Lähimatkailun ilot.

Muutama vuosi sitten lähdin ystäväni kanssa epämääräiselle autoajelulle kesäiltaan, jolla oli kolme tavoitetta: 1. nähdä meri 2. ajaa mahdollisimman pieniä teitä pitkin 3. vain pakkotilanteessa saa kääntyä takaisin ja ajaa samaa reittiä (kerran tehtiin, kun tie päättyikin pellolle :) )

Nyt sama ystävä tuli lapsuusmaisemiini minua moikkaamaan ja meinattiin ottaa tämä uudelleen, mutta ajan ja ehkä jaksamisenkin ollessa rajatummat, päätettiin tehdä light-versio tavoitteiden pysyessä silti samoina, mutta epämääräisyyttä vähän vähennettiin ja kohteita jotka halusimme nähdä lisättiin :D

Aluksi piti miettiä joku suunta, minkä halusimme nähdä. Minusta kaikki lapsuuteni kotikunnan naapurikunnat tuntuivat tylsiltä, tutuilta, pieniltä, "eihän siellä ole MITÄÄÄN-jutuilta", mutta kun asiaa hieman enemmän mietin, tajusin etten tiedä niistä juuri mitään ja alkoikin tuntua kivalta mennä tsekkaan jonkun pienen paikan kesämeininki. Otimme samat kolme tavoitetta ja halusimme nähdä merenkin.

Kotona myös ollut äitini antoi muutaman vinkin ja karttakin löytyi ja niin lähdimme: ystäväni M, siskoni E ja minä.

Ensimmäinen suuntamme oli Pyhäjoen keskusta. Sinne kuului myös tärkein äidiltä saamamme vinkki, Asustetalo Perkiömäki Ky. Olin siitä kuullut ja jostain lukenut, mutten koskaan käynyt. Voitte lukea vähän enemmän taustaa tästä lehtijutusta sekä täältä, kun kauppias Taimi Perkiömäki pääsi linnanjuhliin. Kyseessä on siis vuonna 1950 perustettu vaateliike, joka on palvellut paikkakunnan ja lähiseutujen asiakkaita, mutta viime aikoina siitä on tullut suosittu yhä laajemmalla alueella. Syynä lienee se, että myyjän (nyt ei ollut paikalla itse Taimi Perkiömäki) mukaan ko. vaateliikkeessä ei ole koskaan heitetty mitään pois, kaikki on säästetty. Tämän hienon päätöksen seurauksena liikkeessä on nähtävillä ja ostettavissa sellaistakin vintagea ja retroa, että huhhuh. Löytyi verkkapukua niin neonkeltaisen hohtavana kuin suloisena minttunakin, sukkaa ja alusvaatetta, kenkää, tuulitakkia ja vanhoja kunnon college-asuja, muistatteko 80-luvun lapset. Niitä, jotka on paksusta kunnon kankaasta ja helmoissa ja hihan suissa resorit :) Istanbulin helteisiin soveltuva vaalea lierihattu lähti mukaan. Suosittelen kyllä erityisesti teille, joita eri vuosikymmenten vaatteet kiinnostavat.

Sitten lähdettiin tsekkaamaan kirkko. Pyhäjoki on yksi vanhoja Pohjanmaan emäseurakuntia, joka mainitaan itsenäisenä seurakuntana ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1573 ja johon kuului koko pyhäjokilaakso aina Savon rajoja, Pyhäjärveä myöten. Ensimmäisen kirkon purkamisen jälkeen rakennettiin toinen kirkko itsensä C.L.Engelin piirrustusten mukaan, joka valmistui 1844. Valtava 1200-paikkainen kirkko oli 1960-luvulla yksi parhaiten alkuperäisen asunsa säilyttäneistä Engelin puurakennuksista, ellei paras. Salama poltti kirkon kesällä 1974 ja 1977 rakennettiin tämä meidänkin vierailema modernimpi kirkko. Itse en kovasti ole ollut modernien kirkkojen ystävä, mutta kaunis tämäkin kirkko kyllä oli! Kirkon irtaimistoa saatiin pelastettua ja mm. pihalla edelleen seisova vaivaisukko on vanhasta pelastettu. Kirkko kuuluu tiekirkkoihin, joten sinne pääsi sisälle ja mukavat oppaat kertoilivat kirkon historiaa. 

vanhaakin kirkkoa palvellut vaivaisukko

Jätskinnälän yllättäessä edessä olikin kyltti 4H-kerhon kesäkahvila, jossa paikallisen 4H-yhdistyksen kannattamiseksi sai ostaa jätskiä jne. Voi pikkukunnan meininkiä, ei isoissa kaupungeissa vaan tuollaisia kovin helposti löydä. Tunnelma oli koko kylänraitilla ja myös kahvilassa (ehkä myöhäisestä ajankohdasta johtuenkin) uinuva, mutta kotoisa ja leppoisa. Ystävälliset ja asiantuntevat nuoret naiset pyörittivät jätskipallot joiden iso pallo vastasi ainakin puoltatoista tavallista "isoa palloa". Kokeilin myös ensimmäistä kertaa salmiakkijätskiä ja ulkosuomalaisuuden kasvattamaan salmiakkihimoon osui ja upposi!

Silmiin pisti viitta "Hourunkoski", pitihän sellainen käydä katsomassa. Ensimmäisen viitan jälkeen ei sitten enää nähtykään toista, joten ajeltiin pari kilometriä jokivartta koskea näkemättä, mutta onneksi lopulta kääntöpaikka nähtiin :) Koskihan oli siellä ihan alkupäässä ja päästiin rantakivillekin kiipeilemään ja koskea ihailemaan.

maksaruohoa livenä luonnossa

Ihanaa lähiseutumatkailua jatkettiin koko iltapäivä, tavoitteena löytää jotkut ikiaikaiset rantaniityt, kalasatama ja lintutorni. Sanotaanko, että ihan ei ollut ohje reilassa tai kartanlukija (en minä, koska olin kuski) kesäterässä, päädyttiin pientäkin pienemmille teille ja lopulta mökkirantaan (ei omaan) ja uusien ohjeiden myötä tuli kapealla metsätiellä vastaan kyltti "ajoneuvolla ajo kielletty". No, ei muuta kun kääntymään. Juuri kun siinä kapealla tiellä kahden ojan ja lukuisten puiden rajaamalla alueella olin kääntelemässä äitini autoraasua ympäri, tietysti tälle ajokieltotielle tuli toinenkin auto. Jokainen autoa ajava tietänee, että ylimääräiset silmäparit lisäävät osumatarkkuutta kuin vähät unet naurun määrää - eli paljon :) Mutta sain kuin sainkin auton tienlaitaan että toiset pääsi ohi ja isommat tiet löytyi meidänkin automme alle.

Niin ja kalasatamakin löytyi, niityt ja lintutorni odottavat seuraavaa kertaa.

Oli löytynyt jo monta jännää paikkaa niin tylsäksi luulemastani naapurikunnasta. Vielä lisääkin niitä olisi ollut, mutta oli tullut aika etsiä reitti kotiin. Sitäkään ei tämän pelin sääntöjen mukaisesti voinut tehdä isoimpia teitä pitkin. Niinpä levähdys- ja piknikpaikaksi löytyi vielä yksi koskenpenkka.

Summa summarum, suosittelen tutustumaan kodin tai mökin lähellä oleviin paikkoihin, siihen tylsältä vaihtoehdolta kuulostavaan naapurikuntaan tai naapurikaupunginosaan juuri. Erilaisten kylttien päässä oleviin nähtävyksiin tutustumista ja joka suhteessa seikkailemista yllättävissä paikoissa. Matkasta tekee toki hauskemman, jos mukana on ystävä tai pari, matkaevästä ja hyvä sää - tosin ilman täydellistä kesäsäätäkin reissu oli oikein mainio!