Matkimassa, oppimassa ja löytämässä.

Olen nyt asunut reilun vuoden täällä samalla kadulla, kulkenut samoja reittejä ohi saman ompelimon, moskeijan, ravintolan ja lihakaupan sekä apteekin. Käynyt samoissa kaupoissa, löytänyt tomaatin, granaattiompun, leivinjauheen, pestokastikkeen ja hyvän jugurtin.

Aluksi tuntui, että täältä ei löydä mitään. Olin vakuuttunut että kaupoissa ei myydä tomusokeria eikä ainakaan hiivaa punajuuresta puhumattakaan. Nyt ihmettelen näitä fiiliksiä, sillä tomusokeria nyt on joka kaupassa samoin hiivaa. Punajuuri taas onkin kausituote, jota löytyy  erityisesti syksyisin ja talvella (paitsi juuri näin basaarilla maanantainakin).Samoin mietin aluksi että missä on kirjakauppa, rautakauppa, mistä saa lamppuja, saksia, lautasia jne. tavaraa, jota Suomesta hakisin esim. prismasta tai Halpa-Hallista. No, toki isoista marketeista ja kauppakeskuksista saa lähes kaikkea, mutta myös ihan lähikaduilta löytyy myös rautakauppa, niinkuin täältä voi lukea. Olin vaan kävellyt sen kuten lukuisten pienten kirjakauppojenkin ohi. 

pelargonioita keskiviikkobasaarilta

kirsikat on tulleet = kesä on tullut

tädit niputtivat vihanneksia

Kielitaito ei tietysti aluksi riittänyt kertomaan, että jossain lukee "meillä on tuoreita munia" tai "kirjakauppa" tai "räätäli". Mutta muutenkaan ei jotenkin silmä ollut vielä harjaantunut katsomaan, mitä kaikkea täältä löytyy ja mitä on. Aluksi, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, piti keskittyä siihen että on oikealla reitillä ja että välttämättömät elintarvikkeet löytyy. Silmä osui myös niihin kaikkein suurimpiin eroihin, siihen että autoja on paljon ja joka paikassa, talojen takaa vilkkuvaan Bosporinsalmeen tai katukissojen porukoihin puistoissa. 

tällä viikolla vuokraemäntä näytti mulle uuden basaarin

Kaupungissa asuvilta muilta suomalaisilta ja esimerkiksi kielikoulussa tutuksi tulleilta kavereilta olen oppinut paljon. Ulkosuomalaisten naisten keskuudessa on ihan normaalia puhua siitä, millä juustolla kukin on tehnyt juustokakun tai minkä kaupan hyllyiltä vielä viime viikolla löytyi ruisjauhoja, entä mikä leivinpaperimerkki olisi sellainen että leivät saisi vielä irti siitä paperista paistamisen jälkeen (kun sehän vähän niinkuin on sen leivinpaperin idea).

Paljon oppii myös paikallisista ystäviltä tietysti sekä myös tuntemattomilta paikallisilta kaupoissa ihan seuraamalla ja matkimalla (niinhän lapsetkin oppivat). Tänään halusin ostaa mustapippurirouhetta, ei siis kokonaisia eikä myöskään ihan jauhoa, mutta alakerran kaupassa ei sellaista ollut. Marssin maustekauppaan. Sielläkään ei ollut, mutta kun annoin ymmärtää että sellaista kovasti haluaisin, myyjä kysyi että haluanko paljonkin, jospa hän jauhaisi koneellaan minullesitä. Iloitsin tästä kovasti. Seuraava asiakas pyyri punapippuria vai miten se suomennetaan (kırmızı biber), mutta ei kovin tulista, vaan semmoista "keskitasoa", ei tulista ei täysin mietoa. Tajusin, että tosiaan tuollaistakin voisi maustekaupoista kysyä, enkä ollut sitäkään hoksannut että jauhaisivat pippuria tms. toiveiden mukaisesti. 

Basaareilla kulkiessa myös voi valikoimasta päätellä, mikä täällä on suosittua ja mitä ehkä kannattaisi itsenkin kokeilla. Vielä en ole papuja, latva-artisokkaa tai tuoreita saksanpähkinöitä saati erinäköisiä yrttejä ostanut, enkä paikallisia kaloja. Olen kyllä jo suunnitellut. Pitäis kyllä siinä suhteessa reipastua. Pikkuhiljaa laajenee valikoima, nykyään ostan jo oliivit lähes aina basaarilta ja vihannesportulakka (semizotu) on jo tuttu kaveri. 

Onhan se välillä työlästä, kun kaikki pitää opetella, mutta sitten on aina riemu kun onnistuu uusissa asioissa. Voi olla jo kuin "vanha tekijä" ja marssia tiettyyn kauppaan hakemaan tiskin alta kirjekuoria tai toisesta oliivi-tomaatti-pidettä, joka on ihan parasta! Tietysti nyt myös karttunut kielitaito helpottaa seikkailuja.

Kaiken tämän tavaran, ruuan jne. löytämisen lisäksi jatkan sen opettelua että arjesta, sen aamusta iltaan samanlaisena virtaavasta virrasta löytää helmihetkiä ja suvantopaikkoja.  Minä olen niin sitä mieltä, että kun kerran arkea on suurin osa elämästä, on syytä koittaa tehdä siitä mahdollisuuksien mukaan juhlaa, eikä odottaa vaan niitä kaikkein suurimpia juhlapäiviä, joille ilman muuta on paikkansa. Eilen tein ystävän kanssa kielikoululäksyt yhdessä kahvilassa kotitekoista limonataa (lemonade) juoden viehättävällä sivukadulla Istanbulin Cihangirin kaupunginosassa vain keihäänheiton (tai parin) matkan päässä Istiklalin vilinästä. Sitä ennen käytiin Miss Pizzassa, jossa hän ei ollut aiemmin käynyt, eli pizzeriassa missä saa myös oikeaa kinkkua. Puolitettiin alkupalalautanen, pizza ja jälkkäri, ei huono idea ollenkaan :D

Mistä johtuneekaan, että jotenkin sitä ajattelee helposti että arjen kuuluukin olla vähän tylsää ja tavallista. Tänne pois Suomesta (en väitä että Suomi on tylsä) muutto on auttanut löytämään kaikkea hauskaa ihan tavalliseen päivään. Ehkä se on auttanut, kun täällä niin moni asia on toisin ja vuoden tottumisenkin jälkeen kuitenkin niin erilaista kuin Suomessa, mihin ehti paljon kauemmin tottua. Esimerkiksi iltakävely Bosporin rannalla, läksyjen teko kahvilassa tai puistossa tai iltaruoka parvekkeella +20 asteessa ilman hyttysiä auringonlaskua ihaillen. Jatkan opettelua.

kämppiksen taidonnäyte tältä iltaa

yksi lempihetkistäni arjessa <3