Järkevää elämää etsiessä meinasin hukata kirjoittamisen.

Täällä taas. En tykkää itse yhtään näistä blogitauoistani, mutta elämä on niin monenlaista, että ei auta. Olen saanut nauttia ihanista vieraista ja heidän kanssaan reissailuista. Viimeisimpien vieraiden kanssa kelitkin oli jo sellaiset, että kesän kolmas Efeso-reissu sujui vähemmällä kuumuusahdistuksella, kyllähän +30-33 on jo ihan kohtuullinen ilma kiertää vähän nähtävyyksiä.

Turistielämä on hieman haaste yhdistää tavalliseen arkeen, illat venyy ja aamut myös. Kaurapuurot jää keittämättä, pyykit pesemättä ja blogit ei päivity. Kuvia sentään tuli otettua jonkun verran kuitenkin. Mutta on niin ihanaa ja harvinaista saada tänne vieraita jopa ihan Suomesta asti, että ehtiipä niitä lakanoita silittää myöhemminkin ja puhtaita vaatteitakin on riittänyt.

Kun Turkissa asumista on 3,5v takana ja Izmirissä asumistakin reilu vuosi, niin moni asia on jo ihan tuttua eikä sitä ihmettele. Siksikin on hauska aina joskus kierrättää vähän vieraita ja yhdessä ihmetellä sitä, kun minibussin kuljettaja päättää tuulettaa ajamalla ovi auki, kun junavaunussa setä myy simittejä ja teetä rennosti huudellen, kun tarjoilijat palvelevat loistavasti ja kun teet ja kahvit saadaan ilmaiseksi ruuan päätteeksi. 

Ihana oli myös ilahduttaa vieraita näyttämällä tämän maan ja vuodenajan parhaita hetkiä. Viedä ne lämpimään mereen uimaan ja katselemaan sitä sinisen meren, vaalean hiekan ja vuorten yhdistelmää. Lähteä aamupalalle meren rannalle nauttimaan turkkilaisen keittiön herkuista - ja tässä tapauksessa myös nautittiin paikalle tulleesta jostain kaivurista ;) Näyttää lähellä olevia hienoja historiallisia nähtävyyksiä jne.

Otsikko viittaa myös siihen, että olen päättänyt reipastua arkirytmissä ja järkevässä ja terveellisemmässä elämässä. Niinpä olen keitellyt kaurapuuroa aamuisin ja tehnyt reippaasti niskajumppaani. Kesällä Suomessa käväisin kysymässä lääkärin mielipidettä niskojeni kondikseen, kun ovat kipeitä olleet. Fysioterapia auttoi ja sain kotiin hyvät ohjeet. Niillä on inhottavat oireet, kuten pään ja käden puutumiset vähentyneet tosi paljon.

Olen aina ollut vähän sellainen, etten ole osannut sanoa olenko iltavirkku vai aamuntorkku. Molempiin suuntiin olen tarvittaessa venynyt. En nyt ainakaan se viideltä huvin vuoksi nousija ole, ehkä enemmän iltavirkku kuitenkin. Blogi on ollut juurikin sellainen, jota olen sitten iltamyöhällä vielä rauhassa kirjoitellut ja kuvia nautiskellen valinnut. Nyt yksi syy siihen, etten ole kirjoittanut, on itselleni laittama sääntö, että jos en illalla ole klo 22 jo hyvässä vauhdissa blogin kanssa, niin sitä ei sitten sinä iltana enää saa aloittaa. Pakko on nyt koittaa priorisoida yöunia ja lepoa. Jospa tässä tulisi ajan myötä joku uusi rutiini myös blogin kirjoittamiseen.

Syksy on aina myös sellainen ajakohta, jolloin on hyvä aika miettiä ja organisoida arkeaan. Aloittaa uusia juttuja, organisoida arkeaan, päättää että tekee aina itse myslin, nukkuu tarpeeksi, tekee mistä nauttii, on hyvässä määrin yhteydessä sukuun ja ystäviin Suomeen ja eripuolille maailmaa. Onhan se kesä  ja loma ihana, mutta mun persoona kaipaa kyllä sen jälkeen myös arkea. On se sitten cool tai vähemmän cool, niin näin se mun kohdalla on. Tasaisempi arki tekee tasaisemman MatkaMartan.

Tässä sekalainen kokoelma kuvia. Luottakaamme siihen, että seuraavat tekstit tulevat taas nopeammin ja ehkä joidenkin kuvien tarina tulee sitten tarkemmin kerrotuksi, mutta laitan kuvatekstit nyt jo kuitenkin.

sitä turkoosia merta ja vaaleaa hiekkaa

ihana virkistys helteellä

ja ihana lämpö hiekassa illalla

suoja auringolta

löydä oma rantasi

tarviiko auringonlaskuja enempää kehua?

terveisiä basaarilta

Efeson kauneutta

antiikkisemmat vessat

lattialämmitys 

antiikin ihmeitä

sivukatujen kaunotar

tee on aina hyvä ajatus