Joulukuun ruokaa - nokkoslätyt :D

Täällä on ollut niin sadetta kuin paistettakin tällä viikolla. Pääsääntöisesti pilvistä säätä, mutta aurinkoisen ilman puistoreissun kuvat nyt teillekin.

Puistoilun päätteeksi basaarille. Tiedän hehkuttaneeni aiemminkin basaareja markettien sijaan ja jatkan hehkutusta. Olen kyllä löytänyt täältäkin ihan hyviä vihanneksia myös kaupoista, mutta on se silti jotenkin aidompi ja parempi fiilis niitä itse valita. Ajattelin jotain pientä vaan, mutta mukaan kertyikin sitten lähes täydellisiä oliiveja, pari pientä munakoisoa, täytettäviä paprikoita, granaattiomenoita, rapsakoita omenoita ja päärynöitä ja lopuksi houkuteltuna vielä pari ihanan makeaa appelsiinia.

Tähän aikaan vuodesta basaaripöydät notkui juureksia, sitrushedelmiä, granaattiomenia, tietysti juustoja, oliiveja, kananmunia, pähkinöitä myös. Kaalit, punajuuret jne. ovat kausituotteita täällä, niitä ei keskellä kesää löydä, kuten ei granaattiomppuja tai mandariinejakaan. Onhan siinä rajoitteensa, mutta kyllä näkyy myös kukkarossa positiivisella tavalla jos suosii kauden vihanneksia ja hedelmiä. Kun vuodenkiertoon tottuu, niin sitä osaa sitten jo keväällä odottaa mansikoita ja aikanaan aprikooseja, vesimeloneita jne. 

mandariinien väliin jäänyt teekuppi

Egeanmeren alue on tunnettu myös runsaasta yrtti- ja villiyrttivalikoimasta. Niihin tutustuminen on vielä enemmänkin kuin vaiheessa. Nokkosen sentään tunnistan ilman sen kummempaa perehtymistä. Liiralla sai nipun. Kotona sitten katselin netistä erilaisia turkkilaisia reseptejä, mutta en jaksanut enää lähteä kaupasta metsästämään uusia ainesosia, joten päädyin vanhaan kunnon lapsuuden alkukesien reseptiin - nokkoslättyihin tuohon pinaattilättyjen villiin serkkuun. Lapsuudenkodissa kasvoi nokkosia navetan vierellä ja peltojen pientareella ja kyllä se oli löytänyt tiensä vähän jokapaikkaan. Alkukesästä kun nokkoset oli pieniä, oli paras nokkoslättyaika. Niitä aina pyydeltiin äidiltä ja yleensä tehtäväksi tuli sitten mennä keräämään ne nokkoset. Hanskat käteen ja isoimmat sakset mitä löytyy, jotta ne ei niin pistelisi. Nämä täkäläiset nokkoset eivät ehkä niin paljon pistele, mutta ei kyllä ollut hanskojakaan että sikäli ihan hyvä.

Ensin nokkosista riivittiin lehdet ja laitettiin runsaaseen suolalla maustettuun veteen kiehumaan. Kauaa ei nokkosten tarvinnut siellä lillua, ihan vaan nopsasti. Lapsuudesta tuttu makea tuoksu tuli kattilasta ja kippasin nokkoset kätevään siiviläkulhoon, jota kyllä suosittelen. Omani on jostain Istanbulin pikkukujan sekatavarakaupasta parilla liiralla. Kulhon pohja on siis ihan tavallinen - ei siivilä, mutta sen kyljessä on reiät, josta valuttaa neste ulos. Näppärä apu moneen. Tällä ohjeella tein paitsi että nokkosia oli varmaan enemmän, kun mitäpä noita hukkaan heittämään. Koko nippu vaan käyttöön. 

Mitenkäs te muut, teettekö lähinnä suomalaista ruokaa tai jos asuinmaa on joku muu, kuinka paljon se vaikuttaa siihen millaista ruokaa tulee tehtyä? Minä tykkään kokeilla uusia reseptejä ja nyt on misisona ollut kyllä testailla turkkilaisia reseptejä, mutta myös esim. Pinterestin (josta löydyn myös nimellä matkamartta) aarteita. Tällä erää nyt palasin lapsuuuden muistoihin ja tein varmaan ensimmäistä kertaa aikuisessa elämässäni nokkoslättyjä