Ruokaostokset, ylläritreffit ja vanha jengi.

Tätä on odotettu. Suomijoulun lisäksi uusi vuosi Suomessa - eikä ainoastaan Suomessa vaan Pohjois-Karjalassa ystävien kanssa. Tämä on se lauma, josta olen puhunut monia kertoja. Vähän sellainen sisarusparven jatke. Teini-iän vuodet on yhdessä vietetty tyttöjen kanssa ja sisäoppilaitoksessa yhdessä asuttu. Tehty käytännön piloja laittamalla hammastahnaa ovenkahvoihin ja hipsitty salaa hiljaisuuden jälkeen toisten huoneisiin kuiskailemaan, onneksi lähellä olevat hanhet paljastivat lähestyvän asuntolanhoitajan ;) Viime kesänä juhlimme ystävyytemme 25-vuotisjuhlavuotta. Siinä ajassa on jonkun vanhempi kuollut, toisen eronneet, on solmittu parisuhteita ja lapsia on syntynyt, asuinmaat ja paikkakunnat ovat vaihtuneet. Suuri ilo on, että alunperin tyttöporukkaan mukaan tulleet miehet ovat sopeutunete jengiin vuosien saatossa ja myös ystävystyneet keskenään. Joskus aina saa muilta ulkopuolisilta kuulla hämmästelyitä siitä, kuinka näemme kaksi kertaa vuodessa. Me kuitenkin vaan yksinkertaisesti niin päätimme ja yritämme päätöksessä pysyä. Tietysti kaikki ei aina joka kerta pääse, mutta siihen pyritään.

Tänä vuonna lisäjännittävyyttä toi Pohjois-Karjalan tykkylumi ja sen myötä katkenneet sähköt. Päätettiin lähteä eri puolilta Suomea kuitenkin päämääräämme yhdessä otsalamppujen, makuupussien, kynttilöiden, tulitikkujen ja kotona valmiiksi tehtyjen kaikenvaralle kinkkumuffinssien kanssa. Sähköt oli koko ajan, ei tarvinnutkaan leiriytyä saunaan kiukaan äärelle koko konkkaronkalla nukkumaan siskon-, veljen-, lasten- ja eläintenpetiin :) Ihan kivahan se nyt kuitenkin oli että päästiin saunaan ja suihkuun ja saatiin laittaa ruokaa kiukaan sijaan ihan hellalla ja uunissa. Siinä extrakamoja pakkaillessani unohdin muistikortin kotiin ja otin vaan siskon kameralla ja puhelimella muutaman kuvan - höh.

Miten pärjättiin ennen whatsappia? Piti suunnitella enemmän. Jokainen tekee kyllä kotona edelleen jotain ruokalistaa siitä, millaiseen ruokaan aikoo tarvikkeet ostaa koko sakille. Mutta nyt viestit lensivät koko matkan ajan (säälin niitä, joiden puhelimeen viestit eivät heti tulleet ja saivat ne toistasataa viestiä jälkikäteen koskien kananmunia ja makkaraa jne.) "Ostitteko jo kahvin?" "Riittääkö joltain perunajauhoja meidänkin kakkuun?" Vaikka 16 hengen ruokaostokset on aika rasittava keikka ja tässä tapauksessa allergiat tekee siitä vielä aavistuksen haastavampaa, niin onhan se vielä mielenkiintoisempaa kun puhelimeen tulee koko ajan sekä pyyntöjä lisäostoksista että tietoa siitä että valkosipulia onkin jo paljon :)

Ruokakaupassa säntäillessäni havaitsin, että maidottomia, gluteenittomia, soijattomia ja lihattomia vaihtoehtoja on koko ajan enemmän. Tälle sakille on nyt niiin paljon helpompi tehdä ruokaa nyt kuin muutama vuosi sitten. Vaikkapa tortillapohjia löytyy gluteenittomina helposti, täytteeksi saa jopa parmesanin tapaista juustoa maidottomana, samoin creme fraichea jne. Hyvä Suomi!

Matkalle kutostien varrelle saatiin vielä sovittua kummipojan sakin kanssa treffit, kun he menivät samaa tietä pohjoiseen ja me siskoni kanssa etelään. Aikaa oli rajoitetusti, mutta kohtaaminen oli ihana ja kahvit hyvät. Juuri tällainen piristää arkea superisti!

Ystäväperheiden lapset alkaa olla niin isoja, että niitä ei juuri päivisin nää, viipottavat omia menojaan "isot" yhdessä ja "pienet" omana laumanaan. Ekaa kertaa halusivat saunaankin ryhmittäin keskenään ja me naisten kanssa päästiin rauhassa myös, oijjoi :) Lähinnä lapsia näkyi ruoka-aikoina ja kyllä ne innostui meidän kanssa lautapelejä pelailemaan toki myös. Uudenvuodenaaton juhla-aterian sushit teki Japanista innostunut tyttönen äitinsä kanssa, joku teki täytekakkua ja toiset koristeli kakun miesten kanssa. Ihanan ikäisiä tuollaiset 8+ vuotiaaat kun niiden kanssa voi niin monenlaista tehdä jo ja toisaalta koko aikaa ei tarvitse vahtia. Kohtahan me "vanhukset" ollaan ne, jotka kaipaa säännöllistä ruokarytmiä ja tarvitsee aamupuuroa eikä lapset. Elämä sujui rennosti ottaen, nauraen (paljon), ruokaa laittaen, ulkoillen, saunoen, pelaten, grillaten, koiria lenkittäen ja myös syvällisempiin keskusteluihin upoten.

Voisi kai sitä itseltään kysyä, pitäisikö tehdä jotain järkevämpää kun ollaan koolla. Missä teatterireissu, keskustelut Brexitin järkevydestä (okei, melkein sitä sivuttiin), missä herkuton elämä ja aikainen nukkumaanmeno? En tiedä missä lienee ;) Täytyy ihmisen aina joskus saada nollata, nauraa hervottomasti liian huonoille jutuille, testata puhelimen face swap-toimintoa, pelata lasten kanssa Aliasta, kun oikeasti pitäisi komentaa ne hammaspesulle, upota syviin vesiin keskusteluissa liian myöhään illalla ja tehdä vielä vähän isompi kakku - ihan vaan että riittäis ja koska voi. Kiitos rakkaat.

Ei ihme, että Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa ollaan oltu ilman sähköjä, oli ne puut niin täynnä lunta. Kauniita tietysti, vaikka sähkölinjoille vaarallisia. 

kotona