Pitkät mutta lyhet yöt koti-Suomessa

Valoisa. Tuttu. Kylmä. Rauhallinen. Rakas. Lämmin (saunassa ja muuten satunnaisesti). Hiljainen. Koti-Suomi.

Nyt on kuusi yötä takana kesäisessä Suomessa ja neljässä yöpaikassa eli vauhdikkaasti on heti lähdetty matkaan. Olen nähnyt jo pienimmäisen kummityttöni ja myös vanhimman, vanhempineen ja sisaruksineen toki. Lisäksi monta muuta ystävää ja tuttua. Kuulumisia on vaihdettu pitkänkin tauon jälkeen. Murheita jaettu ja iloittu ihanista asioista. Siinä ei sitten aina yöunille niin montaa tuntia jäänyt, mutta yöt oli valoisat. Valoisammat kuin muistin.

Uskollinen ystäväni Suometar-laukku <3

Jo lentokentältä pois ajettaessa vihreys ja teiden tyhjyys yllätti, vaikka niistä tiesinkin. Miten joka paikassa voikaan olla niin vihreää ja vehreää, ei pelkästään puistoissa vaan kaikkialla ja metsiäkin tuntuu olevan kaikkialla ;) Kesäisen Suomen huippukohtia olen jo saanut muutenkin kokea. Ihanat ystävät ovat hemmotelleet jo saunalla, grillimakkaralla, ruisleivällä, rieskalla, mansikoilla ja keskusteluilla yöttömässä yössä.

ensimmäisenä iltana klo 22.00

Vanhin kummityttöni on jo reipas kesätyöläinen ja pääsin itsekin piipahtamaan hänen kesätyöpaikallaan Muumimaailmassa. Suosittelen kyllä lämpimästi paikkaa. Itse ainakin yllätyin positiivisesti. Saarella oli kaunista luontoa ja muutenkin kaikki oli hyvin tehty. Me käveltiin luontoreitit ympäri ja sitten mentiinkin jo nauttimaan kinkku-ananas-sinihomejuustopizzaa :)

matkalla

Tänne en onneksi joutunut

Muumimamman keittiö

Joutsenlapset uivat tällaisen hirviön seurassa

Illan uintiretki vielä, tosin tämä täti ei veteen mennyt...

Nyt olen tavoittanut jo Pohjois-Pohjanmaan ja lapsuuden kotini. Koti-sanaa olen miettinyt jälleen. Voiko koteja olla monta ja voiko koti olla eri paikassa kuin kotimaa - voiko kotimaitakin olla monta? Nyt sanoisin että Suomi on kotimaa ja Turkki maa, jossa asun, vaikka toisaalta Istanbul kotikaupungilta tuntuukin. Monimutkaista. 

Koteja on vähintään kaksi, kotini Istanbulissa sekä lapsuuden kotini Suomessa. Toisessa puhelimeni wi-fi käynnistyy automaattisesti ;) ja toinen taas on se tutuista tutuin, jossa on paljon muistoja ja joka on lähimetsineen ja peltoineen niin rakas. Toinen on se, josta käsin arkielämä on nyt järjestetty ja toinen taas se, joka toimii koti-Suomessa tukikohtana ja jonne on helppo palata. Monimutkaista.

Koti-sanaan yhdistää jotenkin myös arjen ja sen, että juuri sinne palataan esim. työpäivän tai lomien jälkeen. Siinä määrin kotini on Istanbulissa, sillä suurimman osan vuottahan nyt siellä olen ja Suomessa sen kotoisuudesta huolimatta olen nyt lomalla. Turisti en taida oikein nyt kummassakaan kuitenkaan olla. Monimutkaista.

Joka tapauksessa useamman viikon nyt olen iloisena lomalaisena tässä maassa, jonka kielellä pystyn itseäni ilmaisemaan ja jota kutsun äidinkieleksi ja jonka valoisista öistä ja vihreistä metsistä löydän isänmaani. Ja sitten paluu arkeen ja työhön maahan, joka vielä muutama vuosi sitten oli täysin vieras ja joka nyt pikkuhiljaa tulee tutummaksi ja omemmaksi.

Jos Istanbulissa on lähemmäs 20 miljoonaa ihmistä, täällä tuskin edes hyttysiä on niin paljoa ja niitä on sentään varmasti enemmän kuin ihmisiä :) Nautin hiljaisuudesta ja siitä, että saa tehdä kunnon pihatöitä äidin avuksi. Kärrätä kottikärryillä hevosenlantaa tai harventaa villiksi heittäytynyttä kultapalloa herkemmän päivänliljan tieltä. Pääskyset laulaa ja sireeni tuoksuu. Postia hakiessani mietin, että näiden kuusten alta ovat myös esi-isäni kulkeneet. Kun nostan postit sisälle, astun samoille laattakiville kuin hekin. Olen kotona.