Väsyneelle vihreää ja sinistä.

Minua on viime parina viikkona vaivannut väsymys. Luulen, että se on ihan normaali reaktio siihen, että hommaa on aika lailla, illat ovat venyneet (velvollisuuksista ja huvituksista) ja kielikoulussa opettaja on sitä mieltä, että kun ylimmät kurssit alkoi niin läksyjä olkoon sen mukaisesti. Ei minusta tarvitse huolissaan kenenkään kuitenkaan olla. Tunnen itseäni sen verran, että tiedän että tämä on vielä ihan normaalia ja menee ohi kun vähän rauhoittaa elämää. Täällä on - kiitos Atatürkin - tiistaina vapaapäivä ja tehdän maanantain tunnit sisään niin saadaan kolmen päivän viikko. Ei huono, ei ollenkaan :)

Tänään sitten otin myös elämän rauhoittamisen kannalta. Hengailin rauhassa kotona aamupäivän ja pitkälle yli puolen päivänkin. Sitten päätin lähteä katsastamaan puistoalueen, jossa en ollut aiemmin käynyt ja jonka kahvilasta olin kuullut hyvää fethipaşa korusu on puistomainen alue, jossa on paljon piknikpaikkoja sekä hiljaisia polkuja ylös ja alas rinnettä. Jos puilta jotain näkyy, niin maisema Bosporille, Eurooppaan ja ykkössillalle on hieno ja jos maisema ei näy, niin voi iloita puiden ja pensaiden vihreydestä.


Jos kyseessä on maisemapaikka, niinkuin taas oli, niin itsestään selvää pitäisi olla että sitä varten on ensin kiivettävä ja kiivettävä. Katsoin kartasta että puiston alalaita on Bosporin rannassa ja sinne pääsee joko yläkautta tai alakautta, koska itse asun täällä rinteessä jo valmiksi, ajattelin että yläkautta sinne koitan. Yhden mäen kiivettyäni näin vihreää ja ajattelin että eipä ollut paha kiipeäminen, mutta kyseessä olikin vain yksittäinen puu ja kiipeäminen jatkui. Lämpötilat kohosi tänään Istanbulissa jo 25:n kuumemmalle puolelle, lämmin tuli ja vettä teki mieli. Kiipeäminen kannatti kyllä taas, kuten aina.

Oi, mikä vihreys ja vehreys heti tuli vastaan. Tiet ja kapeat polut risteilivät rinteissä. Kukkia ei ollut puistomaisen paljon, mikä ei oikeastaan haitannut, koska tuli enemmän metsä mieleen. Puut oli metsämäisen korkeita ja suojasivat auringolta ihan oikeaoppisesti. Ihmisiä oli piknikillä, paapat kävelivät mäkeä ylös toinen toistaan tukien, teinitytöt kikattivat porukoissa, kuten teinityttöjen kuuluu, lapset heittelivät palloa ja koko suvut tai ystäväjoukot olivat piknikillä. Siellä minäkin vaeltelin, nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, autottomuudesta ja tuulen huminasta.


Alemmas kun pääsin, osuin suoraan siihen kahvilaan tai oikeastaan çay bahçesiin eli teepuutarhaan, mihin halusinkin. Kahvilan nimi tarkoittaa suomeksi "Vihreä Sininen" sopi kyllä oikein hyvin, kun sieltä vihreän välistä alkoi selvemmin vielä Bosporkin pilkoitella. Ruokaa ja teetä ja suomalainen (tai suomennettu) romaani, niin johan oli loma-olo. Kotiin vielä rantaa pitkin kävellen.

Yksin puistossa kävelevänä on kyllä erilainen kun muut, kun kaikki on yleensä ainakin kahdestaan, mielummin vielä isoissa laumoissa. Ei sillä, ettenkö minäkin joskus aina mene mielellään porukalal piknikille tai kahdestaan puistoon, mutta kyllä hyvää teki yksin omien ajatusten kanssa siellä kulkeminenkin ja kirja. Vapaapäivä nro 1 hyvin takana ja nyt iloisin mielin nukkumaan.

Tämän kirjoitin siis lauantai-iltana. Aloin laittamaan vielä kuvat tekstiin, joita olin ottanut puistoretkelläni, niin kuvat eivät olleetkaan latautuneet koneelle, eivätkä enää kamerassakaan olleet, joten niitäpä ei nyt ole. Otin tänään muutaman kuvan ihan eri suunnalta, joten niitäpä sitten laitoin tännekin.