Tauko ja sen aikana tullut kesä

Päätin, ettei koskaan tuu blogissa kuukauden taukoa enää, mutta niinpä tässä nyt taas näin kävi. Joskus vaan tuntuu, ettei keskittymistä eikä energiaa ole ollut ylimääräistä. Niin paljon kuin kirjoittamista ja valokuvaamista rakastankin ja niin paljon kuin ne voimia minulle antavatkin, joskus ei vaan silti lähde. Tällä luonteella tulee sitten sekin vielä eteen, että ei enää tiedä mitä ja miten kirjoittaisi, jos taukoa on ehtinyt kertyä. Nyt tuli sitten se ilta vastaan, jolloin päätin että rohkeasti on kirjoitettava ja jatkettava, jos aikoo. Samaisen tauon aikana en ole edes lukenut toisten blogeja, kaipaillut kyllä, mutta en juuri toteuttanut. 

Ehkäpä tähän bloggamiseen(kin) voisi koittaa suhtautua vähän rennommin. Kirjoittaa kun ehtii ja sitten taas ei. Ja toisaalta suuri läksy on opetella löytämään tunteihinsa, vuorokausiinsa, viikkoihinsa jne. mielekästä tekemistä - sellaista mistä saa energiaa ja voimia ja reippautta. Minulle ilman muuta erilaiset kävelyt kameran kanssa on yksi niistä.Yhä enemmän olen alkanut oppia myös kirjoittamisesta nauttimaan. Ja kaiken tämän seurauksena on myös hauska tarkkailla ympäristöä, vaikka huomaahan sen että ihan uutuudenviehätystä ei ole enää ja moneen asiaan on tottunut. Tähänkin auttaa kamera ja kirjoittaminen.

Osin tämä tauko johtui myös reissuista. Kävin pyörähtämässä Bulgariassa ja pohjoisen jättikaupungissa - Istanbulissa. Etenkin Bulgarian reissut on aina kyllä omanlaisiansa. Blogia pidempään seuranneet tietää, että minun piti suunnata Bulgariaan. Ehdin siis jo tutustua siellä moniin ihmisiin ja heistä ehti tulla rakkaita.  pienestä vuorien ympäröivästä kylästä - tai pikkukaupungista - ehti tulla myös tuttu. Olihan se ihana, kun monet tunnistaa, toivottaa tervetulleiksi kättelemällä ja poskisuukoilla ja toivotaan uutta tapaamista. Taidan tässä innostuttuani tehdä oman postauksen siitä reissusta ja kohtaamisista. 

Vuoret ja joenpientareet alkaa vihertyä ja puro oli pienentynyt

hevoslauma rinteessä

Sieltä lentelin suoraan Istanbuliin. Niin valtavan iso kuin Istanbulin kenttä onkin, se tuntuu kotoisalta kuitenkin. Onhan se ehtinyt olla "kotikenttä". Ehdinpä testata paikallisten rehellisyyttäkin vahingoissa. Kävin laukkujeni kanssa ostamassa vesipullon ja marssin jo liukuportaat ja kaikki läpi alas metrolle pelkän käsilaukun tuliaispussukan kanssa, kunnes onneksi hoksasin ennen metroon menoa, että jotain puuttuu. Sen verran säikähdin, etten meinannut ymmärtää minkäänkielisiä ohjeita siitä, mistä pääsisin takaisin ylös. Jouduin turvatarkastukseenkin ja kamat läpivalaisuun ennen kuin pääsin aulaan, josta onneksi rakas laukku löytyi. Ehti siinä jo pulssi nousta ja helpotus oli suuri, kun sai alkaa raahata laukkuaan kohti metroa ja ystävän tapaamista. 

Juudaksenpuu ja Bospor

se pakollinen Bospor-kuva

Istanbulin ruuhkia ja suuruutta en kaipaa, mutta on se toisaalta niin ihana kaupunki ja niin tuttu. Metroasemat vilahtelivat tuttuina ja Bosporin alittavaan Marmaray-metroon siirtyessäni mieleen tuli monet kerrat, kun siellä olin aiemmin metroa vaihtanut. Yhden kerran illan viimeiseen metroon juostessa tuli kaverin kanssa juostua väärät rullaportaat alas ja väärään metroon osan porukasta mennessä suoraan oikeaan ;) Yhtä nopeasti takaisin ylös ja toiset portaat alas ja niin vain ehdittiin illan viimeiseen metroon, jossa loppuporukka odottikin. Sen verran siitä on kuittailtu, että aina muistuu mieleen siellä harhaillessa. Parempi tuuri on sen jälkeen ollutkin ;)

Istanbulissa näin paikallisia ja suomalaisia ystäviä ja yksi suuri ilo oli ystävien pienen tyttövauvan näkeminen <3 Useaan kertaan sai taas huomata sen, kuinka ihana on nähdä ystäviä ja kuinka helppoa on yhdessä olla. Vauvan perheessä pääsin keittiöön avuksi leipomaan kakkua ja muutenkin touhuamaan. Juhlissakin olen sellainen juhlija, joka mielellään menee keittiöön tiskaamaan tai muuten hääräämään. Onhan keittiössä aina ne parhaat bileet ;) Tietysti myös arvostan juhlakutsua ja suostun pysymään myös olohuoneen puolella, mutta kyllä essun kietaiseminen ja parin lasin tiskaaminen on aina välillä paikallaan ;) Samoin myös ne juhlia edeltävät illat tuovat kyllä lapsuuden ja monet muut hyvät muistot mieleen :)

vauvan pöllöpeitto

 Tässä välissä on ehtinyt tulla myös lämpimämmät kelit tänne. Päivälämmöt kipuavat 24-28 asteen välille ja 10 päivän ennusteessa on jo ensimmäiset yli 30 asteen lämmöt, yöt vielä 10-15 välillä, joten aamut ja illat ovat vielä rehellisesti viileitä. On kyllä ollut ihana juoda iltateet parvekkeella. Ensimmäinen 26 asteen päivä tuntui tuskallisen kuumalta ja herätti ajatuksen, ettei tähän totu. Mutta nyt jo viikon jälkeen ei ollut pahakaan rasti lähteä 28 asteen iltapäivälämmössä postiin. Vielä oli pitkähihainen paitakin päällä, ihan käytännön syistä, kun  vaaleaihoinen ei jaksanut alkaa rasvaamaan. Kuuma nyt tietysti tulee, mutta on nämä lämmöt myös ihanat. Oi kesä. 

Valeakaasia

viinirypäleen alkua

aamupalalla ;)