Ikävöidä vai eikö ikävöidä - joulu poissa joulumaasta ja pullaresepti

MatkaMarttalassa on oltu hoppuisia, reissussa ja väsyneitä ja nyt lopulta sain loppuun tämän roikkuneen ikäväpostauksen. Tästä aiheesta olen aiemminkin kirjoittanut ja se nousee aika ajoin esille ulkosuomalaisblogeissa, ehkä erityisesti juuri näin joulun aikaan tai kesälomakuvioita mietittäessä. Nimittäin ikävä ja kotiutuminen.

On tulossa kolmas joulu Turkissa ja samoin kolmas pois Suomesta. Viime jouluna äitini ja siskoni olivat täällä ja ensimmäisenä jouluna menin heti joulun jälkeen käymään Suomessa, mutta nyt on tarkoitus olla täällä. Joulu on Suomessa jotenkin niin erityinen ja tärkeä juhla, että siellä asuessa voi helposti upota harhaan että ainoa oikea joulu on suomalainen ja suomessa vietetty. Kuuluu olla kinkku ja laatikot ja oikeanlainen rosolli ja sitten ne joka perheen omat traditiot, jotka vaan täytyy olla niin. Meillä niitä on aina ollut esim. äidin tekemä sienisalaatti, haudutettu punakaali, hernetuuvinki, siskoni ja minun sekä tätimme lapsuudessa askartelemat tontut. Aattona haettu kuusi ja viime tingassa ripustetut valot. Käynti aattohartaudessa ja hautausmaalla - ainakin isän, mummun, tädin, isoisien ja isoisovanhempien jne. haudoilla. Sormet ja varpaat jäässä, aina koittaen saada hyvä kuva kameralla hautausmaan kauneudesta joka vuosi unohtaen kuinka hankalaa se on. Minä olen aina pitänyt perinteistä kiinni kynsin ja hampain. Ollut se, jonka mielestä mitään ei voi jättää pois ja olisi hyvä "tehdä, kuten aina ennenkin"ainakin jos ei ole erittäin painavia perusteita. Olen siis ollut sitä mieltä, että the joulu on lähes ainoastaan mahdollista Suomessa.

Nyt tilanne on sitten se, että koti on täällä ja sitä myötä joulukin on täällä. VIelä pari viikkoa sitten sanoin lähes puhtaasta sydämestä, etten ikävöi Suomeen ja kun kuulin että siskoni ja äitini viettävät joulun yhdessä, niin sekin tuntui kivalta. Nyt sitten tässä parin päivän aikana on alkanut mielessä pyöriä glögi sinisen hetken aikaan, oikean kuusen, kinkun ja imelletyn perunalaatikon tuoksut, joulusaunan lämpö ja jäälyhtyjen tekemisen kylmyys.

Mutta tässä viime viikkojen aikana on tullut olo että ei oikein tiedä pitäisikö ikävöidä vai ei. Jos sanoo, että ei ole sillain ikävä Suomeen erityisesti jouluna (ja tähän ei nyt lasketa sitä että koko ajan toki olisi ihana nähdä rakkaat ihmiset), niin sitten pidetään kylmänä ja epäisänmaallisena lähes. Jos taas sanoo ikävöivänsä, niin ihmetellään että eikös siellä kaikki ole hyvin tai sitten keskustelukumppanille tulee puolestani kohtuuttoman kurja mieli, että joudun nyt täällä olemaan - tai oikeammin - joudun olemaan pois Suomesta.

Myös ulkosuomalaisten kesken fiilikset vaihtelee. Osa ikävöi enemmän, osa vähemmän ja osa ei omien sanojensa mukaan ollenkaan. Luulen, että ikävä-sanallekin annetaan eri merkityksiä. Ehkä itse olen niin realisti, että en oikein osaa ikävöidä sellaista, jonka tiedän olevan tällä hetkellä mahdotonta. Mutta toki sellaisia hetkiä on, kun tuntuu siltä että olisi kiva olla jossain toisessa paikassa rakkaiden ihmisten kanssa - onko se ikävää. Kun äidin, siskon tai rakkaan ystävän äänen kuulee, tuleehan se tunne että voi kuinka kiva olisi nähdä ihan livenä. 

Kirjoittelenpa erikseen joulunviettoon valmistautumisesta vielä, mutta laitan tähän ihanan pullareseptin tai varsinaisesti juttu on tuo tapa tehdä pulla. Itseasiassa tein itse sellaisen pullataikinan, mitä yleensäkin ja täytteen ja leipomisohjeet vaan otin tuolta blogista. Teksti on tanskaksi, mutta kuvat aika selventävät ja ruotsi auttaa ja google translator ;) Näyttävä pulla tuli.