Uudet tropit ja maalaiskylän kevät

Viisi viikkoa tuli täyteen yskimisessäni ja aloin saada jo aika suoria vinkkejä siitä, ettei hyvältä kuulosta. Eilen sitten lopulta ihan erikoislääkärille, kun aloin jo itsekin aavistella että jo Suomessa vaivanneet siitepölyallergiat ehkä on tässä nyt taustana. Niin oli lääkärinkin mielestä. Sain kunnon troppeja nyt purkkitolkulla allergiaan ja vielä antibiootinkin. Katsotaanpa, josko nyt tästä lopettais keuhkoputket rohisemasta, nenä vuotamasta, korva tukkeutumasta ja paukkumasta ja yskä vaivaamasta. Huomasin muuten, että vieraalla kielellä juuri nämä rohista, napsua, vinkua jne. sanat oli kaikkein hankalampia selittää ja ymmärtää. Suomeksi juuri sellaisia käyttää, kun lääkärille kuvailee vaivoja. Mutta todella asiantuntevan ja joka suhteessa huipun oloinen lääkäri onnistui näyttelemään ja kuvailemaan kaiken niin, että ymmärsin :)

Tässä on nyt mennyt monta viikkoa levätessä ja toipuessa ja kevät on päässyt yllättämään. Muutamia kukkivia puita toki bongattuna, mutta olen vaan haaveillut kävelystä kameran kanssa. Tänään lähdin auringonpaisteen matkaan. Ensimmäisenä etappina apteekki. Apteekit täällä on tosi hyviä ja auttavaisia yleensä. Ehkä Suomessa on ihan samalla tavalla, mutta huonommalla kielitaidolla merkitys on suurempi.

Aurinko ja yli 20 asteen lämpö houkutteli mut uusille kujille ja uusiin suuntiin. Täällä minun kotikulmilla ei ole pilvenpiirtäjiä eikä edes korkeita kerrostaloja. Monenlaisia minikerrostaloja kyllä on. On myös ihania pieniä taloja pihoineen ja piharakennuksineen. Vuohia, kissoja, koiria ja kanoja bongattu tänään ja kukko ja lehmä kuultu :) Muistin tänään taas pitkästä aikaa sen, mistä olen tykännyt aina etenkin täällä ulkomailla asuessa. Nimittäin tunteen, kun menee tuntemattomille teille ja kujille ja kääntyy risteyksestä vaan johonkin suuntaan. Kameran linssin läpi on vielä hauskempi ja erilaisella tavalla jännä katsella maisemia. Miltä tuo katu näyttäisi tuonne alaspäin? Voisiko moskeijan kuvata puun alta. Miten aidan raosta saa oliivipuutarhan aluskasvillisuuden kuvaan ja mitä kukkia ne edes on? 

Tuntuu, että huomaan paljon enemmän asioita kun on kamera kädessä. Talojen värit aivan nousevat hehkuun ja varmasti niitä on useammassa sävyssä silloin kun on kamera. Katujen varret on aina täynnä kukkivia puita, mutta aivan kuin ne olisivat vielä ihanampia ja niitä olisi vielä enemmän ja erilaisia, kun niitä katsoo linssin läpi. 

värikkäiden talojen kuja

valkoinen talo ja sininen portti - kaunista

alaspäin viettävä katu ja suuri mänty

siitepölyallergian syyllinenkö?

Persikkapuu todennäköisesti

Sitten kun tarpeeksi kuvaa, käy niin että niitä kohteita alkaa huomata myös silloin kun ei ole kameraa tai joutuu tyytymään puhelimen kameraan, jolla ei ihan kaikki efektit ja olosuhteet onnistu. Katujen vierustojen penkit, kukat, parvekkeiden kuivuvat pyykit ja erilaiset ja erikoiset kyltit ovat sellaisia, että niitä tekisi mieli päästä kuvaamaan. Yksityiskohtia on löytynyt lisää ulkomailla asuessa ja kameran käyttämisen myötä. On myös ollut suuri ilo ja onni oppia näkemään maailmassa lisää värejä ja yksityiskohtia, valoja ja varjoja, kauneutta ja rumuutta, täydellisyyttä ja sitä jännittävyyttä kun täydellisyys rikkoutuu.

täällä mainostetaan uhrieläimien löytymistä

pyykkipäivä

leijojen lennätystä

Valokuvaaminen ja hyvien kohteiden, kuvakulmien, rajausten ja vieläpä kameran asetusten löytäminen on myös sellaista puuhaa, jossa ajatukset saa muualle. Kulunut reilu viikko on ollut raskas. Suomessa on kaksikin rakasta sairaalassa teho-hoidossa. Toivonkipinöitä on molemmilla ja niihin tartutaan kuin kevätauringon säteisiin. En halua täällä asiaa tarkemmin avata, mutta ajatukset ja rukoukset on usein heidän ja heidän lähimpien ihmistensä luona. Viestejä on vaihdeltu tiheään, mutta silti on tuntunut välillä että olen väärässä maassa juuri nyt. <3 <3 

ihanan pinkki persikkapuu

pääkadun toinen pää oli jo aika maaseudulla :)