Ruusumummuja.

Mummut, mummot, mummelit - yhtä ihania joka kulttuurissa. Oma mummu ja mummi tietysti ne ihan parhaat <3 <3 Jotain tosi viehättävää on kyllä Turkin ja Bulgarian mummuissa, joita usein näkee huivi päässä ja hame yllä.
Mummut löytävät paikkansa kassajonossa, ihmettelevät ostokset ja hinnat ja ottavat mukaan pohdintoihinsa vesimelonin kypsyydestä tai mansikoiden tuoreudesta tai kalleudesta. Mummun tuntomerkkeihin kuuluu siis se, että mielipiteitä ei pihtailla ja ääneen voi ajatella. Mummu voi nojailla kaupan tiskiin keräten voimia kotiinlähtöä  varten ja siinä sitten jutella kaikkien ohikulkevien kanssa :)

sunnuntain aamukahvi

koristeportulakka, kedi tirnağı (kissan kynsi) tai ipek çiçeği (silkkikukka)

 Turkki-mummoja tapaa myös busseissa ja minibusseissa. Siellä heidät voi tunnistaa erilaisista nyssäköistä ja pussukoista ja usein he liikkuvat myös pareittain tai pienissä ryhmissä ja joskus heitä voi nähdä yhdessä papan tai vaikka lapsenlapsen kanssa. Mummu nousee huokaillen minibussiin ja istahtaa penkkiin. Hän kaivelee jostain hameenhelman kätköistä pussukan, josta löytyy kolikot, jotka annetaan jollekin nuoremmalle, joka käy maksamassa. 

Bulgariassa minulla on jo tuttujakin mummoja, joita on aina yhtä ihana nähdä. Olin ystäväni kanssa lähdössä käymään isommassa kaupungissa asioilla ja samaan kyytiin oli tulossa kaksi aitoa mummoa, joista toinen oli ollut silmäleikkauksessa ja nyt olisi kontrolli ja toinen lähti tueksi ja turvaksi. Jos heidän nimensä kääntäisi suomeksi, niin kyseessä olisi kaksi Ruusua :) Minä istuin minibussi-tyyppisen auton etupenkillä ja Ruusut nousivat autoon tavoitteena takaosan penkeistä etummainen. Puheliaampi ja minulle tutumpi Ruusu tuli autoon ensin ja sisällä huomasi minut. Hän puhkesi heti iloiseen vuodatukseen, jonka pääsisältö oli kiittää Jumalaa, elämää ja kaikkea siitä että me näimme <3 Itse olin ajatellut (virhe) että tervehdin mummot poskisuukoin vasta sairaalan pihassa, sillä oli jo vähän kiire päästä matkaan. Ruusu ei lukenut ajatuksiani, vaan puheen soljuessa lähes tauotta, hän kumartui etupenkkien välistä kohti minua. Olin melko varma jo siinä vaiheessa, että normaalia poskisuukkotervehdystä tästä ei tulisi. Ei tullut ei. Poskisuukkoa ei tullut ollenkaan, mutta suukko kyllä - suoraan suulle :D Iloinen puhe tuskin siitä juuri katkesi, itse tosin mietin että tuleekohan sieltä kohta koko mummo pilkkuhameineen ja pinkkeine paitoineen syliin, mutta hellän napakasti työnsin mummoa taaksepäin ja siihenhän hän sitten tipahti istumaan ihan oikealle paikalle kaimansa viereen :) Ihan oma moka, eihän sitä voi tervehtimättä olla.

Ruusut ovat lähinaapureita ja leskirouvia. He ovat olleet jo miestensä eläessä hyviä ystäviä ja nyt kun molemmat ovat leskiä, he ovat toistensa apuna ja turvana kaikessa. Puheliaampi Ruusu-rouva selitti, että kun toisella on ruokaa, niin siitä syövät molemmat, rahaa lainataan sille, kuka sitä enemmän tarvitsee. Eihän se elämä helppoa siellä ole, ei etenkään talvikaudella, mutta toinen toistaan tukien siitä tulee ehkä vähän helpompaa. Molemmat rouvat keräävät kesäkaudella jotain viherkasveja tms. metsästä myyntiin - tarkempi lajimääritys jäi vähän vaillinaiseksi. Olivat sopineet jo, että ei-leikattu Ruusu poimii rehut maanrajasta, sillä toinen mummo ei saa silmän vuoksi kumartua. Suunnitelma selvänä odottivat kesän alkua. 

tuntemattomia kaunokaisia tienpientarreen kukkapenkistä

Kun olimme muut asiat hoitaneet ja hakeneet lisäväkeä kyytiin, haettiin mummot sairaalan pihalta. Siellä he istuivat kuin ruusut konsanaan nurmikolla. Vähän harmitti, että joutuivat odottamaan, mutta olivat kuitenkin ehtineet nähdä tuttuja ja tuntemattomia ja ehtineet keskustella jonkun lapsensa menettäneen äidin kanssa ja olleet hänen tukenaan. Kylmissään ja janoissaan olevat mummot ja koko autoväki hiljeni pian, kun tienvarsikioskista haettiin kaikille halukkaille kanadönerit :)

Tänään iltakävelyllä taas kohtasin paikallisen "ruusu-mummun". Löysin kaupungin ylläpitämän "urheilu-alueen" ihan kotini läheltä. Samassa  kyltissä lukee "hääsalonki", joten olin aina olettanut sen portin takana olevan vaan hääsalongin, mutta nyt sinne kääntyi niin monet äidit lastensa kanssa ja lenkkeilevän näköiset naiset, menin itsekin katsomaan. Siellä oli koripallokorit, pieni piknikalue, liikuntavälineitä ja toki ne hääsalongitkin :) Ei siellä kovin isoa ympyrää pystynyt kiertämään, mutta vähän kuitenkin ja etenkin turvallisesti. Ihailin ja valokuvasin polun ylle kaartuvaa ruusua. Seuraavalla kierroksella edelläni kulkenut mummo hävisi yhtäkkiä näköpiiristäni ja kun tulin lähemmäksi niin siellähän hän istui ruusun alla."Ihan täältä alta ja takaa vaan pari kukkaa otan"- supsutti mummu salaisuutensa. No, alhaalta ja takaa kyllä ottikin. Ihailtiin ruusuja ja illan kauneutta ja mummu sujautti ruusut villatakin alle. Mummo kehui minulle vielä asuinalueemme turvallisuutta ja ihanuutta, mutta ei kuulemma metsään kannata kuitenkaan yksin mennä, eihän sitä kaikista ihmisistä tiedä.

tuon alta löytyi mummo