Konehella joutuu - sano KorjaajaKerttu

KorjaajaKerttuhan on esiintynyt blogissani jo ainakin täällä mutta nyt KorjaajaKertulla on tiiminä KorjaajaSisko ja KorjaajaÄiti. Kesälomillamme on meillä molemmilla ollut tapana osan ajasta autella äitiä sellaisissa etenkin pihatöissä, joita ei ole helppo yksin tehdä. Eiliselle olimme sopineet ulkotyöpäivän, saimme kesän aurinkoisimman päivän sillä seurauksella että minä, joka en ole kertaakaan Istanbulissa palanut, paloin nyt tässä kotipihalla - en onneksi pahasti. Istanbulissa tulee laitettua 50 kertoimista aurinkorasvaa, mutta eihän Suomessa voi palaa, eihän :)

Kaksi päätavoitetta: 1) oravien tuhojen katsastaminen ulkorakennuksen vintiltä ja kolojen tukkiminen sekä 2) toisen ulkorakennuksen rikki menneen oven korjaaminen.

1. Käytiin tsekkaamassa, ei ollut kovin paljon tuhoja, mutta kolojen tukkiminen vaati lisävarusteiden hankintaa ja ehkä lisäohjeiden keräilyä. Käytännön toteutus jätettiin odottamaan sadepäivää.

2. Kimppuun vaan sitten.

Marssittiin kohdepaikalle. Päätettiin, että "Konehella joutuu, sano Lapuan emäntä kun urvuilla (=uruilla) veisattihin" (sanonta Etelä-Pohjanmaalta) pätee myös tähän hommaan ja etevän siskoni johtamana sahattiin lautaa sirkkelillä (!! Hyvä E!!) Oviparan viereen kannettiin myös mittanauhaa, kynää ja se pora ja ruuvitkin löytyi. Siitä vaan uutta lautaa vanhan poistippuneen tilalle, eikö niin!

pikkuhiljaa sinne raahattiin enemmän tai vähemmän hyödyllisiä työkaluja kaikkialta

No, ei niin. Eipä tietenkään ;) Ongelmaksi asettautuivat ruuvit, joiden otteesta vanha lauta oli päässyt lipeämään, mutta itse eivät olleet valmiita päästämään otteesta irti, ei vaikka kuinka väännettiin. 

Kaksi kättä ja Black & Decker

kaksi kättä ja tonget...

kaksi kättä ja miljoonapihdit

CRC-purkistakin ruiskutettin ainetta, jotta ruuvit tajuaisivat luovuttaa. Mutta ei, kun ei. No, KorjaajaKerttu sukuineen ei hämmenny, vaan kilauttaa kaverille. Saatiin ohje sekä KorjaajaSedältä että KorjaajaYstävältä kalauttaa mokomat ruuvit vasaralla mäkeen ja näin teimme. 

"No niin, nyt uusi lauta tilalle, jee" - ajatteli yltiöpositiivinen KK, mutta ei. Lauta ei meinannut sitten millään kiinnittyä metallitaustaansa, pora-raasu vaan kuumeni. Missä vika? Koin harvinasen hetken, jolloin välähti ja tajusin katsoa ruuvin kantaa ja iskän poran niitä juttuja, joilla ruuvia kiinnitetään. Siellähän olikin USEAMPI erilainen ristipää, eikä valituksi aiemmin ollut tullut se ideaalein. 

No, nyt sitten lauta tilalle vaan!! 

No, mutta vieläkään ei. Nyt sitten ei terän vaihtamiseen tarvittava avain löytynyt mistään. Juurihan se siinä pyöri. Pitkää heinikkoa haravoitiin ja näppärä siskoni haki jopa voimakkaan magneetin, mutta lopulta sitten ihan silmiin osui. Avain kiinnitettiin huolellisesti lahjapaperinarulla poraan kiinni (juuri näin) ja sitten saatiin lauta taas osutettua kohdalleen ja jatkettiin.

Huom! Tuohon poran alapuolella näkyvään "tähden muotoiseen aukkoon" olisi voinut laittaa sen avaimen kiinni. Tämäkin tajuttiin aikanaan. Tätä avaimen etsintää ja kaikkea muutakin toimintaa välillä nopeutti ja välillä hidastutti, mutta joka tapauksessa siihen vaikutti se fakta, että paikallisten muurahaisten valtatie kulki ovityömaamme editse ja tsiljoonat pikkukaverit kiipeili saappaiden, työkalujen sekä mm. housujen sisä- ja ulkopuolella. Heidän lisäkseen myös paarmalauma parveili paikalla. Eipä ollut yksinäistä.

jospa magneetti auttaisi :)

nämä eivät auttaneet

huom! muurahainen oikeanpuolimmaisen käden peukun vieressä.

Nyt se sitten sujui kuin leikki. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue. Niin saatiin ovesta aukko paikattua ja samalla innolla vielä muutakin pientä korjausta tehtyä. Päivän jatkuessa vielä tälle kesälle epätyypillisen poutaisena päätettiin virittää vanha kunnon pallogrilli tulille. 

Suurimman osan elämästään maalla asuneena pian pääsee siihen moodiin, että hilluu pihalla auringon valkaisemissa työhousuissa, eri värisessä topissa, hiukset näppärällä ponkkarilla ja jalassa saappaat :) Mukava nähdä työn jälki heti ja mukavampi aina, kun joku homma onnistuukin. Nyt rauhallinen sunnuntai vierasta odotellen.

Suomen kesässä on monta kohokohtaa, yksi kyllä on se että saa kynsien alle multaa pihatöissä ja toinen että voi paistaa eli siis polttaa makkaran nuotiolla tai pallogrillissä. Mitäs te muut ulkosuomalaiset tai suomessa asuvat suomalaiset haluatte tehdä. Joo, toki minäkin haluan myös uida, saunoa, nähdä ystäviä ja sukua jne. mutta niiden lisäksi :D