Joko joulu meni?

Ensimmäinen joulu Suomessa neljään vuoteen ja nyt heti sitten mahdollisuus sukujouluun. Siskoni tuli Suomeen myös ja suku idästä ja etelästä kokoontui yhteen. Sukujouluun pääsemiseksi teimme hurjan perinteenmuutoksen ja haimme joulukuusen jo aatonaattona. Pitkästä aikaa oli lunta niin, että sai polvia myöten kahlata hangessa. Perinteet taas olivat kunniassa, kun havaittiin kotimatkalla kuusta raahatessa, että tämä kuusi tarvitsisi suuremman linnan. Pitänee lukea täältä blogista ennen seuraavaa suomijoulua, että kuusesta kannattaa sahata ylimääräistä pois jo siellä metsässä ennen pidempää raahaamista ;) 

Muissakin perheissä lienee vähän hassun kuuloisia perinteitä, mutta silti ne pitää tehdä juuri niin joka joulu :) Meillä yksi tällainen on ollut serkkuni perheen "yllätysvisiitti"ennen puolta päivää, kun ovat ohikulkumatkalla. He tulevat joka vuosi, mutta aina ovelta huudetaan YLLÄTYYSSS ja aina pitää hetki sitä päivitellä :) Vaihdetaan pikaisimmat kuulumiset, kerrotaan joulukuusen hakureissun onnistumiset ja epäonnistumiset, juodaan vähän glögiä ja syödään herkkuja. Usein on myös katsottu joulurauhan julistaminen yhdessä, kuten tänä vuonnakin. 

Olen viime syksyn ja talven aikana nähnyt ihan liikaa hienoja kakkuja Pinterestistä ja blogeista ja halusin myös yllättää suvun joulukakulla....onnistuin ;) Liivateliemi yllätti ensin minut ja vastasilitetyn joululiinan ja tuolien pehmusteet ja yllätin huudolla myös siskon yläkerrasta ;) Ei menny ku Strömsössä ja Pinterestissä, vaan liivateliemi livahti kakun reunojen välistä pöydälle, eikä tietysti koskaan aiemmin ole käynyt näin! Äkkiä jäisiä vadelmia kakun päälle ja äiti tekemään hyytelösokerista liemi vanhaan tapaan. Ei niin kaunista, mutta ainakin saatiin kakut! Testasin tätä kakkua varten myös vispautuvaa kaurakermaa ja kauravaniljakastiketta, toimivat tosi hyvin ja se ei edes uhannut pilata kakkua, kuten liivate meinasi tehdä.

Turkkijouluissa olen ollut täysin tyytyväinen kalkkunasiivuuni, puuroon, soppaan, torttuihin ja porkkanalaatikkoon, mutta valehtelisin jos väittäisin että en olisi nauttinut tästä jouluruokien runsaudensarvesta suloisen sukuni kanssa.  Meitä oli 17 ja vaihtoehtoja sen mukaisesti. Meillä on vietetty joulua erilaisilla kokoonpanoilla, ekaa kertaa sedän perheen ja tädin perheen kanssa yhdessä. Aatto meni ehkä melko perinteisesti, syötiin jouluruokia, pelattiin Unoa ja lautapelejä, syötiin vähän herkkuja ja loppuyöstä jotkut innostu vielä tekemään pizzaa ;) Suurimpia ongelmia oli, kun en voittanut mitään peleistä ;)

Ulkomailla asuminen vaikuttaa luonnollisesti siihen, että jää jälkeen ystävien ja sukulaisten elämästä. Ei whatsappryhmillä ja facebookin kuvilla kaikkea korvata. Siksikin oli ihanaa viettää koko ilta ja vielä seuraavaa päivää yhdessä. On hauskaa ja erilaista olla ihmisten kanssa, jotka tunsivat minut jo lapsena tai vastaavasti itse muistan itseäni nuoremmat jo vauvaiästä. Olen onnekas ja minulla on kavereita ja ystäviä eri maissa ja Turkissakin on ihmisiä, jotka tunnen ja jotka tuntevat minut, enkä tätä tilannetta vaihtaisi pois. Välillä on silti hyvä pysähtyä kaivamaan juuriaan perinteisiin, lumiseen metsään ja sukuun.

Joulupäivänä täti poikineen tuli meidän kanssamme brunssille. Ennen heidän tuloani ehdin siskoni kanssa ulkoiluttamaan hieman kameroita merenrannalle, aurinko ehti tosin nousta ennen meitä tällä kertaa. Rantakahvila- ja jäätelömainokset huvittivat ja siksi ne oli tietysti kuvattava. Kameran kanssa kulkeminen auttaa näkemään sellaista, mikä muuten helposti menisi vain ohi. Tykkään maisemista ja valosta ja niiden sommittelusta, mutta kuten mun kuvista huomannee suuri ihastukseni ovat yksityiskohdat, jotenkin tavallisesta poikkeavat jutut ja tietysti kaikki muu kaunis. Joidenkin luovuus lähtee laukkaamaan, kun saa käteen siveltimen, toiselle sen tekee sukkapuikot tai sokerimassapaketti, minulle kamera, vaikkei edellämainittujakaan pidä unohtaa. Käsien kylmänkestävyys ja aamukahvin kaipuu sai palaamaan mökille, juuri sopivasti kun kahvi tuoksui ja karjalanpiirakat oli lämmitetty. Mitäpä sitä pyörää keksimään uudelleen, kuten aamukahvia (tosin aika ajoin sanoisin aamuteetä ;)), karjalanpiirakoita, lanttulaatikkoa ja kunnon Uno-pelitaistelua suvun kanssa. Aurinko nousi ja aurinko laski, näin meni joulunpyhät. Kiitos asianosaisille.