Aina voi kirjoittaa postireissuista...Turkki 10 pistettä

Niinkin arkinen asia kuin posti, pakettien pakkaaminen ja postittaminen voi tehdä arjesta astetta viihdyttävän ja jännittävämmän. Täällä kerroin helmikuun postitapahtumista.

Viime viikolla menin lähipostiin laittamaan taas samaiselle N-kummitytölle postia kuin vuosi sitten. Menin sisälle ja onneksi oli vain vähän väkeä. Paikallispostissani on nuorehko nainen, joka hoitaa pankkipuolta ja laskujen maksua jne. ja vanhempi charmantti herrasmies hoitaa postilähetyksiä. Posti on yksi huone, jossa virkailijat istuvat pitkähkön tiskin takana. Joskus jono kiemurtelee ulkopuolelle asti. Postin pihalla on iso puu, joka toimii myös tuntomerkkinä, jos pitää postin sijaintia jollekin neuvoa. "Siinä aukion takalaidalla, (paikallisen) terveyskeskuksen ja apteekin takana, ison puun kohdalla".

Postissa on elämän koko kirjo aina läsnä. Naisia lähitaloista maksamassa laskuja, kesät ja talvet sandaaleissa ja huivi kietaistuna päähän. Talvilookin tunnistaa siitä, että sandaaleissa on sukat (myös varvassandaaleissa) ja villatakkien määrää lisätään kylmyyden mukaan. Siellä on kiireisiä työmiehiä ruokatunneilla tai ohikulkumatkalla tuomassa rahaa tai nostamassa sitä. Mummot kaivaa kolikoita jostain hameiden kätköistä ja maksavat kaasu-, vesi- ja sähkölaskunsa siinä tiskillä. Samat mummot tietysti myös päivittelevät kylän elämää siinä asioidessaan. Välillä mukana pyörii myös lapsenlapset ja tietysti joskus aina myös kissa, etenkin kun ulkona on kylmä.

Nyt kaksi vanhempaa naista olivat pitkiin takkeihin ja huiveihin sonnustautuneina, toinen kävelykeppiin nojaten. Heidän seurueeseensa kuulunut mies kehotti mua menemään asioimaan toisen virkailijan kanssa, kun hänen seurueensa naiset olivat hoitamassa postipuolella asioita. Sainkin lanketin täytettäväksi naiselta, mutta samassa postipuolen mies huuteli minun perään ja ojentaa pientä tiukkaa rahakääröä. Hän kertoo, että edellisellä kerralla olin lähettänyt paketin toisaalle Turkkiin ja hän oli veloittanut vahingoissa ulkomaanmaksun, "kun yleensä lähetät ulkomaan paketteja." :) Silloin kun vein sitä pakettia, oli todella valtava ruuhka postilla, enkä jaksanut jäädä säätämään vaikka maksu tuntuikin suurelta. Nyt sitten tuli aiemmin liikaa maksetut rahat takaisin kuitin kanssa. Keskellä oli kolikot, niin ympärillä kuitti ja kaiken päällä pari seteliä :)

Minä olen alueemme ainoita ulkomaalaisia ja sanonta "Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään", toimii oikein hyvin minuun täällä :) Kaikki varmasti tietää, minne lähettelen paketteja jos lähettelen ja mistä niitä minulle tulee. Tiedetään, millä kaduilla olen valokuvannut ja myös minibussikuskeille olen tuttu. Tuona postipäivänä tulin illalla kotiin minibussilla ja ajatuksissani nousin liian aikaisin seisomaan sen merkiksi, että haluan jäädä pois. Kuski katsoi minua olkansa yli kysyvästi ja kysyi, että tähänkö haluat jäädä, vai oletko kenties menossa kotiin? Sanoin hämmentyneenä, että kotiin toki, kotiin haluan. "No, kotisi ei ole vielä tässä", totesi kuljettaja ja niin pääsin turvallisesti oikeaan paikkaan. Tänään taas olin kävelemässä kohti pysäkkiä tuolla kaupunginosamme keskustassa, enkä huomannut että minibussi oli juuri pysäkiltä lähtenyt. Tuttu kuljettaja tunnisti minut taas ja hidasti kohdallani, että pääsin kyytiin :)

Ehdin viime viikolla toisenkin kerran postiin, tällä erää juuri sinne kaupunginosamme keskustan "pääpostiin" viemään siskolleni pakettia, eli siis ulkomaille oli menossa se. Paketissa oli pari vaatetta, suklaata, halvaa, kaikkea sellaista pientä ja tarpeellista. Kassalla ollut nainen katseli pakettiani epätoivoisesti ja kysyi, että eikö sieltä paikasta, mistä suklaat on ostettu, olisi voinut saada jotain kovaa pakettia näillle tavaroille?? Sanoin, että tällaisissa kuplamuovipusseissa olen kaikki paketit täältä lähettänyt. "Mistä maasta tämä pussi on ostettu?", hän kysyi. No, ihan täältä Izmiristä, vastasin hämmentyneenä :) Rouva otti pussin ja yksitellen huokaillen nosteli kaikki pikkutavarat pussiin ja paketoi huolellisesti, kuulemma vaikka mitä voisi muuten tapahtua suklaille. No, kiitin tietysti avusta ja hyvähän se on että on nyt pakattu. Ei vaan ollut tällainen pyyntö vielä tullut vastaan. Sen sijaan sen tiesin, että välillä postissa halutaan nähdä sisältö, joten en sulkenut pussia kotona.

Vaikka tämä maa tietysti joskus saa ajettua ulkomaalaisparan lähes hulluuteen, vaikkapa byrokratiallaan tai muulla sekavuudellaan, kyllä se myös saa hymyilemään ja liikuttumaan kerta toisensa jälkeen ihmisten ystävällisyydestä, palvelualttiudesta ja huomaavaisuudesta. Turkki, 10 pistettä <3

Kuvat tän viikon puhelinräpsyjä lähikujilta ja -kaduilta ja kotoakin.

perjantain pötköttelijät

lähikulmien kukkamyyjän tuotteita

ihmekukka

nämä piti "pelastaa" basaarilta kotiin

tällainenkin tuli kauppamatkalla vastaan, polle oli matkalla töistä

sunnuntain muffinsit