kalabaliikkia

kalabaliikkia

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Istanbulin yhdistämät, talvinen Suomi ja ne keuhkoputket

No niin. Tämä tarina on jo tuttu. Vieläkin yskittää koko ajan, korva lukossa ja päässä suhisee. Pystyssä ei jaksa olla ilman buranaa. Suomessa tuli diagnoosiksi keuhkoputkentulehdus, mutta ei vielä tarvetta antibioottikuurille. Pelkkä lepo ja burana ja yskänlääke ja yrttitee ja inkivääri-sitruunaliemi jne. ei sitten auttaneet ja eilen testasin turkkilaisen sairaalan taasen. Mulla ei yhtään huonoa kokemusta niistä vielä ole - yksityissairaala oli tämäkin, mutta sellainen ei superluksuksen oloinen, tosin en ole käynyt kuin kahdessa - onneksi. Menin sisään eilen päivystysaikaan ja selitin yskien ja tiskiin nojaillen asiani. Pääsin heti lääkärille, joka kuunteli keuhkot ja otatutti kuvat. Niin siitä tuli sitten antibioottikuuri, allergialääke, yskänlääke ja kipulääke - jota en ainakaan vielä ottanut, kun Suomesta ei löytynyt muuta kuin jyrsijöiden hoitoon :) Sehän ei tarkoita että kyseessä olisi huono lääke, mutta oon vähän herkkis ehkä ja burana toimii niin käytän nyt sitä. Jospa tämä tauti nyt tästä pikkuhiljaa talttuisi. Paikallisistä ystävistä osa on sitä mieltä, että kieltävät multa kylmään Suomeen menon ennen heinäkuuta ja täkäläiseen tapaan apteekin täti kyseli täyden apteekin kuullen että miten olen voinut saada itselleni tällaisen yskän ;) Mutta on se hyväkin, että hoitovinkkejä satelee!

Mutta Suomesta.

Yksi pääpointti Suomeen menollehan oli ystävien häät. Mun kamera tai tarkemmin ottaen sen muistikortti ei ollut lainkaan samaa mieltä, vaan kirkossa ilmoitti että ei halua toimia. Myöhemmin hääjuhlapaikalla se sitten virkosi henkiin kuitenkin. Hääjuhlat oli Suomen Lapissa Kemijärvellä. Minuahan se ei haittaa, sillä Rovaniemi on vanha kotikaupunkini ja siellä on myös sukua. Kummitäti majoitti moneksi yöksi minut ja äitinikin. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Hain menomatkalla lentokentältä yhden vieraan, jolle lupasin antaa kyydin häihin. Pakko oli kuvata aina yhtä ihanat porot kentältä, jotka juoksivat tällä kertaa kohti auringonnousua. Lappi <3


Koko päivä oli muutenkin ihan huikea. Valkoiset hanget peittivät vaarat, joet, järvet, metsät ja suopläntit. Kevätaurinko sai hankien kaikki triljoonat pienet timantit loistamaan. Voi, kuinka olin kaivannut tätä. Lapin kevättalvi on jotain ihan käsittämätöntä. Pitkän pimeyden ja luonnon alakulon jälkeen armas aurinko tulee ja herättelee kaiken ja kutsuu loistoon ja leikkiin. Olisin voinut pysähtyä kuvaamaan jokaisen metsän ja etenkin kaukaa siintävän tunturinlaen, mutta vaan kerran sitten pysähdyin lopulta. En ehkä saanut vangittua kameraan ihan sitä, mitä silmä näki, mutta niinhän se usein on. Onneksi silmä näki ja sydän tunsi ja mieli virkistyi ja jotain jäi teillekin katsottavaksi.





huoltoasemillakin saa suodatinkahvia ja possua ;) (ja Mynthoneita)


Kirkko löytyi Kemijärveltä ja viimeistään hääauton nähdessäni oli jo aika varma, että olen osunut oikeaan paikkaan. En ollut kertonut tulostani kenellekään  hääparin lisäksi. Kirkon eteisessä oli jo ensimmäiset epäuskoiset ilmeet ja halaukset. Kun astuin  kirkkosaliin etsimään itselleni paikkaa, oli käytävällä valokuvaava Paluumuuttajatar ja penkissä koko perhe. Rva Paluumuuttajattaren kanssa keskustellessa muut kai tunnisti äänen ja päät kääntyi. Sieltä heidän kanssaan samasta rivistä löytyi hyvä istumapaikka minullekin.

Mehän emme suinkaan olleet häissä ainoat Istanbulin yhdistämät. Käytävällä tuli minua halaamaan myös eräs nuori mies, joka on itse Istanbul'lu eli Istanbulista kotoisin ja Istanbul yhdisti hänet suomalaisen vaimonsa kanssa. Heidänkin häissään olen ollut Istanbulissa yhdessä mm. tämän päivän hääpärin kanssa. He olivat Istanbulin häiden kaaso ja bestman, joten myös he ovat Istanbulin yhdistämiä <3 Istanbulin häiden ja Kemijärven häiden rouvat ovat keskenään serkukset ja herrat - yllätys yllätys Istanbulin yhdistämät ystävykset. Aikamoinen oodi Istanbulille siis keskellä Kemijärven talvea.

Hääkirkko oli niin kaunis ja valoisa ja ikkunoista tulvi sisään Lapin kevättalvi :) Morsian tietysti oli todella kaunis ja sulhanen komea. Pappi puhui hyvin ja suomalaiset virret oli tuttuja ja ihania myös. Täydet pisteet!








kohti valoa <3
Minut oli plaseerattu samaan pöytään Paluumuttajattaren ja perheen kanssa ja siinä olikin hyvä. Naapuripöydissä oli lisää ystäviä ja tuttuja ja ihana tuore aviopari tietysti myös. Heti vihkimisen jälkeen Hra&Rva menivät valokuvattaviksi ja me muut saimme nauttia hääpaikalla jo glögistä ja kuumasta kaakaosta ja tietysti jutella toistemme kanssa. Häävieraille oli laitettu tehtäväksis myös täyttää avioparille ohjeita - eli vastata erinäisiin kysymyksiin. Tätä täyttelin yhdessä entisen Istanbulin kämppikseni kanssa, hauskaa oli. Koko tila oli koristeltu todella ihanasti kynttilöillä ja erilaisilla asetelmilla.



Ennen ruokaa juontaja sanoi, että pöytiin on jaettu tehtävät joita voisi mahdollisina luppoaikoina tehdä. Joka pöydän tehtävät olivat erilaiset. Meidän piti mm. tutustua naapuripöytien ihmisiin, halata kaikkia naapuripöydän naispuolisia jäseniä,  viedä morsiamelle lasi vettä, haastaa kaksi miesvierasta peukkupainiin - niin ja maistaa ruokaa vierustoverin lautaselta. Meillähän oli heti vauhti päällä ja kaikki paitsi ruoan syöminen tehty ennen kuin mentiin ruokajonoon. Tutun bestmanin kanssa juttelin kahvia odotellessa ja tuli tuo kisa puheeksi. Osaa pöytäkuntia muistuteltiin kisasta ja hän kyseli meidän tilannetta - tietysti kaikki tehty jo ruokaan mennessä :) Jos kisataan, niin kisataan! Harmi kyllä tietokilpailun voitto meni toiseen pöytään.

Mahtavat häät - kiitos kutsusta - rakkaat ihanan Istanbulin yhdistämät ihmiset - ihana Lappi!


Seuraavana päivänä oli vuorossa sukulaispäivä Rovaniemellä. Flunssa alkoi varmaan tässä kohtaa muuttua kohti keuhkoputkentulehdusta ja lämpöä tuli uudestaan. Vähän nihkeää menoa, mutta en onle aikoihin niitä rakkaita nähnyt ja kesään menee seuraava kerta, joten piti tietysti nauttia seurasta. Ensin oli vuorossa serkkuni sakki, isä, äiti ja neljä suloista lasta. Muutama tunti aikaa ja me kyllä ehditään <3 Kuulumiset vaihdettu, kahvit juotu, laskiaispullat (pienimpien lasten tekemät) syöty, naurettu, otettu selfieitä, pelattu pienten kanssa, suunniteltu isojen tyttöjen matkaa Turkkiin jne. jne. Ihanuudet <3 Sieltä sitten enon perheeseen ja vielä yhden serkkuni äidin luo iltateelle. Lapin luontoa. Sukulaisia. Ruisleipää. Vettä suoraan hanasta. Kaikkea ihanaa, paitsi lentsu :(

Rovaniemen kirkko




pelaamista prinsessan kanssa <3
Siihen se Lapin rundi sitten alkoikin päättyä ja oli aika siirtyä kohti lapsuuden kodin maisemia loppulomaksi. Piti ehkä vähän enemmän ehtiä nähdä edes jotain sukua ja ystäviä, mutta tauti vei sohvan pohjalle. Viimeisenä päivänä ennen junaa ehdin vähän kameran kanssa pihalle kuitenkin.

Lepääminen on tässä harjoittelulistalla. Jos kuume on 38:n lämpimämmällä puolella tai juoksen vessan ja sängyn väliä, osaan vähän jo sitä. Mutta muuten joku vitsin pieni tyyppi olkapäällä kuiskailee helposti. Opettelen tässä hänen vaientamistaan tälläkin hetkellä. Blogi nettiin ja sitten sänkyyn.
kotimatkalta
ihanat koivut 

tulppaaneja, kuumetta ja virkkaamista
vanha sauna isäni lapsuudesta



iskän meille rakentama

luonnon taidetta

humalan siemenkodat pakkasessa


puiden kantokin on ihanaa, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa

ei sitten ollutkaan pikkupullia, käy tää näinkin ;)

8 kommenttia:

  1. Onpas sitkeä tulehdus sinulla. Kuvat kannattaa kyllä ottaa, jos on pitkään yskittänyt. Kerran kun olen keuhkokuumeen sairastanut, niin aina muistan miten heikoksi menin ja nopeasti. Pikaista paranemista ja onneksi kuitenkin ehdit Suomea vähän nauttiakin sairastelun ohessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi ehdin ja onneksi päätavoitteeni olivatkin ne häät ja rauhassa äidin luona oleminen. Toki joitain sukulaisia ja ystäviä olisin voinut vielä nähdä, jos se olisi ollut mahdollista. Kyllä se varmasti oli ihan hyvä, että kuvat otettiin. EIköhän tämä nyt tästä.

      Poista
  2. Kivalta kuulostavat Istanbulin yhdistämät häät,ja oli varmaankin mukavaa tavata siellä tuttuja:)
    Kauniita talvikuviakin otit,hyvä että kamera virkosi:)
    Voi tuota keuhkoputkentulehtusta,olehan varovainen sen kanssa.Minulla on flunssan seurauksena keuhkot täynnä limaa,ja joudun astmaatikkona varomaan ettei se kehity tuoksi samaksi kuin sinulla.Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana päästä noiden Istanbulin yhdistämien häihin ja muita sellaisia Istanbulin (ja toki muidenkin kaupunkien) minuun yhdistämiä tavata. En olisi uskonut, kuinka paljon limaa keuhkoihin mahtuukaan tässä taudissa...tulkoot pian pois sekä minun että sinun keuhkoista mokoma! Pikaista paranemista myös sulle!

      Poista
  3. Pikaista paranemista ja ihan hyva ehka jo tuossa vaiheessa ottaa laakitys ettei mene pahemmaksi. Mua on vaivannut nuhakierre vuoden vaihteen jalkeen ja nytkin on toinen korva lukossa, en malta odottaa kevatta silla tama alkaa jo tympimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaista paranemista Petra sinunkin korvallesi! Oletko koittanut allergialääkettä siihen? Minulle lääkäri määräsi muiden ohella tosiaan myös allergialääkkeen juurikin limakalvoturvotusta helpottamaan kai. Mainitsin hänelle, etten kuule toisella korvalla. Kevät voisi kyllä jo tulla!

      Poista
  4. Kappas, oma kotikaupunkihan se siellä ja tuttuja niin morsian kuin serkkunsakin. Itsekin olin sinä kesänä häissä Istanbulissa vierailemassa, näistä näin vain kauniita kuvia :) Kemijärvi ja Istanbul ovat molemmat tärkeitä kaupunkeja ja se vähän kuhisevampi noista kahdesta saattaa olla myös tulevana syksynä hetken aikaa koti jos vain Luoja suo. Pikaista paranemista sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt hoksaa, pitäisikö minun tunnistaa sinut tästä tai tunnetaanko ylipäätään? Istanbul on kyllä ihana, samoin Kemijärvi. Hauskaa olemista myös Istanbulissa, jos sinne päädyt!

      Poista