kalabaliikkia

kalabaliikkia

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Afiyet olsun - hyvää ruokahalua!

Sisko on ollut kylässä, 12-tuntisten päivien jälkeen ei ole MatkaMartta enää bloggaamaan pystynyt. Pitkät päivät ovat olleet kyllä ihania. Emme ole asuneet siskoni kanssa samassa maassa kohta 14 vuoteen kesälomia ja jouluja lukuunottamatta, on aina hauska kun pääsee muutamaksi hetkeksi yhteen. Hänellä oli toiveina baklavaa, bosporia, turkkilaista aamupalaa, kujia, turkkilaista ruokaa, kahvia, lokumia, baklavaa ja joku retki :) Minähän yritin näitä toiveita täyttää, mutta taisi pari baklavatonta päivääkin tulla - sori E ;) Postailtavaahan olisi vaikka kuinka, teenpä tästä nyt tämmöisen ravintolapostauksen, jospa vaikka onnistuis vinkkaamaan jonnekin tänne tulevalle tai täällä asuvalle jotain vinkkiä.

Ekana iltana vein hänet jo Üsküdarin rannan ikisuosikkiin Trend 216 Caféen, jossa maisema on aina aika hieno. Ei valittamista myöskään ruuassa. Perjantaina mun kielikoulun jälkeen oli meidän kielikoululuokan jo pitkään suunniteltu yhteinen lounasretki syyrialaiseen ravintolaan, jota luokkamme syyrialaiskolmikko on suositellut. Ravintolalle en löytänyt nettisivuja, mutta nimi on Sahtin ja se löytyy Kabataş- Bağcılar-raitiovaunureitin varrelta Haseki-nimistä pysäkkiä lähes vastapäätä.

Yritin sanoa, etten tule kun siskoni tulee, mutta sehän ei näissä idän kulttuureissa ole mikään ongelma. "Ota sisko mukaan!" "Haetaan hänet raitiovaunupysäkiltä" Syyrialainen ruoka ja autenttinen arki kiinnosti siskostani ja niinpä hän lähti mukaan. Syyrialaiset ovat kertoneet, että ruualla on heidän kulttuurissaan suuri merkitys ja että ruoka on hyvää ja ravintolasta löytyy kaikkea. Totta puhuivat. Isännän ominaisuudessa toiminut syyrialaisporukan vanhin mies tilasi alkupaloiksi "yllätyksiä". Oi hyvänen aika: tabouleh-salaattia, fetajuusto-salaattia, tomaattitahnaa, munakoisotahnaa ja hummusta ja leipää. Ihan mielettömän ihania makuja, täytyy sanoa että munakoisotahna oli kyllä yksi parhaimmista maistamistani. Pääruoaksi pyysin itselleni ja siskolleni jotain arabialaista spesiaalia: mulle tuli pähkinöillä täytettyä jauhelihakäärylettä ja siskolleni maustettua riisiä ja lihanpaloja. Lopuksi vielä arabialaiset kahvit. Kaikkea ruokailua säesti ilonen nauru ja juttelu turkiksi, arabiaksi ja englanniksi vähän suomella ja venäjällä säestettynä.

riisiä ja lihaa arabialaisittain
 Kun toivelistalla oli baklavaa ja auringonlaskuja, mentiin baklavalle Pierre Loti-hotellin ravintolaan Sultan Ahmetin alueen liepeille. Ravintolassa on kattoterassi, josta on mahtavat näköalat joka suuntaan. Hotelli on saanut oivaltavan(?) nimensä kuuluisasta Pierre Lotti-kahvilasta, joka on ihan toisaalla ja toisenlainen. Baklava jäätelöllä ei pettänyt ja maisematkin hienot, vaikka sieltä ei ihan kultapallon Bosporiin tipahtamista näekään.

näissä lämpimissä maissa on katto ja seinälasit lähes aina liikuteltavat lämmön mukaan :)



baklavaa ja jätskiä
 Lauantai-aamu aloitettiin toiveiden (oman ja siskokullan) mukaisesti turkkilaisella aamupalalla eli kahvaltılla. Se on ehdottomasti mielestäni yksi turkkilaisen keittiön helmiä ja suosittelen kokeilemaan ainakin, jos juustot, oliivit ja tee ei kuulu inhokkien listalle. Aiemmin blogissa olen kertonut Euroopan puolella olevasta aamupalapaikasta ja nyt siis lähelle Üsküdarin rantaa Niyazibey-nimiseen ravintolaan (saman nimisiä on ilmeisesti useampia, kehut koskee nyt nimenomaa Üsküdarin ravintolaa). Ajattelimme ensin rantaravintolaa, mutta sitten kuva ravintolan seinällä alkoi houkutella ja oikea valinta tuli tehtyä. Ystävällinen henkilökunta, siistit tilat, edullinen hinta ja mahtavan runsas aamupala, ainoa miinus oli ettei päästy Bosporin rantaan, mutta siellä on monta muuta ravintolavaihtoehtoa, ei aina tarvi. Suurin osa ruuista kannettiin suurella tarjottimella, kukin laji omalla pikkulautasellaan, pian tuli lisäksi lämpimiä ruokia: turkkilainen munakas, börekejä ja vieläpä vähän pidettä, eli turkkilaista pizzaa, teetä oli rajoittamattomasti ja turkkilaisesta kahvistakaan ei tarvinnut erikseen maksaa. Täkäläiseen kulttuuriin vielä minua tottumattomampi siskoni oli hämillään siitä, että useampi tarjoilija palveli meitä, tuli tosiaan lisäruokia ja käytiin kysymässä aina väillä, että tarvitaanko vielä jotain. Suosittelen.
pidettä, kirsikkahilloa, makkaraa, tomaattia, kurkkua, juustoa, hunajaa ja tahini-ezme-tahnaa...

...lisää juustoja ja oliiveja
 Sunnuntain lounas nautittiin ystäväporukallani piknikillä, jonne sisko oli ilomielin kutsuttu mukaan myös. Voi turkkilainen piknik-kulttuuri :) Jos suomalainen voitelisi jokaiselle ruispalan ja ostaisi mehut lapsille ja aikuisille kahvia termariin, niin turkkilainen hommaa grillin ja hiilet ja kunnolla lihaa, otetaan salaattia, kurkkua, tomaattia, hedelmiä, salaattia, kakkua ja monilla on jopa samovaarit teen keittämistä varten ja tietysti riippumaton voi kiinnittää sopivaan puuhun :) Pieniä logistisia haasteita oli, kun lihat yli yhdessä autossa, grilli toisessa ja hiilet omassa nyssykässään jossain. Tietysti on kätevämpää, jos ne olis yhtäaikaa läsnä. Paikallisten ystävien valitsema piknikpaikka oli myös jotenkin turkkilainen, suomalainen sieluni tunkisi syvälle puiston takalaitaan, jossa ei olisi juuri muita, kun taas täkäläinen mieli ei toimi samaan tapaan. Meidän piknikpaikka oli ruohokaistale kauniilla paikalla Marmaranmeren ja suuren tien välissä. Siihen sai grilliä toisen viereen ja siihen väliin peitot vaan nurtsille ja hyvä oli. Ilma oli kaunis, niin emme todella olleet ainoita ulkoilijoita. Meidän tehdessä lähtöä naapurit tulivat hakemaan ylijäämähiiliä ja vettä ja ennen kuin kaikki kamat oli kannossa, niin puussa oli jo riippumatto.



Meitä oli muutama samaansuuntaan menevä ja päätettiin tilata dolmus. Porukassamme oli 8 aikuista, yksi pieni lapsi, grilli ja muutama nyssäkkä. Saatiin reilu tunti odotella sen vilkkaan tien vieressä dolmusta ja naurettiin sille meidän orkesterille: "Ryhmä rämä, suunta tämä" - lopulta tuli dolmuskin ja päästiin keskustaan. Hivenen oli hauskaa, kun kannettiin grilliä pitkin Istiklalin pääkatua, oli ainakin unohtumaton reissu.









Iltapalatyyppisesti käytiin Istiklalilla Mama´s shelterissä, alkupaloilla joka on myös sekä hotelli että ravintola. Kattoterassilla olen viime kesänä päässyt kahdesti käymään ja se mielessä nytkin mentiin, mutta kuulemma kattoterassi avautuu vasta kesäkuussa. Onnistuin puhumaan meille kuitenkin mahdollisuuden mennä kahvikuppien kanssa sinne ylös. Vähän auringonlaskusta myöhästyttiin, mutta ei ollut huono silti. Tätä uskallan kyllä suositella ja sanoa että on minun käymistäni Istanbulin kattoterasseista paras. Olettaisin että sinne vielä olen menossa lähiaikoina, joten kuvia tulee.













9 kommenttia:

  1. Ihania paikkoja, ja tuo piknik turkkilaisittain on kylla tosiaan astetta suurempi numero kuin Suomessa :D Ihana tuo grillinkanto kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On kyllä varmaan parikin astetta :) Täällä tosin ollaan ehkä muutenkin totuttu enemmän siihen yhdessä oloon, ihan hyvin voidaan porukalla olla piknikilä, vaikka seuraava väki on grilleineen ihan liki, kun suomalainen olisi mielellään niin ettei seuraavaa porukkaa näy ;)

      Poista
  2. Voi ihana Istanbul ja sen ihana ruokakulttuuri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli ihana kiertää niitä sun kanssa <3

      Poista
    2. Samoin! <3 Joo, baklavaa ei todentotta saatu lauantaina, tosin sillon saatiin kaikenlaista muuta, mm. näköalakahvit camlicalla ja jotain varsin eksoottista Nooan Arkki- keittoa. Torstaina ei syöty myöskään Baklavaa, mutta syötiin lokumia, ja nähtiin auringonlasku Bosporin rannalla.

      Poista
    3. Myönnän, etten onnistunut baklavan tarjoamisessa ihan joka päivä. Ehkä se on samanaikaisesti myös ihan hyvä asia? ;)

      Poista
    4. Ehkä se on ok, ja jopa ihan hyvä asia! :-) Hyvä myös että jäi jotain ensi kerraksikin. Se suklaabaklavakahvila jota olet hehkuttanut on vielä kokematta, mutta sinne on kyllä päästävä kun seuraavan kerran tulen kylään! ;)

      Poista
  3. OIH! Tuli nälkä. Miten olisi, jos järkättäis yhteistä aikaa ja mentäisin pitämään "tärkeä" paleveri tuohon syyrialaiseen ravintolaan kolmistaan ennen lomia vielä?

    VastaaPoista