Kolme vuotta Bosporia, kahvia ja kukkia

Taas olisi se aika vuodesta, kun minulla ja Turkilla on vuosipäivä ;) Kolme vuotta sitten jännittynyt, selviämistään epäilevä, kaikesta innostuva ja yllättyvä MatkaMartta saapui tänne etelämmäksi. Punavalkoiset siivet toivat sinivalkoisesta maasta tänne niin monien värien, tuoksujen, äänien ja makujen maailmaan. Oliskohan se taas pienen muistelun paikka :)

Eka vuosi. Siitä jo lähtee tämä teema, jonka äsken huomasin. Kahvi, kukat ja Bospor löytyy jollain tapaa kaikista kollaaseista, paitsi tuossa toisen vuoden kollaasissa kukat on kahvikupissa, mutta luontokuva löytyy ;) En ole ajatellut, että nuo pitäisi löytyä, mutta siltä näytää että ne on tärkeitä, samoin joku historiallinen kohde löytyy joka vuosi :)

Ylhäällä vaakakuvassa on mulle rakas kuva ihan ekoilta viikoilta Turkissa Bergamon pikkukaupungin kujilta. Mua jotenkin puhutteli tuo karun ja kauniin yhdistelmä ja se mua puhuttelee Turkissa edelleen. Siinä vieressä kurkistelee Efeson kissa. Niin kissoja kuin antiikkisia pylväitäkin on riittänyt näinä vuosina ihasteltavaksi.
Keskirivillä sitten on jo se rakas Bospor ja Istanbul, tällä kertaa iltavalaistuksessa siinä ohikiitävässä lähes täydellisessä hetkessä kun on vielä valoa sen verran että voi kuvata, mutta on niin pimeää että siltojen ja autojen valot näkyy. Sen vierellä ne punavalkoiset siivet, mutta ei ekalta päivältä. Tuosta kuvasta tykkään, kun siinä on jotain sellaista lähdön haikeutta, kun satoi niin paljon.
Alakuvassa on kahvi muistaakseni palkintocappucino jonkun kielikoulukurssin mentyä onnistuneesti läpi ja saman rivin toisessa päässä näköjään on tehty läksyjä ja keskimmäisessä iloitaan osmaaniajan tiilikoristeista varmaan Topkapissa tai jossain moskeijassa tai metroasemalla ei oo oikein muistikuvaa (melko samankaltaiset kohteet nämä kolme, eikö? ;) )

Eka vuosi oli toisaalta sellaista aikaa, kun kaikki oli uutta ja jännää. Jokainen ravintola tuntui sellaiselta, ettei oo ollut näin hienossa (okei, en käynyt Suomessa juuri ulkona syömässä), maisemat salpasi henkeä, oli mahtavaa kun sanoi kolmen sanan lauseen turkiksi (Onko teillä leivontahiivaa? tms.) Oli niin paljon asioita, missä ylitti itsensä ja erilaisten kebabien maistaminenkin oli jännää ;) Toki ekana vuonnakin ahdisti monet asiat, en opi koskaan kieltä, miten mä päädyin näin kauas perheestä ja ystävistä jne. 

 Kakkosvuoden keskelle on päätynyt kuva, jota varten otin kymmeniä epäonnistuneita. Oltiin lautalla matkalla prinssisaarilta Istanbuliin ja kaverit heitteli lokeille simitin paloja ja lopulta päättivät kokeilla, uskaltaisivatko antaa kädestä palan ja niin siinä sitten kävi, että uskalsi. Vasemmalla ylhäällä pakollinen historiallinen kohde ja siksi tähän valittu, Aspendoksen amfiteatteri, yksi parhaiten ja ehjimpinä säilyneitä maailmassa. Sitten tietysti turkkilainen kahvi kukkaisessa kupissa ja vierellään ihana sademetsämäinen vesiputous Antalyan läheltä. Vasemmalla keskellä rakkaasta rauhoittumispaikastani - prinssisaarilta purjevene ja sen alla hauska tunneli Ibulin kotini läheltä. Kävelytie meni tuolta alta. Sen vieressä tietysti Bospor ja neidontorni ja harvinaiset lumiset rantakivet. Torttuja ja ikean jouluvaloa tuskin tarvitsee paljon esitellä. Siitä tulee kyllä mieleen joulut ulkomailla ja oman joulun laittamisen kotiin. Hartaasti valikoidut jouluvalot ja epäonnistumisen kautta onnistunut luumuhillon teko. Sen yläpuolelta rakkaaksi tulleesta Bulgariasta, Plovdivista kuva noin vuoden takaa tästä hetkestä taaksepäin. 

Toinen vuosi oli jo enemmän tasoittumisen ja arjen aikaa. Joka päivä ei ollut suuria onnistumisia, mutta moni arkinen asia sujui jo ilman jatkuvia epäonnistumisiakin. Kieli ahdisti tietysti, mutta alkoi osata jo hoitaa asiansa puutteista huolimatta. Joskus se rasitti, koska nosti myös omaa rimaansa tietysti ehkä välillä liiankin ylös. Kakkosvuotta tietysti eniten kohdallani leimasi muuton odottaminen Bulgariaan ja suunnitelmien muuttuminen kohti Izmiriä. Nyt tätä kirjoittaessa on hyvä näin. Bulgariassa on jo ystäviä minulla ja toivottavasti tässä ihan lähiaikoina pääsen käymään siellä.

Tässä olis sitten yläkulmassa vasemmalla kuva viime kesältä Raahen rannikolta, jonne pääsin ystäväni kanssa purjehdusreissulle. Sen vieresä antiikkiosastona kallioon hakattuja hautoja ystäväni K:n kanssa tehdyltä huikealta reissulta viime maaliskuulta - onko siitäkin jo vuosi?? Ja sitten on jo yhdistettynä Bospor, kahvi ja neidontorni :D Ei kovin yllättävä tämä MatkaMartta :) Myönnän tilanneeni kahvin osin sen vuoksi, että saisin tuollaisen kuvan, mutta kyllä rekvisiitta myös juotiin iloisena A-ystävän kanssa. Keskirivi lähtee liikkeelle Öludenizin rantakahvilasta katselluista liitelijöistä. NIitä oli hauska kuvata ja koittaa saada valo, liike, sommittelu ja muu kohdilleen hieman muuttuvissa olosuhteissa :) Haaste ei loppunut. Samalta reissulta on tuo mielestäni niin herttainen kypsyvä granaattiomena. Rivin päättävät kana ja nalle sänkyni päältä. Kai se oikeasti on kukko, mutta ainakin sen nimi on Kana <3 

Alhaalta lisää lintuteemaa Istanbulista tulppaanipuistosta, jossa joutsen ui helmililjameressä. Tulppaanifestivaaleista olin nähnyt kuvia jo ennen muuttamistani Paluumuuttajattaren Istanbul-ajan blogista ja sinne ehdottomasti halusin ja kahdesti ehdinkin. Tuohon alariviin piti laittaa sitten kuva toisesta haavepaikastani Kelebek vadisista, perhoslaaksosta, johon pääsin viime syksynä. Perhos(itta)laaksohan se sitten oli, mutta muuten niin ihana!! Alakulma sitten nykyisestä kotikaupungistani Izmiristä sen kellotorni, jota tulee kuvattua Bosporin tapaan auringonlaskussa ja ilman, lokeilla ja ilman, ihmisillä ja ilman jne. :D Pitää joku vakiokohde aina olla ;)

Tästä lähtee sitten nelosvuosi. Haaveilen että sen aikana ehtisin käydä ainakin jollakin Kreikan saarista, tutustua paremmin Izmiriin ja lähialueisiin ja Suomessakin piipahtaa. Kahvia ja kukkia en jätä, joten niitäkin varmasti löytyy seuraavasta kollaasista. Jää nähtäväksi tuleeko siihen kuvaa Bosporista.