Posti yllätti taas ja muuta arkimeininkiä

Eilen soi ovikello ja siellä oli postimies. Hän kysyi, olenko lähettänyt Bulgariaan postia - viime joulukuussa. No, olinhan minä laittanut sinnekin joulupakettia. Ajattelin, että tämän täytyy nyt liittyä viimekertaiseen postireissuuni helmikuun ihan alussa. Silloin minulle nimittäin sanottiin, että olen maksanut jostain lukuisista joulupaketeistani liian vähän. Heille oli kuulemma tullut jotain lisämaksua jostain minun laittamasta paketista. Ihan ei asian varsinainen ydin selvinnyt, mutta lupasin että jos nyt heille on joku lisälasku tullut, niin kai se täytyy maksaa. Herra postimies oli laittanut sivuun lapun, jossa tämä tieto olisi, mutta sitä ei löytynyt niin mistään. Oikeudenmukaisuuden nimissä hän ei myöskään rahaa pyytänyt. Kuulemma, jos lappu löytyy niin perii uudestaan. Voi tuska. Ihan melkein naurattaa tämä säätö. On meinaan tuttu postinsetä ja yksilöllistä palvelua :)

No, oletin siis että tulevat oikein koko kaupunginosamme pääpostista asti perimään minulta sitä maksua. Enhän tiennyt mihinpäin lähetettyä pakettia se koskee. Mutta nyt kysyttiin, että tiedänkö onko Bulgariaan lähetetty paketti mennyt perille. Heidän tiedostoissaan se oli kirjattu ulos maasta, mutta ei ollut tietoa onko se saavuttanut naapurimaan vastaanottajan. No, minä tiesin. Sitten piti kirjoittaa omakätinen todistus siitä, että näin on tapahtunut. Takeltelin sen verran virallisessa turkissa, että viranhaltija kirjoitti itse tekstin ja minä luin ja allekirjoitin.

Aika hyvää ja perusteellista palvelua, eikö?

Täällä arki on pikkuhiljaa muuttumassa vähän reippaamaksi sieltä sängynpohjan ja sohvan välillä raahustamisesta. Yskä ja nuha vielä täällä, tosin pikkuhiljaa olisin niistä valmis luopumaan. Lääkäri sanoikin, että kolmantena päivänä pitäisi määräämiensä rohtojen alkaa vaikuttaa. Ja tänä aamuna se oli sitten tapahtunut! Sellainen parantuminen, ettei voi mennä enää samoihin lakanoihin nukkumaan tänä iltana. Varmaan joku lapsuuskodin jäänne se on, että kun on parantunut, vaihdetaan lakanat. Kipeänä, kun siellä sängyssä on vähän niinkuin yötä päivää, niin ei enää terveempänä voi mennä samojen sairaslakanoiden väliin. Puhtaat ja silitetyt lakanat on muutenkin niin ihana asia ja täynnä lapsuudenmuistoja. Oijjoi. Yhtään en tiedä, onko tämä tervehtyminen = puhtaat lakanat yleinenkin ilmiö, vai pelkästään minun ja lapsuudenperheeni.

Tänään oli myös ihana auringonpaiste ja nappasin lasitetulta parvekkeelta pari kuvaa. Syklaami on kukkinut jo marraskuulta ihan tyytyväisenä läpi talven. Helmililjat, narsissit ja hyasintit olen onnistunut sipuleista saamaan tuohon jamaan. Vasemmanpuoleisille liljoille vaan nyt kävi sellainen onnettomuus, että ne eivät ehtineet kylmäkäsittelyyn ja sen ikäänkuin huomaa - eivät nyt kostona näköjään ehdi kukkia, vaan enemmän vaan kasvattaa vihreää vartta. Jouluhyasintista tuli maaliskuun hyasintti. Toivon, että narsissit sinnittelis lähemmäs pääsiäistä. 

vasemman laidan helmililjoilla ei mee ihan niin hyvin...

kohta kukkii hyasinttikin

'

Turkkilaisia aamupaloja olen ennenkin kehunut, mutta kyllä viime lauantaina osuttiin myös hyvään paikkaan. Oliiveja, tomaattia, kurkkua, juustoja, voita, hunajaa, kermaa, teetä, kananmunat. Kuvasta puuttuu vielä makkarat, ranskalaiset perunat ja suolaiset leivonnaiset sekä leivät. Ihanaa on myös ehtiä istua alas ystävien kanssa ja vaikka haaveilla tulevaa ja ihmetellä elämää - ja ruusulautaset.

Monopoli Istanbulin kaduilla ja kaupunginosilla

Tällaista tavallista arkea täällä. Kohti yskättömämpiä päiviä.