Ihana Kööpenhamina ihanassa seurassa.

Joskus viime vuonna ulkosuomalaisblogeissa puhuttiin rakkauskaupungeista. Minulle se ilman muuta on Istanbul, mutta Kööpenhamina tulee kyllä pian perässä! Lapsuuden kotiseudut ja suomalaiset entiset kotikaupungit ovat kyllä sydämessä tärkeällä paikalla, mutta nyt tässä listailin Suomen rajojen ulkopuolella olevia. Istanbulissa olen asunut noin 2,5 vuotta ja Kööpenhaminassa en koskaan. En ole koskaan käynyt Kööpenhaminassa kesällä, vaan ihastunut siihen jo näin alkukevään vasta orastavassa kukkaloistossa. Ei kai ihastuksissa aina muutenkaan osaa niin sanoa, mistä se tuli, mutta yritän selittää. Kööpenhamina on jotenkin erilainen ja jännä, mutta silti samanaikaisesti tuttu ja turvallinen. Siellä on ihania pieniä putiikkeja ja houkuttelevia kahviloita joka kantilla. Se on suuri ja paljon on edelleen tutkimatta, mutta sitä voi myös ottaa haltuun kävellen melko pienessäkin ajassa. Tutuin paikka Köpiksessä on kuitenkin lentokenttä ;) mutta myös kaupungin keskustassa ja Pienen Merenneidon luona olen muutaman kerran käynyt. Suosittelen!! 

Malmöstä Ruotsin puolelta sinne pääsee kätevästi junalla. Huomionarvoista on, että Ruotsin juniin ei saa ottaa ilmapalloja ;) Tällaisia varoitustarroja oli liukuportaissa. Mietimme, että kuinka usein ihmiset raahaa palloja metroihin, kun niistä pitää erikseen varottaa. Tarrasta huolimatta yhden pallon silti näimme.

Junalla pääsi suoraan Österportin asemalle, josta on ihan näppärä kävelymatka katsomaan Kööpenhaminan ja ehkä koko Tanskan yhtä kuuluisimmista naisista. Koko hänellä on pieni, mutta suosiota senkin edestä. En ollut yhtään ajatellut, että näin huhtikuussa niin moni olisi kamerat ojossa ja selfietikut tanassa kuvaamassa itseään, toisiaan ja myös Miss Merenneitoa. Sinne mentiin toisten joukkoon tietysti. Joka kerta neitokaisen pieni koko yllättää, mutta kyllä se nyt nähtävä aina on. Seurueessamme kaikki ei ollut sitä vielä nähnyt, siksi mentiin. Matkalla kohti Pienen merenneidon kotilahtea on kaunis puisto, joka ei vielä ihan kauneimmillaan ollut, muutamat narsissit kuitenkin bongattiin matkalla ja aivan liian kaukana uinut joutsen.

Merenneidon luota käveltiin merenrantaa ja puiston poikki kohti keskustaa. Parin viikon päästä olisi ollut enemmän vihreyttä ja kukkia, mutta ihana se puisto oli silti ja tanskalaiset ilmeiseti rakastaa patsaita. Niitä löytyi pitkin kaupunkia ja osin toinen toistaan hämmentävämpiä. Metsä on aina metsä, mutta jo isot puistot on aina rauhoittavia ja niissä on mukava kuljeskella. Kaupunki, jonka keskustassa on kauniita vanhoja puistoja, ei voi olla muuta kuin ihana.

Tämä kaunokainen oli jo kukassa

sorsa lähellä - joutsen kaukana

Matkalta Neidon luota pysähdyimme Tanskan designmuseossa, jossa oli oikein kiva museokauppa. Mitään ostoksia en lopulta tehnyt. Ulkosuomalainen elämä ei tarjoa oikein parhaita olosuhteita sisustustavaroiden keräämiselle ja pelkään että laukku täyttyy muutenkin. Mutta jos olisin tarvinnut pieniä tanskalaisten voileipien näköisiä jääkaappimagneetteja, olisin ostanut ne täältä :)

Amalienborgin linna tuli vastaan vahingossa jonkun kulman takaa. Sen verran googleteltiin, että Hänen Majesteettinsa seurueineen asuu siellä talvikauden. Ilmeisesti alueella olisi ollut myös hieno museo, mutta me kuvailtiin vaan hetki ja jatkettiin matkaa. Fredrik V:n patsas hallitsi aukiota ja se näytti hauskan epäskandinaaviselta patsaalta. Juuri tällaiset aukiot ja kuninkaanlinnat tekee Kööpenhaminasta jotenkin niin eurooppalaisen ja ison kaupungin. Ihan kuin olisi mennyt kauemmaksikin lomalle.

Fredrik V

Fredrik V

Merenneitosen lisäksi toinen tavoite oli käydä Nyhavnissa ja juoda siellä päiväkaffit tai teet. Monista Kööpenhaminan mainoksista löytyvät värikkäät talot löytyivät kyllä, mutta kahvilan pöydissä ei ollut sijaa näille suomineidoille. Kuvailtiin siinä sitten taloja molemmin puolin siltaa ja kanavaa yllättäen meidät saavuttaneessa auringonpaisteessa. Jos asuisin Köpiksessä, mun lempikahvila voisi olla tässä kanavan varrella etenkin silloin kun turisteja on vähemmän. Istanbulissakin tykkäsin Sultan Ahmetin turistialueesta etenkin silloi kun ei ollut niin kovin kuuma (tai kylmä) ja vähemmän turisteja. Tämä voisi olla siltä osin samankaltainen alue. 

Värikkäät talot oli ihania, mutta kahvintuskaahan ne ei poista. Keskustan kahviloita vaan vaivasi sama ongelma kuin Nyhavninkin kahviloita - ruuhka. Päädyttiinkin sitten ensin lounaalle ja vasta paljon myöhemmin kahville. Kolmas tavoite oli kuljeskella vaan rennosti kaduilla, käydä ehkä jossain pienissä sisustusputiikeissa jne. Äkkiä se aika meni niin, ettei moni paikka enää ollut auki. Onneksi Illums Bolighus oli auki iltaseitsemään asti. Siinä kaikille sistustamisesta laajasti kiinnostuneelle oiva tavaratalo. Monta kerrosta täynnä kaikkea ihanaa. Kortteja, astioita, koriste-esineitä, huonekaluja, tekstiilejä, lamppuja jne. Siellä olisi ollut kauniita keraamisia ruukkuja, joista sai myös kynttilänjalkoja, joihin sai tarralla kirjaimen. En tajunnut ottaa kuvaa, mutta tässä. Sellaiset olisin melkein halunnut, mutta täytyy luottaa, että niitä saa myöhemminkin tai muualtakin. Hauskaa oli, että muumit, Marimekko, Iittala jne. olivat hyvin edustettuina.

Valokuvausta ja yksityiskohtia rakastavalle Kööpenhamina ja sen kadut ovat kuin maanpäällinen paratiisi. Patsaita, kauniita julkisivuja, kulahtaneita ovia, katutaidetta, kuvauksellisia viemärinkansia, erikoisia ovenkahvoja, hämmentäviä turistikauppoja, kukkia, värikkäitä ovia ja tietysti ihanat kahvilat päälle, joiden pullat ja voileivät ovat kuin taideteoksia nekin. 

Tivoli on ehkä Merenneidon jälkeen tai sen kanssa kuuluisimpia nähtävyyksiä. Siellä en ole vielä koskaan käynyt. Nyt päästiin jo läheltä kuvaamaan illan hämärryttyä. Siellä on joka ilta valo ja/tai ilotulitusshow, mutta meidän olisi pitänyt odottaa yli 3 tuntia sen alkamista. Päätettiin jättää seuraavaan kertaan. Alueelle on oma lippunsa ja laitteisiin toiset, joten niin kovin kallista ei olisi ollut mennä pelkästään sisälle kuvaamaan ja odottelemaan shown alkua. Mutta koko päivän jalkeilla olleet jalat ja selät jo kaipasivat lepoa ja päätettiin lähteä takaisin kohti Malmötä.

Kiitos seura! Kiitos Kööpenhamina! Odottelepa rauhassa tivoleinesi ja pikkuputiikkeinesi minua, kyllä mä vielä täältä tulen kyläilemään!