme ja vetemme seisautti.

Sähkön voiman lisäksi ei ole syytä aliarvioida pieniä kauppoja. Täällä on toki suuria automarketteja, mutta kadut on pullollaan myös pieniä ja suloisia kadunvarsikauppoja. Yksi kauppaa kukkia, toinen toimistotarvikkeita, kolmonen ja nelonen ruokaa vitosen ollessa rautakauppa ja tai minun kaipaamani pesuainekauppa. Juu-u, pesuaineesta oli pula. Nimittäin ne surullisen kuuluisat parvekkeen lasit, joista on mm. täällä ja täällä piti pestä. Nyt kun kielikoulusta on selvitty ja aurinko kurkistelee urakalla Istanbulissakin, on laiskemmallekin tyypille tullut tarve pestä ikkunat. Aurinko myös tehokkaasti paljasti asian oikean laidan, eli ikkunoissani ei ollut pelkää maantiepölyä, pari maaliroisketta ja satunnainen linnun jättämä tervehdys, vaan jotain jolle en keksinyt parempaa suomenkielistä termiä kuin "töyhkä". Tiedättehän se sellainen juttu, jota ei vaan meinaa saada irti, mutta se näyttää ja tuntuu kuitenkin sellaiselta joka voisi irrota kun vaan on tarpeeksi sinnikäs.Kokeilin etikkaa, astianpesuainetta, kaupan halvinta ikkunanpesuainetta jne. mutta töyhkäkerros korkeintaan vähän oheni, mutta aikuisiän allergian tapaan (kuten Zen Cafë aikoinaan lauloi) pysyi lasissa.

Tämmöisiä oli basaarilla, haaveilin kukkia parvekkeelle

ja nämä tuli mukaan

No, pesuyrityksiin turhautuneena lähdin maanantaina lähibasaarille iltaretkelle ja sieltä tullessani olikin vastassa se pesuainekauppa. No sinne sisään ja selitin että nyt on sen laatuinen ongelma, että pitää olla jotain naista väkevämpää ja vettä vahvempaa. Setä antoi purkin ja vakuutti että vahvaa on, värikin oli vahvan sininen. Varauduin maksamaan tästä ihmeaineesta maltaita, mutta hinta oli 1 turkin liira, eli vähemmän kun se kaupan halvin aine (se maksoi muistaakseni 1,5)





Eilen sitten ryhdyin tehotoimiin uuden aineen kanssa ja se olikin ihan jees. Olin toki toivonut että se räjäyttäisi lian, kuten vanhoissa andy-pesuaineen mainoksissa luvattiin ,mutta eihän tämä kyllä andyakaan ollut. Töyhkä kuitenkin antoi periksi pikkuhiljaa ja olo alkoi olla toiveikas. Mutta eihän se nyt niin helposti voisi millään mennä. Uutuudenkarheat ikkunani taittuvat kauniiseen muotoon - ikäänkuin yhteen nippuun. Taittuivat joo,mutta eivätpä taittuneet takaisin. Sen sijaan alkoivat vaikuttaa kumman heiluvaisilta. Näin jo kauhukuvia siitä, kuinka ne syöksyvät kakkoskerroksesta alas kadulle ja ... ja... Pikaisen tilannearvion jälkeen vaihdoin asiallisemmat vaatteet ja säntäsin naapuriin. Siellä oli täti hoitamassa pientä lasta. Täti sanoi "nyt mennään auttamaan tätiä" ja kaappasi pojan kainaloon. No, ei ymmärtänyt tätikään ikkunoiden päälle. Sanoi että mennään hakemaan vastapäisen naapurin väkeä - siellä on mies. "Ok", ajattelin ja mentiin, mutta eipä mieskään vaimoineenkaan osannut toimia. Päätettiin yhteistuumin soittaa vuokraemännälle. Kiittelin runsaasti ja menin pelonsekaisin tuntein nukkumaan toivoen että jos lasit tippuu, niin omalle partsille, ei kadulle.

Tänään sitten saapui vuokraemäntä, tuo päivieni ilo :) Mutta nyt hän kyllä olikin varsinainen ilo. Oli minun tavoin vakuuttunut että vika ei ole minussa eikä hänessäkään, vaan niissä ustissa. Soitti ustille uudelleen ja lupasivat tulla. Vähän jouduttiin heitä vakuuttamaan, että ne lasit ei oo ok. Toinen puoli toimii ihan moitteettomasti, toinen ei. Muistelin heidän miettineen sen toimivuutta jo tekovaiheessa (=joulukuussa). Lopulta tulivat itsekin siihen tulokseen, että lasit on väärinpän ja ne on käännettävä. Huoh. Mutta hyvä että näin pian kävi ilmi. Naapurin rouvakin siinä piipahti, kun tuntee hyvin vuokraemännän. Kiittelin vielä runsaasti ja hän sanoi, että jos jotain tulee niin olisin tervetullut soittamaan heidän ovikelloaan. Kieltämättä tuntui kivalta, että tämmöinen tarjous tuli. Nyt mietin, että maistuisikohan heille rahkapullat tai korvapuustit, jos veisi vähän lämpiäisiä (jos ja vain jos innostuu leipomaan).

Jääkäämme odottamaan sitä päivää, kun parvekeustat tulee laittamaan nämä nyt oikeille paikoilleen.