kalabaliikkia

kalabaliikkia

torstai 16. marraskuuta 2017

Suomi - hiljainen, kylmä ja siisti

Minun elämääni aina kuuluu näitä yllättäviä käänteitä, nyt olen Suomessa. Tässä talvella pitikin tulla, mutta vähän vain aikaistui tulo. Ensimmäistä kertaa lähes neljään vuoteen olisi tarkoitus olla useampi kuukausi täällä synnyinmaassa. Nyt perinteisesti on olo, että sydän ja sielu on vasta matkalla tänne, mieli välillä turvallisesti asettumassa tänne ja toisaalta ikävöi Turkkia. Iloitsen ruokakaupan maitotuotehyllyistä ja ruisleivästä ja puhtaasta ilmasta ja koen kulttuurishokkia hiljaisuudesta, kylmyydestä, siistiydestä ja lähes kliinisestä fiiliksestä.

Kävin pitkästä aikaa uimahallissa. Olin odottanut matkaa sinne, haaveilin pitkästä altaasta ja lämpimästä saunasta. Kokemus oli hyvä - en halua yhtään moittia. Mutta ystävälleni kuvailin asiaa noilla edellä olleilla sanoilla ja jatkoin, että samoilla sanoilla voi kuvailla sekä uimahallia että koko Suomea. Minun Turkkini taas on lähes vastakohta näille, ääntä ja lämpöä riittää, eikä kliinisyys tule ihan heti mieleen, kun sopivia adjektiiveja miettii. En nyt mitenkään tässä Suomeani moiti, päinvastoin, uimahallin kohdalla puhtaus ja siisteys on oikeinkin hyviä laatusanoja ja sauna oli kuuma.

Metsän hiljaisuudesta nautin, mutta katujen, kujien, kauppojen ja kaikkien julkisten paikkojen hiljaisuus on erilaista ja outoa. Tietysti olen nyt myös ihan pienellä paikkakunnalla, mutta kyllä katujen elämä Suomessa on erilaista kuin Turkin kotona. Hyvässä ja pahassa. Siellä elämä jollain tapaa vyöryy kaduille eri tavalla kuin täällä, mutta jos omaa rauhaa kaipaa niin täällä voi olla sen suhteen paremmat mahdollisuudet.  Mutta kun avaa silmät, niin näkee kaikenlaista myös ihan täällä Suomessa. Ne kaupan kulmalla juttelevat mummot on paikallaan, eteisen penkillä istuu papat vajonneina vanhojen muisteluihin ja odottelevat rouviaan, jotka vielä valitsevat perunoita ja maitoa ja lapset juoksentelevat kohti leluhyllyjä, kuin ne kuuluisat kevätniittyjen vasikat, varmasti ihan kaikkialla maailmassa. Asiat voi tehdä vaan niin monella tapaa. Voi olla hillitty ja hallittu ja sitten toisaalta taas voi rönsyillä kaikissa väreissä ja mauissa.

Metsän hiljaisuutta olen miljoonakaupungin jälkeen kaivannutkin. Sinne se hiljaisuus kuuluu, mutta vois mun puolesta kaduilla vähän joutua väistelemään palloa pelaavia lapsia ja jos nyt joku kaupan pihalla myy loimulohta, niin sais kai se vähän siellä huudella vaikkapa näin: "Naiset, naiset, naiseeeet!! Tuoretta lohta, tuoretta tuoretta tuoretta lohtaa!! 10 euroa, 10 euroa, 10 euroaaa!!!" Jos kerran on sitä mieltä, että tuote on hyvä, niin pitäähän sitä kaupata. Lieneekö edes hyvää, jos sitä ei kehtaa mainostaa ;) Sillä uimahallireissulla alkoi vanhempi rouva juttelemaan saunan lauteilla, olipa kotoista, ja yhä kotoisampaa oli kun kävi ilmi, että hänen vävynsä on turkkilainen :) Näin juuri!

Lisäksi tietysti näitä perusdilemmoja kaupoissa, kun pitää punnita hedelmät ja kun maitotuotteita on niin monta hyllymetriä, että hengästyttää, ruisleivistä puhumattakaan: jälkiuunipala, jälkiuunileipä, jälkiuunileipä luomu, 100% ruista pyöreänä palana, sitä perinteistä ruispalaa ties kuinka monen leipomon tekemänä jne.jne. Kun sen maitotuotehyllykön on kävellyt läpi ja saanut valittua jotain ja kääntää vähän päätä, niin on toinen hylly - huomaat että matka oli vasta alkanut. Turkissakin toki maitotuotteita on hurjan paljon verrattuna moneen muuhun maahan, mutta ihmiselle jolle ruokakerma on harvinainen tuttavuus aiheuttaa huimausta kolmen juuston ruokakerma, kolmen sipulin ruokakerma, kolmen yrtin ruokakerma ja sitten on vielä jokainen sipuli, juusto ja yrtti erikseen :)

Maitohyllyjen tutkailemisen lisäksi olen ehtinyt myös ulkoiluttaa kameraani ja itseäni tässä lähipelloilla ja metsissä. Luontokuvaukseen hurahtamisesta seuraavassa postauksessa lisää...












12 kommenttia:

  1. Muista nyt käydä katsomassa myös uusi Tuntematon. Se oli se aika, kun metsissä jylisi ja paukkui. Sen elokuvan jälkeen oli niin kiitollinen olo. Ja kun ne omat pojat istui siinä viereisellä penkillä, niin olo oli myös raskas. Että hei yläkerta, eihän koskaan enää. Ja muista tulla myös meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin jo, oli kyllä hyvä elokuva. Kieltämättä sama ajatus oli ja on mielessä, eihän enää! Nyt täytyy kyllä katsoa karttaa ja etsiä tie teille sinne kauas ;)

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa hämmentyneisyys ja ihmettely. Minä jotenkin pidän siitä julkisten paikkojen hiljaisuudesta Suomessa, mutta italialaiselle miehelle se on aina ihmetyksen aihe. Kuinka hiljaista onkaan busseissa ja kaupoissa.

    Hyvää Suomi-aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata! Kyllä minäkin ihan pidän, mutta on se silti vähän hassua. Mutta asun tosiaan nyt ihan korvessa, joka voi vaikuttaa asioihin ja hiljaisuuteen myös. Osaan myös kyllä arvostaa hiljaisuuttakin ja tuttua kieltä.

      Poista
  3. Voin hyvin kuvitella hiljaisuuden, siisteyden ja tilan tunnun Turkin jäljiltä. Saksaankin verrattuna se on aina ihmeellistä. Missään ei ole ketään, mistään ei kuulu mitään ääntä. Kauppojen käytävät, jalkakäytävät, pysäkit melkein liian leveitä. Meillä paluumuutto odottaa jo kolmen viikon päästä! Saas nähdä mitä sitten ihmetelleeään, kun oikeasti pitäisi arkea alkaa Suomessa elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö pian se jo on, tsemppiä ja voimia paluumuuttoon. Toivottavasti jaksat jatkaa bloggailua siitäkin. On tämä kyllä. Kaupoissakin jokainen tekee vaan omaa suoritusta, kukaan ei ole kysynyt mun mielipidettä hedelmien kypsyyteen tms. ;)

      Poista
  4. Minä mainostin miehelleni Suomen hiljaisuutta, kun hän oikeasti kärsii äänekkäistä ihmisistä ja paikoista (tulisi hulluksi varmaan Turkissa tai Espanjassa!). Mutta ei Suomessakaan ole aina hiljaista. Etenkin naiset ovat todella puheliaita tavatessaan, bussissa ja kahviloissa. Olemme istuneet myös koululaisia täynnä olevassa bussissa, ja pulinaa saavat hekin aikaan. Miehet sitten ovatkin hiljaisempia mykkyyteen asti. Paljon vaikuttaa myös oma käyttäytyminen; suomalaisen kun saa juttelemaan, yleensä tulee mielenkiintoinen hetki. Minua Suomen hiljaisuus miellyttää, saa olla omissa ajatuksissaan julkisissa eikä kärsiä kuunnellen toisten pälätystä. Ja luonto on puhdasta terapiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kyllä täältäkin ääntä löytyy toki! Itse asiassa Turkissa bussit on usein hiljaisempia, ihmiset tosi harvoin puhuu puhelimeen siellä tai edes sillain huutelee, kuin nuorisoporukat täällä. Mutta basaareilla ja kaduilla jne. on toki ihmisiä ja ääntä enemmän.

      Poista
  5. Paljon on varmaan ihmettelemistä Turkin jälkeen ,kun on niin erilaista. Minä haluaisin viettää Suomessa muutama talvikuukausi, mutta koko talvea en kyllä enään siellä kestäisi. Nautippa siellä Suomessa olosta, ja ruisleivistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaista on ja normaaliin lyhyeen lomaan verrattuna, nyt pitäisi nähdä vähän vaivaa sopeutumiseen ja jonkunasteiseen kotiutumiseen. Onneksi täällä pohjoisemmassa on jo lumi, toivon että se pysyy ja kestää. Ruisleivät on kyllä aika ihania ;) Kiitos.

      Poista
  6. Nopeasti tähän Suomessa oloon tottuukin, varsinkin jos on paljon työtä ja kiirettä. Heinäkuussa palattuamme lähetimme ekana aamuna lapset kauppaan ostamaan normaaleja aamiaistarpeita: leipää, maitoa, kahvia, juustoa ja sen sellaista. Lykkäsimme heille sadan euron setelin käteen. Sitten aloimme pohtia, mahtaako se riittää. Niinpä annoimme vielä varmuudeksi viisikymmentä euroa lisää. Lapset toivat sitten 130 e vaihtorahaa takaisin. Nyt yritin selittää jotain Kiinan valuutasta oppilaille enkä enää osannut kääntää euroja rämpylöiksi lainkaan...

    Kiinasta paluuta kyllä helpotti se että kiinalaiset ovat aika samanoloisia kuin suomalaiset, varmasti hillitympiä ja vähemmän äänekkäitä kuin turkkilaiset. Lasten äänekkyyttä kyllä suvaitaan Kiinassa toisella tavalla kuin Suomessa. Junamatkalla voi kuvitella olevansa päiväkodissa, mikäli samaan vaunuun sattuu monta pientä matkustajaa. Meidän keväisellä reissullamme junavaunussa juoksi hippaa kokonainen lapsilauma. :)

    Suomeen verrattuna katujen ja luonnon siisteydessä on kyllä vissi ero! Vain kiinalaisessa puistossa voi kuvitella olevansa Suomessa, tai päinvastoin: Suomessa voi kuvitella aina olevansa kiinalaisessa puistossa! Tässäkin on nähtävästi paljon eroa riippuen siitä, missä päin Kiinaa ollaan, sillä Hongkongin lähellä Zhuhaissa on uskomattoman siistiä verrattuna Pekingiin ja muualta tulleet kiinalaiset opiskelijani aina valittivat Pekingin likaisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin raha riitti ;) Hyvä niin. Mä en ole vielä käynyt isommassa kaupungissa ollenkaan, täällä maalla on vielä erilaisempaa verrattuna Turkkiin. Siisteys on todellakin silmiinpistävää Suomessa. Kiinassa en ole ikinä käynyt, mutta suurkaupungit helposti varmaan ovat tietyllä tapaa likaisia, kun sitä väkeä, autoja jne. on niin paljon.

      Poista