kalabaliikkia

kalabaliikkia

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Katso itseäsi hyvin.

Pidä itsestäsi huolta. Take care. Kendine iyi bak. 



Jälkimmäistä näistä kuulee täällä usein turkkilaisista ystävistä erotessa - otsikossa näette kirjaimellisen käännöksen (yhden vaihtoehdon kääntää se suoraan suomeksi), vaikka se siis tarkoittaa samaa kuin take care tai pidä itsestäsi huolta. Menneiden, jo kauan sitten taakse jääneiden, vuosien varjo on painanut minuun sellaisen jäljen, että tämä "kendine iyi bak" tai sen suora suomennos sai minut miettimään asiaa. Mietin, mitä on se että katsoo itseään hyvin tai pitää itsestään huolta. Aina ei ole helppoa katsoa itseään anteeksiantavasti ja armahtavasti, se hankalin reissukaveri ja muutenkin haastavin tyyppi tuntuu usein olevan se, joka peilistä katsoo. Muiden kanssa aina jotenkin pärjää ja niitä ei tarvi ihan koko aikaa yrittää ymmärtää, mutta itsensä kanssa on koitettava koko ajan pärjäillä ja ymmärtääkin vielä :D




Olen jo jonkun aikaa harjoitellut sitä, että opin tietämään mitä minä haluan ja ajattelemaan, että myös ihan vain itseäni varten voin tehdä mukavia juttuja. Voin vapaapäivänä lähteä itsekseni retkelle, pakata mukaan päiväkirjan, ristikkolehden ja vesipullon ja bussikortin ja mennä tutustumaan tähän kaupunkiin. Ei tarvitse aina oottaa, että tulee vieraita tai saa muuten matkaseuraa. Tai voi joskus päättää, että lakanat ehtii pestä seuraavanakin päivänä ja katsoa leffan tai lukea kirjaa. Minä olen helposti touhuaja, joka ei osaa rauhoittua paikalleen, eikä ehdä tehdä myöskään tehokkaasti yhtä juttua loppuun, vaan touhuilen ja huomaan että koko päivä tai ilta on mennyt ja jotain on toki tapahtunutkin :)



Vaikka välilä on haastavaa, niin kai se minun ja meidän kaikkien vaan syytä opetella katsomaan itseään kauniisti ja hyvin. Opetella tietämään mitä haluaa, arvostamaan itseään. Joillekin se on ehkä helpompaa, tulee luonnostaan, mutta täytyy olla muitakin kuin minä jotka saa siitä aina itseään muistutella. Tulisi löytää joku kultainen keskitie siinä, mitkä on ne asiat, joita itselleen toivoisi ja haluaisi ja tarvitsisi ja mitä velvollisuuksia ja toisten tarpeita on täytettävänä. Ei myöskään liene syytä lipsahtaa siihen äärilaitaan, että kääntää katseen toisista kokonaan itseensä, ei sitäkään taida olla itsensä hyvin katsominen.

kaverin kanssa päikkäreillä auringossa
Muurin raostakin voi kasvaa
Syksy on lempivuodenaikani, mutta ei tässä kevään heräämisessäkään kyllä mitään valittamista ole. Puistossa katselin puita, joista osaan oli vasta puhkeamassa silmut ja toiset jo kukkivat ihan vaaleanpunaisina tai valkoisina pilvinä. Ajattelin, että näin se menee monesti muutenkin elämässä. Olemme erilaisia ja puhkeamme kukkiimme eri aikoihin. Voi, kun saisikin jostain kärsivällisyyttä itseään ja toisiaan kohtaan, ettei odottaisi itseltäänkään tiettyyn aikaan tietynlaiisin kukkiin puhkeamista, vaan osaisi ajatella että kaikki aikanaan, ensin on silmujen aika. Joskus toiset puut näyttävät kukkineen vaan kauniimmilta ja valmiimmilta, mutta olen löytämässä silmujen ja keskeneräisyyden kauneutta ja opettelen sen sallimista.
Silmut on elämän merkki

Istanbulini erilaisia ja erivärisiä taloja
Niinpä pitäisi pyrkiä siihen, ettei vaadi itseltä tai toisilta liikaa tai vääriä asioita. Tätä pohdin taannoisten hiihtolomalaisvieraiden kanssa ja sen jälkeenkin. Nuorten naisten kanssa tuli puheeksi mm. tulevaisuuden haaveet ja haku seuraavaan kouluun. Toisen neidin päässä soi Risto Räppääjä-elokuvista tuttu laulu Jorpakkoon "...Ihmistä ei saa tunkea vääränmalliseen koteloon, ihmistä ei saa tunkea liian pieneen lokeroon." Jokaisella tulisi olla oikeus olla minä, sellainen kuin on, kunhan samalla muistaa että myös toisten kuuluu saada olla olemassa sellaisina kuin ovat.

Joku toinen viisas on sanonut: "No man is an island" tarkoittaen käsitykseni mukaan sitä, että emme ole täällä yksin, vaan vaikutamme hyvässä ja pahassa toinen toisiimme. Onneksi näitäkin voi oppia, vaikka hitaasti meneekin ja tahti on usein se vanha tuttu "yksi askel eteen ja pari taakse", mutta ehkä joskus menee useampi eteenkinpäin peräkkäin. Jokainen tietää sen, kuinka paljon toisten ihmisten asenteet, mielialat ja sanomiset vaikuttavat itseemme ja ei tarvitse olla salapoliisi päätelläkseen, että sama pätee myös toisinpäin. Mielummin olisin se, jonka sanojen ja tekojen vaikutuksena kanssataivaltajien päivä ilahtuisi ja askel hivenen keventyisi, enkä se joka ei ymmärä ja tukahduttaa jonkun kasvua ja kukkaanpuhkeamista.
omaan tahtiin kukkiminen on sallittua

































6 kommenttia:

  1. Minun viikkoani ainakin ilahdutit, kiitos keltaisesta kilon paketista!!

    VastaaPoista
  2. Voi miten hyvällä polulla olet ylläolevien ajatustesi kanssa. Jatka rohkein ja avoimin mielin eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Itsestään kannattaa pitää huoli, siten lähistöllä olevienkin on helpompi olla.

    VastaaPoista