Länsinaapurissa rennosti kevättä etsimässä

Siskoni on asunut jo yli 15 vuotta Ruotsissa. Hävettävän harvoin on tullut käytyä hänen luonaan, sillä hän on käynyt niin säännöllisesti Suomessa. Minun Turkkiin muuton jälkeen oon kerran käynyt hänen luonaan ja hän jo kolmesti Turkissa... Nyt kaikkien yllätykseksi lähdin lähes ex tempore reissuun ystäväni kanssa siskoni luo - kolmen naisen viikonloppu siis!

Malmö ja Kööpenhamina on hauska kaupunkipari, joissa ehtii käymään saman viikonlopun aikana. Lennot on kätevämpi ottaa Köpikseen, mutta sieltä pääsee junalla kätevästi Ruotsin puolelle. Kyllähän se matkustelijan näkökulmasta on todella kätevää, jos lentokentältä pääsee junalla tai metrolla suoraan kohti keskustaa, hotelleja, nähtävyyksiä jne. Lentokentältä sai kätevästi rahaa vaihtamatta liput ja oikea raidekin löytyi. Huomaan, että asuminen maassa jossa saa aina olla kieli- ja kulttuuritaitonsa äärirajoilla on muuttanut minua. Aiemmin murehdin enemmän etukäteen osaamisia ja reittejä, nyt ehkä joskus liiankin vähän. Kyllä aina on joku kanssamatkustaja, joka on enemmän kärryillä kuin minä, ehkä jopa paikallisasukkaita :) Nyt oikea juna varmistui kätevästi näin kyselemällä. Kyllä matkustamista Euroopassa helpottaa nykyään myös se, että nettiä voi käyttää joko samaan hintaan kuin kotimaassa tai ainakin edullisemmin kuin ennen. 

Viikonlopun tavoitteita oli päästä etsimään kevättä tuolta etelämpää, katsella ehkä vähän pelargonimarkkinoita, pieniä sisustusputiikkeja, pieni merenneito ja hyvää ruokaa ja kahvia aina kun siltä tuntuu. Juna vei meidät kätevästi Juutinrauman sillan yli ja osin meren ali Ruotsiin ja sovitulta rautatieasemalta löytyi myös sisko ja siskon kanssa oikea bussi. Kun tuliaiset oli saatu jääkaappiin ja rohkeampi kissa tervehdittyä (toinen vaan näyttäytyi äkkiä) lähdettiin tekemään lopullista valintaa illan ravintolasta.

Kuulin siskolta, että vaihtoehtoina hänen kotinsa lähellä olisi esim. thairavintola x2, intialainen,  sushiravintola, muutama kebabpaikka, pizzapaikkoja, falafeliä jne. jne. Täällä maallahan ei ole ihan tuollaista ravintolavalikoimaa. Turkissa taas asun isossa kaupungissa ja etnisiä ravintoloitakin löytyy, mutta kyllä Malmö voittaa vaihtoehdoillaan!! Malmö on tunnettu maahanmuuttajien paljoudesta ja luonnollisesti heidän joukossaan on myös heitä, jotka perustavat ravintoloita - hyvä niin! 

Monista ihanista vaihtoehdoista päädyimme Krua Thai nimiseen ravintolaan ja sieltä valitsimme kolmen hengen menun, johon kuului alkukeitto, pääruoka jossa oli mm. kanaa ja cashew-pähkinöitä, friteerattuja katkarapuja ja kevätkääryleitä. Jälkiruuaksi oli jäätelöä ja thaihenkistä riisikakkua ja hedelmiä. Minä kyllä tykkään thai-ruuasta, jotenkin ihanan raikasta ja kasvispitoista. Kiinalaisesta ruuastakin tykkään, mutta tämä oli hyvää vaihtelua ja jotenkin vielä parempi versio. 

Rentoon ohjelmaamme kuului elää enemmän tai vähemmän hetkessä. Lauantaita hahmoteltiin niin, että syötäisiin brunssi Malmössä ja siitä sitten mentäisiin Kööpenhaminaan, etsittäisiin Pieni Merenneito ja Nyhavnin alue jne. Tanskanpuolen nähtävyyksistä seuraavassa postauksessa.

Tripadvisoria ja nettiä muuten vähän kurkittiin ja päädyttin testaamaan ihanan värikkään näköinen Café Grannen. Ketjukahviloista ja -ravintoloista saa kyllä hyvää ruokaa ja ne on oikein kelpopaikkoja, mutta minusta on ihanaa löytää joku vähän erilainen ja uniikki ruokapaikka. Elämystä tietysti edesauttaa se, jos ruoka on myös hyvää! Jos liikutte Malmön suunnilla ja tällainen rento meininkin innostaa, niin suosittelen. Viikonloppuna kannattaa varata pöytä, ainakin jos ei aio olla liikkeellä aikaisin kuten me.

Ruokasali oli värikäs seinillä oli taidetta ja paljon viherkasveja. Kahvila jonka hyllyllä on pelakuita ei voi olla huono! Buffet-pöytä oli erillisessä huoneessa ja siellä oli myös kassa. En testannut ravintolan erikoiskahveja enkä mitään muutakaan listalta, pelkästään brunssibuffetista. Tarjolla oli leipää ja sille erilaisia päällysteitä. Kasvissyöjille ja myös vegaaneille oli hyvin vaihtoehtoja, lihaa oli aika vähän, mutta ilmakuivattu kinkku oli kyllä todella hyvää. Lisäksi oli erilaisia jugurtteja (myös soijajugurttia), hilloja ja myslejä. Jokainen sai valita mieleisensä mukin hyllyltä ja teenjuojille oli vaihtoehtoja myös runsaasti!

Ruuan vahvistamina lähdimme valloittamaan Kööpenhaminaa. Siitä oma posti.

Keväthankia ja sukua

Voisi ajatella, että hauskinta Suomessa olisi olla kesällä, mutta on tässä talviajassakin ilonsa! Serkullani on miehensä kanssa mökki järven rannalla ihanan Pohjois-Suomalaisen luonnon keskellä, jonne sain myös kutsun tulla kyläilemään lankalauantaina (sieltä myös kuvat). Sää oli sellainen kuin kuuluukin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli muutama aste. Toisen serkun porukka taas kutsui kylään sunnuntaille. Tässä vaiheessa vielä luulin, että olen palaamassa jo huhtikuun alkupuolella etelään, joten oli kiva myös nähdä vielä kertaalleen ennen lähtemistä.

Ajatuksena oli lauantaina mennä ulkoilemaan, lämmittää rantasauna, syödä yhdessä ja hengailla, ehkä jopa pilkkiä. En ole pitkään aikaan innostunut kovin leipomaan, mutta nyt tein pari amerikkalaista juustokakkua Kinuskikissan ohjeella Toisen tein gluteenittomista kaurakekseistä, mutta hyvin onnistui niinkin. Helppo kakku mukaanotettavaksi, voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ja selvisi ainakin näin talvella hienosti automatkasta. Sen kaveriksi sopii hyvin esim. mansikkasose tai vadelmat, miksei myös pääsiäisen keltaisen teemavärin mukaan soseutetut persikat tai aprikoosit.

Kahvilla kakun lisäksi nautittiin harvinaisempaa ja paikallisempaa herkkua, rasvarieskaa ja kuivalihaa!! Tällä kertaa isäntä oli tehnyt rasvarieskasta sellaisen täytetyn version, jossa ikäänkuin kahden rieskan välissä oli se liha. Enpä ole ala-asteajan jälkeen tuota herkkua syönyt. Mummu kyllä teki aina laskiaiseksi ja sen päivän herkkuhan se onkin. Kuivalihaa ei myöskään juuri koskaan saa, mökillä tekevät sitä itse ja saatiin leivän päällä maistaa. Oli kyllä sellainen olo, että ulkosuomalainen on päässyt nyt jonnekin suomalaisuuden ytimeen ja lapsuuden makujen äärelle.

kuivalihaa valmistumassa

Kevättalvinen aurinko, suloisesti lumessa juoksentelevat koirat, äiti, täti miehineen, serkku miehineen... Väkisten mieleen tuli se, että nyt pitäisi tankata puhdasta ilmaa, sinistä taivasta, jalan alla narskuvaa lunta ja metsää. Kohta nämä olisi taas vain valkeaa unelmaa, tosin Turkissa mua odottanee jo kukkivat syreenit ja lähes t-paitakelit. Kyllähän sekin on ihan jees, mutta nyt nautitaan vielä tästä - ennen kuin loskakelit alkavat.

serkkuni oma saari

Unelmia on ja pitää olla. Jotkut unelmat siirtävät tai poissulkevat toisia, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää mitä vielä edessä on. Vaikka minulla ei tällä hetkellä omaan mökkiin mahdollisuuksia olisikaan, sain nauttia kauniista talvipäivästä kuin lahjana toisten mökillä. Serkullani oli selllainenkin unelma toteutunut kuin oma saari. Laulun mukaan vaarilla on saari, mutta niin hänelläkin. Saari tuli moottorikelkkareittiä pitkin kierrettyä ja mäkeäkin laskettua. Reissussa ei lapsia ollut, mutta ihan elämisen riemusta laskin muutaman kerran saaren kalliolta mäen alas järvelle. Koska voin! Minä en ole koskaan ollut pilkkimässä ja nytkin lopulta vaan päädyin katselemaan, mutta ei miehetkään kalaa saaneet. Hätää ei ollut, sillä isäntäväki oli valmistellut pääsiäisateriaksi muuta kuin kalasoppaa ;) 

Ruuan jälkeen koitti seuraava ulkosuomalaiselle eksoottinen osuus - saunominen rantasaunassa ja kellä enemmän kellä vähemmän täydellinen vilvoittelu hangessa. Mulla ei riittänyt rohkeus muuta kuin varpaiden viilentämiseen. Jos se perinteinen, rentouttava ja rauhoittava maisema mökkisaunasta on lipattava järvi ja vihreät koivut...niin kyllä tämä valkoinen hanki ja vihreät männytkin oli oikein toimiva.

Seuraavana päivänä vielä lisää serkkukyläilyä, kyllä nyt on MatkaMartta nauttinut suomiherkuista ja ihanasta suvusta enemmän ku pitkään aikaan. KIITOS!

Pelargoni-innostusta ja suunnitelmien muutoksia

Kun olin lapsi, mummolla oli pelargoneja, sellaisia "tavallisia" vaaleanpunaisia, punaisia ja lohenpunaisia ja joku valkoinenkin. Ne hais  tuoksuivat kummalliselta, eivätkä ehkä muutenkaan olleet minun mielestä niitä hienoimpia kukkia ja kukkia meillä kyllä aina riitti. Osa oli tosi hienoja kuitenkin sen takia, kun olivat jo kestäneet monia talvia ja kesiä ja sitä myöten olivat suuria ja osa jopa ihan rungollisia (tai ainakin lapsena ne näytti lähes puilta).

Joskus noin reilu kymmenen vuotta sitten äitini kukkahyllyille ja ikkunalaudoille alkoi ilmestyä lisää erinäköisiä ja erivärisiä ja erikokoisia kukkia, jotka kaikki olivat pelargoneja. Samoihin aikoihin tai pian sen jälkeen aloin ensin "äidin takia" kiiinostua pelakuista esim. ostamalla äitienpäivälahjaksi pelargonikirjoja ja vajavat kymmenen vuotta sitten ostin ensimmäisen Mårbackan ja ekat tulppaani- ja ruusupelargoniat äidille puutarhamessuilta.  Samoihin aikoihin onnistuin itse talvettamaan ensimmäisen pelargonin itse ja tajusin lopullisesti että eihän ne ole mitään pelkkiä kesäkukkasia, eikä todellakaan ole olemassa tavallista pelakuuta. Sen sijaan on olemassa asioita nimeltä munankuoripelargoni, ruusunnuppupelargoni, tulppaanipelargoni, tähtipelargoni, riippapelargoni, suomalainen vanha pelargoni, tuoksupelargoni, miniatyyripelargoni, neilikkapelargoni jne. jne. jne. Yhteensä erilaisia pelargoneja on jotain 10-15000 - opettelemista ja keräämistä  siis riittää :)

Uusi tulokas neilikkapelargoni "Madame Thibault"

Eikä riitä, että on tajunnut olevan erilaisia "alalajeja" siinä tavallisessa pelakuussa, mutta niillä jokaisella ihanalla pelakuulla on myös nimi - paitsi nimettömillä ;) Jos joku jää nimettömäksi niin aika haaste on sieltä 15 000 joukosta sille nimeä löytää. Siksipä jos nimi on tiedossa, se on purkkiin kirjoitettava. Siellä ne sitten on Nivala, Hillevi, Royal Blue, Madame Thibault, Mårbacka, Dr. Westerlund ja Emma från Bengtsbo ovat jokainen omassa purkissaan omia yksilöitään. "Menikö Oulun yliopisto talven yli?" "Kukkiiko sun Kaisa Kallio?" "Saanko pistokkaan A Happy Thoughtista??" Näin voivat pelargonistit jutella keskenään.

Pelargonismi on aate siinä missä moni muukin ja se yhdistää ihmisiä. Minun kaksi ystävääni on saanut äidiltäni tähtipelargonin alut ja nyt molemmat keräilevät pelakuita itsekin ja heidän kanssaan voi käydä ylläolevia keskusteluita. Ihan kuin muutkin "nistit" myös pelargonistit jakavat saaliinsa toistensa kanssa ja tekevät toisilleen ostoksia.

Uusin hulluuden ilmentymä on pelargonit leivonnassa. Ihanat Pelargoniat-kirjassa on pelargonikakun ohje, jota piti pääsiäisen kunniaksi testata. Siihen käytin tuoksupelargoni Dr. Westerlundin lehtiä ohjeen mukaan, mutta myös muut tuoksupelargonien lehdet voivat sopia hyvinkin. Netistä löytyi muitakin tapoja käyttää pelakuun lehtiä leivonnassa, ainakin muffinsit ja pelargonisokeri kiinnostavat, miksei myös leipä ja kala ja ... 

Saan nyt seurailla pelargonien heräilyä talviteloilta vähän pidempään, kun itselleni jo vähän liian tuttuun tyyliin suunnitelmat muuttuivat. Pitää vielä käydä vähän moikkailemassa terveydenhuollon ammattilaisia. Olin päättänyt että munkit paistan jo varmasti Turkissa joka tapauksessa, mutta nyt täytynee täkäläistä keittiötä käristää. Elättelen toivoa, että näen sulan maan vielä...lunta on vielä lähes metri tai ainakin ihan kauheesti.

Lähestyvää paluuta ja auringonpaistetta.

Tervehdys kevättalvisen luonnon keskeltä. 

Aika on kulunut niin, että enää on reilut kolme viikkoa aikaa siihen, kun punavalkoiset siivet kuljettelevat mut taas etelän lämpöön. Uutisissa tänään juuri sanottiin, että maaliskuu on ollut vuosituhannen kylmin. Ihanan talvista on kyllä pohjoisessa ollutkin. Sauvakävely ja lumikenkäily talvisen auringon kultaamilla hangilla ovat piristäneet pohjoisessa olijaa. 

Moneen asiaan on täällä jo ehtinyt tottua, mutta en kyllä muistanut että kevään aurinko on näin ihanaa! Energia lisääntyy yhdessä päivänvalon kanssa. Lenkille ei tarvikaan muistaa lähteä heti lounaan jälkeen, vaan illalla on valoisaa vaikka kuinka pitkään. En myöskään ollut ehkä muistanut kuinka aurinko saa aikaan tuhansia ja miljoonia pieniä luonnon omia timantteja pitkin hankia. Aurinko näyttää niin erilaiselta noustessaan, paistaessaan täydeltä terältä ja illalla taas, kun se laskee länteen nukkumaan yöksi. 

Suomessa olen ehtinyt olla luonnossa ja valokuvata siellä. Olen myös ilokseni ehtinyt nähdä suurimman osan kummilapsistani ja myös sukulaisia. Erikoisen ihanaa ovat olleet mm. kummilasten synttärijuhlat, joihin olen päässyt sekä tavallinen arkinen kyläily ystävien luona, jota ulkomailla asuessa ei juuri pääse tekemään. Blogille tämä aika ei ole hyvää tehnyt, mutta eiköhän ulkosuomalaisblogi herää henkiin taas kun muutun ulkosuomalaiseksi jälleen. Seuraavaksi pitäisi tehdä myös kierros muissa ulkosuomalaisblogissa.