Istanbulin rannoilla

Jos siskoni kanssa retkeillessä yksi teema olivat ravintolat ja BAKLAVA niin toinen ehdottomasti oli erilaiset rannat ja auringonlaskut. Bospor on ehkä se olennaisin, mutta myös kultainen sarvi, Marmaran meri ja Mustameri on tavoitettavissa. 

Jo ekana päivänä nähtiin Bospor, mutta valitettavasti ilman kuvamuistoja. Lauantaina oli vuorossa katsella, miten aurinko laskee siihen suuntaan missä Bospor muuttuu Marmaran mereksi ja kauniistihan se laski. Laivat tuolla odottelevat, että pääsevät Bosporille ja sitä myöten Mustallemerelle saakka. 

Tämä vesi nyt on sitten vähän pienempi kuin meri, mutta kyllä oli kaunis myös tuo väriä vaihtava suihkulähde, jonka takaa kurkkii sininen moskeija. Vaikka supisuomalaiset koivut ja männyt lempparipuita ovatkin, niin ei nuo palmutkaan ja niiden silhuetit yötaivasta vasten mitenkään vastenmielisiä ole. Kovin lämmin ilta ei ollut, mutta ei kylmäkään. Voi niitä heinä-elokuun öitä, kun on lämmin ja pimeä. Silloin on aika ihana istuskella parvekkeella tai kahvilassa, kun päivällä on ihan liian kuuma tehdä mitään järjellistä. 

Lauantaina päästiin kurkistamaan Mustallemerelle Şilen pikkukaupunkiin. Kyselin ystäviltä vinkkiä, miten sinne pääsisi bussilla ja sain vastaukseksi että ovat saaneet sieltä auton katsastusajan ja pääsisimme kyydissä. Siinä samalla saatiin myös autokyydin lisäksi seuraa rantaretkelle perheen äidistä ja tytöistä perheen pään viedessä auto katsastettavaksi - läpikin meni, joten iloinen reissu senkin puolesta.

Şile on pieni kaupunki Mustanmeren rannalla reilun tunnin matkan päässä Istanbulista. Kaupungissa olisi nähtävyyksinä linna, vanha majakka tms. mutta me otettiin ilo irti kolmannesta nähtävyydestä - merestä. Emme olleet varustautuneet uikkareilla, mutta onneksi ei ihan farkuillakaan, niin kahlailimme rantavedessä ja tehtiin hiekkakrokotiili. Voi sitä hiljaisuutta, Istanbulin jälkeen oikein korvissa soi, kun oli niin ihmeellisen hiljaista. Ihanaa  oli myös kaivaa paljaat varpaat kuumaan hiekkaan, tuntea viileä vesi pitkästä aikaa ja vaan hengailla hyvässä seurassa. Şile ansaitsee kyllä vielä toisen käynnin ja sitten ehkä tutustumisen myös muihin kohteisiin siellä. 

krokotiili

ihana lepopaikka kaverilla

Ahmetin mesta, meren antimia, lihavalikoima ja kahvila. Jäi testaamatta.

ystäväperheen tytön hieno otos! 

Sitten takaisin Bosporin kainaloon, sen hellään huomaan. Vaikka siskoni oli tainnut ihastua Istanbuliin jo ensikäynnillään neljä vuotta sitten, ajattelin varmistaa asian viemällä hänet Camlican kukkuloille. Oli pilvinen sää, niin auringonlasku ei ehkä ollut niin hieno kuin voisi olla, mutta ei valittamista näköaloissa :)

SIinä illan tummentuessa tuli vastarannalle myös ilotulitus. Ihan kohtuullisia kuvia sai niistä otettua, mutta ei ihan putkeen mennyt silti kuvaushetki. Oltiin siinä ennen kuvaamista sovittu, että minä haen meille kahvit ja siskoni piipahtaa puuteroimassa nenäänsä. Tulin sovittuun tapaamispaikkaa kahden kahvin ja muovirasiassa olevien leivosten kanssa, kun huomasin ilotulituksen. Laskin tarjottimen hetkeksi jollekin tasolle ja otin pari kuvaa. Kääntyessäni takaisin ei tarjoitinta enää ollut. Tässä maassa tunnetusti tarjoilijat ovat nopeita, mutta oliskohan nyt mennyt parempiin suihin leivokset ja kahvit. No, onneksi ei ollut kallis ravintola.

Seuravana aamuna päästiin taas lautalle ja sisko pääsi kuvaamaan lauttamatkaa. Sitä en ihmettele. Vieläkin itsekin joskus ottaa sieltä kuvia vakuuttuneena, että ne on jotenkin erilaisia kuin ne kymmenet aiemmin ottamani. Joskus ne onkin erilaisia, niin moneen taipuu Bosporini. Joskus se on niin turkoosi, että voisi luulla olla paratiisisaarella, joskus taas niin harmaa että mieleen tulee paratiisin sijaan marraskuun loska. 

Pohjois-Pohjanmaalla kasvaneena en ole mitenkään tottunut mereen, tosin siellä nyt ei ole oikein mitään muutakaan vettä :) Mökki Lapissa on järven rannalla ja myöhemmin olen asunut jokien varsilla, joten meri on jäänyt kaukaisemmaksi. Kyllä siitä olen aina pitänyt, ihaillen katsellut mutta vähän pelätenkin. Järvi on jotenkin ystävällisempi ja meri arvaamaton ulapoineen. Vaihto-opiskelijana Englannissa pääsin lähelle merta ja siihen vähän tutustuinkin ehkä. Bosporissa on jotain hallittavampaa järven/joen tuntua tai johtui mistä johtui, niin se on kyllä lempipaikkojani, eikä se tieto jää vierailtani tai blogin lukijoiltakaan piiloon :)