Mikä ei kuulu joukkoon?

Olen ollut nettipimennossa vajaan viikon reissussa Etelä-Turkin lämpöön, wi-fin ulottumattomiin. Siellä oli lämpöä jo yli 20 astetta. Eilen lentokentälle taksilla mennessäni kuulin kuskilta, että Istanbulissa on +10 ja vettä sataa. En uskonut, että kohtaloni voisi olla niin kaamea ja tarkistin netistä - eipä olisi kannattanut. Sen mukaan Ibulissa oli +8 ja vettä satoi. Minullahan oli t-paita, hame ja sandaalit&paljaat varpaat. Ibulin kentällä kaivelin laukun syövereistä sinne haudatun takin ja niine hyvineni lähdin taivaltamaan kohti bussia. Muut oli toppatakeissa, saappaissa ja huiveissa, minä en kuulunut joukkoon.

kauniin päivän kaunis iltataivas

Istanbulin jälkeen aika rauhoittava ja lämmin ympäristö

käpypossu :)

Reissulla sain kuulua joukkoon ja mietinkin kuinka terveellistä ja hyvinvointia edistävää on aina joskus päästä porukkaan, jossa voi kokea että tulee ymmärretyksi ja itsekin voi ymmärtää toisia. Aina ei ole tarvinnut kahlata ihan samannimisiä soita ja ilonaiheetkin voi erota ja silti voidaan ymmärtää toisiamme. Meitä yhdistää esimerkiksi se, että äidinkieli ja kansallisuus on Suomi ja kaikki ovat  asuneet Turkissa. Eri aikoina toisiimme tutustuneita ystäviä perheineen ja lapsineen.

Ulkomailla asuminen kyllä aina tai lähes aina yhdistää ihmisiä antamalla esimerkiksi yhteisiä puheenaiheita, huolenaiheita, ilonaiheita ja samantyyppisiä kokemuksia. Saman huomaa toki täällä virtuaalisessa blogimaailmassa. Vaikka seuraan muitakin blogeja, niin ulkosuomalaiset blogit on usein niitä, jotka ekana lukee ja joiden kohdalla useammin huokailee - "juuri noin minäkin ajattelen".  

suomalainen karkki ja suomalaiset laulut uppoaa aika moniin ulkosuomalaisiin

Toisten ulkosuomalaisten kanssa kun juttelee, niin saa kokea olevansa kutakuinkin normaali - en ehkä ihan kokonaan siihen muottiin oo koskaan mahtunut :). Vaikka nykyään toki monet muuttaa ulkomaille lyhyemmäksi tai pidemmäksi pätkäksi, on tämä silti marginaalihommaa edelleen. Toki koen, että suomessa asuvat ystävätkin minua pääsääntöisesti ymmärtävät, mutta vertaistukikin on aika jees! Toinen ulkosuomalainen kun suhtautuu kuten vertaiseen, ei ylilyövällä tavalla rohkeutta  ihaillen eikä toisaalta syyllistäen perheen tai suvun jättämisestä, mitä joskus kuulee. Aina ei kuulu joukkoon.

artisokka-auto

Tämä on jo kotoa Istanbulista Bosporin rannasta tältä iltaa

Siispä tällä porukalla on yhdessä muisteltu kulttuurishokin eri vaiheita, kaivattu metwurstia, todettu että ei linssikeittoon (mercimek çorbasi) olla vieläkään kyllästytty, mietitty lasten suomen kielen pysymistä tai ikääntyvien vanhempien tilannetta kotimaassa. Näissä keskusteluissa on ollut läsnä niin nauru kuin kyyneleetkin, toiveikas suhtautuminen tulevaan ja huoli joistain asioista, vakavatkin pohdinnat mutta myös hysteerinen nauru ja lennokkaat ideat. 

Rakastan sitä yhdistelmää, että voi puhua vakavia asioita ja saada jopa ihan asiallisia kommentteja ja vastakysymyksiä, mutta sitten hetken päästä voi kehitellä vaikka villejä reissusuunnitelmia tai muita mahdottomuuksia. Sitten voi vaikka jakaa huolta poliitikasta, luonnonkatasrofeista jne. ja pian sen jälkeen vetää kaiken taas vähän överiksi ja nauraa hervottomasti jollekin tyhmälle (ja miettiä esim. seuraavana aamuna, että oliko siinä jotain hauskaa).  Tällaiseen joukkoon koen kuuluvani.

Värikkyyttä reissuumme toivat suloiset lapsukaiset, jotka maaseudulle päästyään kirmailivat nurmikolla välillä toistensa ja välillä pallojen perässä. Pienimmät pyörivät vanhempiensa ja varatätiensä ja -setiensä ja varaisosisaruksiensa jaloissa ja kainalossa. Syöttötuolin puutteessa toimimme vuoronperään pienille syöttötuolina, jonka erikoistoimintoihin kuului myös naurut, laulut ja houkuttelut syömään. Olen saanut jo aiemmin tittelin - kaikkien lasten täti ja tällä reissulla se tuli myös ystävien teinin suusta. Hän etsi istumapaikkaa ja sanoin pilke silmäkulmassa "tule tädin viereen" ja hänen istuutuessaan siihen viereeni toisen perheen pienempi poika kysyi "Onko MatkaMartta sun serkku vai?" ja isompi vastasi "Ei, kun täti  - sillain turkkilaisesti" :D Sen jälkeen arvonimi täti tai teyze tuli vielä suurempaan käyttöön.

Mikäpäs siinä, kun kuitenkin esim. omat kummilapset ovat Suomessa, niin hauska on vähän hoitaa pienimpiä täällä tai höpötellä ja leikkiä ja pelata isompien kanssa. Juuri sain iloisen uutisen ja kunnian, kummilasteni suloiseen joukkoon liitetään virallisesti lauantaina uusi neitokainen, suloinen E <3 Porukkaan mahtuu kyllä ja k-tädin sydämeen I <3 P <3 L <3 V <3 A <3 ja nyt E kuuluu myös joukkoon <3.