Kesän merkkejä

Suomessa on joku superkylmä - vain kerran vuosisadassa - ei tällaista usein ole, mutta taas on -kevät. 

Täällä oli kylmä talvi, lumikin tuli ja tälle alueelle tyypilliset - aurinkoiset jopa noin 20 asteen talvipäivät joulukuussakin jäivät välistä. Kevät kuitenkin alkoi hiippailla paikalle. Ensimmäiset puut alkoivat kukkia, ruoho vihertää ja illallakaan ei tarvinnut pipoa ja hanskoja. Sitä olisi voinut luulla että kesä tulisi Suomen tapaan pian niiden ensimmäisten kukkien myötä, mutta kyllä ei tullut.

Nyt sitten taas yhtäkkiä ilmat lämpeni, nyt päivisin on jo useana päivänä oltu varjossakin kolmenkympin tietämillä ja jopa yli. Egeanmeren alueen tapaan yöt ovat pysyneet suht viileinä, täällä on päivän ja yön välinen lämpötilaero usein aika iso. Päivät ovat lämpimämpiä kuin vaikka Istanbulissa, mutta yöt voivat olla samaa luokkaa. 

Vaikka täällä kesän ja talven välinen ero ei jollain tapaa ole niin radikaali kuin Suomessa, jossa kirjaimellisesti talven varta murtuu ja kevät puhkeaa kuin väkisten voimallaan esiin pimeän ja kylmän keskeltä. Täällä yksittäiset ruusut sinnittelevät pitkin talvea ja pimeyskään ei laskeudu koko maan ylle niin, että voi luulla auringon unohtaneen hommansa kokonaan. Suomen syksy melkein tuntuu pakottavan ihmiset kotisohvalle, keittämään teetä ja sytyttämään kynttilät ja tästä moodista vasta kevätaurinko alkaa houkutella pois. Lämpimät päivät ja yötön juhannus viimeistään huumaa toppatakin ja karvavuorikenkien sisältä kuoriutuneet pohjolan asukkaat. Puistot ja terassit täyttyvät, grillauskausi on koko kesän aktiivinen, koska eihän se aika ny niin pitkä ole :D

Kuten luontokin herää yhtäkkiä ja koko se kesän täyteys kukoistaa täysillä ne vähät kuukaudet. Kaikki muuttuu kuolleesta ja jäätyneestä hennon vihreän kautta syvään vihreään ja pian jo lakastuu. Samoin on ihmisten laita, kodin ja kaupan/työn/päiväkodin/koulun tms. väliä keinovalon loisteessa taapertava toppapukukansa muuttuu yhtä nopeasti iloisesti hymyileväksi kesämekko ja shortsi-kansaksi :D

Mutta kyllä täälläkin eroja huomaa. Tänään aamulla bussipysäkillä mietin, että tässä on yksi ero Suomeen nähden. Suomen lyhyessä kesässä auringonläiskät yleensä täyttyy ihmisistä. Täällä taas bussien odottajat ovat siirtyneet pysäkin reunoille puiden varjoon, sillä jo aamusta oltiin niin lähellä kolmeakymmentä, että lähes suoraan ylhäältä tulevan aurinko houkutteli hien pintaan jo ihan vaan seisoskeleville. Itse olen jättänyt jo sukat pääosin pois, enkä ole takkiakaan mukana kuljetellut. Paikallisilla on vielä joskus takkeja mukana ja illalla meren rannalla lenkkeilijöillä oli myös toppaliivin tyyppisiä asioita, tuulihan siellä vähän :D

Vesimyyjät ovat tulleet koloistaan ja kylmän vesipullon saa melkein joka kadunkulmasta max liiralla. Kukkamyyjiä on pitkin talvea, mutta näin kesän kynnyksellä, nekin ovat innostuneet. Kukkakauppojen edustat leviävät pidemmälle ja pidemmälle täynnä toinen toistansa ihanampia hortensioita, pelargonioita, mansikoita, basilikaa ja mitä lie ihanuuksia :) Näiden lisäksi on monenlaista "yksityisyrittäjää" katujen kulmissa kaupittelemassa erilaisia leikkokukkiakin. 

Ehkä yllättävin kesäasia oli kuitenkin illalla, kun kävelin pitkästä aikaa pitkin Izmirinlahden rantaa. Täällä on tehty sellainen ratkaisu, että ihan rannassa kulkee leveä kävely/pyöräily/lastenrattaiden työntely/rullaluistelu jne. tie ja rantakahvilat ovat vasta monikaistaisen vilkkaan rantatien toisella puolella. On se rantatie kyllä ihana, vaikka toisaalta voisi siinä ihan rannassa myös teellä tai päivällisellä istua ja löytyy niitä sellaisiakin ravintoloita eri paikoista kyllä. Mutta siis kävelin joitain kilometrejä sitä rannan kävelytietä ja tein havaintoja.

Turkkilaiset tuntuu usein olevan ainakin piknikeillä isoina ryhminä, suvuittain ja ystävien kesken varmaan lähinnä. Nyt tuossa rannasssa oli kuitenkin tosi paljon pariskuntia kahdestaan, isä-tytär-parivaljakkoja pyöräilemässä, kaksi vanhempaa rouvaa kävelyllä toisiaan tukien tai ystävät lenkillä tai kalastamassa. Paljon oli myös väkeä yksin, yksin nappikuulokkeet korvilla kävelemässä tai juoksemassa. Siellä oli paljonkin hmisiä penkeillä yksin istuskelemassa ja katsomassa merta ja auringonlaskua. Ihan tuli tuttu tunne. Tuota minäkin voisin tehdä, istua yksin katselemassa merelle. Ehkä se ei ole niin outoa tääläkään. Kesä on siis tuonut niin minut kuin muutkin kulkijat kaduille ja puistoihin porukoissa, kaksin ja yksin. Ihanat lämpimät illat, jotka ansaitsevat varmaan vielä joskus oman postauksensa :D