kevättä ja innostumista.

Pilvinen päivä, kurja mieli. Aurinkopäivä, iloinen mieli. 

Itse olen asunut vajaat kymmenen vuotta Lapissa, jossa aurinko nukkuu ison osan vuotta. Monet opiskelijakaverit kärsi paljonkin kaamoksesta. Minä en niinkään. Syksyä olen aina rakastanut. Kesän jälkeen tuleva ihana pimeys ja toisaalta auringonväriset lehdet ja viimeiset kukat :) Mutta Lapin kevät. Ensin on talvi ja pakkaset. Puut ja maa on paksun lumen ja kuuran peitteessä (tai sitten ei), joen yli menee talvitie autoja varten ja hanget näyttää siltä, että niistä sulava vesi ei voisi mitenkään mahtua mihinkään maailmassa. 

Mutta sitten yhtäkkiä tulee aurinkoiset päivät ihan jostain vaan. Kevätahava kuivattaa nopeasti tai jotain - miten se sanonta nyt meni. Mutta siis jotenkin tuntui että päivällä hanget vaan humahteli alas. Tietysti loskaa ja vettäkin kai oli joka paikassa, mutta en niitä muista. Muistan vaan vähenevät hanget ja sitten ne ensimmäiset hiirenkorvat. Missään ei hiirenkorvat tunnu ja näytä siltä kuin Lapissa. Kun sen kaiken valtaavan pakkasen jälkeen katselee niitä paljaita oksia ja yhtäkkiä - yhden lämpimän hetken jälkeen kaikkialla vihertää. Ja sitten kun räpsäyttää pari kertaa silmiä tai korkeintaan sanoo Antsa Mertarannan tyyliin "kissa" niin hiirosten korvat on pienemmät kuin ne lehdet, jotka julistavat alkanutta kevättä Lappiin <3 

ihana ranunculus partsilta

rinnalleen eriväristä kaveria ja alleen multaa odottava esikko

Täällä kevät ei tunnu ihan yhtä mullistavalta - kaiken ylösalaisin kääntävältä - kun tuntuu ettei talvi koskaan ota kaikkea niin kunnolla valtaansa täällä etelässä. Mutta kyllä kevään silti tuntee, haistaa ja kuulee ja näkee. Linnut heräilee metsissä ja puistoissa kevätlauluunsa. Syksyn polttava helle vei mukanaan ruohon lähiseudun piknikalueeltakin, mutta tässä talven ja kevään mittaan se on palannut sateiden ja auringonkin myötä. Silmut pullistuu. Aurinko lämmittää jo, vaikka usein talvituuli viekin lämmön viimallaan vielä mennessään.  Vaikka Lappi on Lappi, niin onhan se sitten taas ihan huikeaa, kun ensimmäiset pienet lehdet ja etenkin ne ihanat kukat alkaa tulla näkyviin puihin. 

Kevät on kuitenkin aina jonkinlainen toivon ja tulevaisuuden ja ilon symboli. Se lupaa jo kesää ja aurinkoa, mutta on vielä lempeämpi, kuin ainakin täkäläinen polttava kesä. Kevät ja syksy on muutenkin jotenkin hauskoja muutoksen vuodenaikoja - sanoo MatkaMartta, joka yhtäaikaa kokee olevansa joustava ja tykkää vaihtelusta, mutta myös pelkää montaa uutta asiaa :)

Kellotornihan pitää aina kuvata, kun siinä lähellä metrosta nousee ;)

kaakelit on mun lemppareita

Kevätaurinko sai myös reipastumaan shoppailupäivään. Myös muutaman lahjan ostamisen tarve voimisti liikkellelähdön tarvetta. Suuntasimme tietysti paikalliselle versiolle Istanbulin grand basaarista - sekä kuten Ibulissakin, myös siihen sivukujille, josta löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Täällä basaarilla voi jopa melkein piipahtaa ja ehkä löytää sieltä poiskin. Istanbulissa suuri basaarihan ei ole suuri, vaan valtava. Lonely Planetissa on oma kartta sille basaarille ja oviaukkoja on enemmän kuin kädessä sormia vaikkakin vähemmän kuin taivaalla tähtiä. Yksi lempparikauppa oli lopettanut, mutta onneksi löytyi kuitenkin haluttuja asioita. Suosittelen suloista käsityöpuotia, josta allaolevat korvikset ovat. Sieltä löytyi joululahjoiksi enkeleitä ja kelloja ja vaikka mitä suloista pientä käsityötä - hyvä palvelu ja kauniit paketit. 

Perjantaina tuli täyteen puoli vuotta täällä, samalla shoppaillessa sitäkin piti juhlia lähes TÄYDELLISILLÄ turkkilaisilla kahveilla, joka löytyy basaarin sisäpihalta. Kahvila mainostaakin olevansa isoisältä lapsenlapselle ja kyllä niissä kokemus maistuukin. Nyt hörppäsin paikallisella pihkaerikoisuudella maistetun kahvin, yksi seurueen naisista otti suklaakahvin ja aiemmin olen maistanut myös erittäin hyvää kaardemummalla maustettua turkkilaista kahvia. Kyytipojaksi tulee aina myös tuoretta lokumia - eli turkish delightia. Tuoreena se on ihan eri tuote, kuin monesti - ikävä kyllä - turisteille kaupattu pahvilaatikkoonsa muovin sisälle kuivunut koppura. 

kahvila isoisältä lapsenlapselle

turkkilainen kahvi ja lokumit pihkan (damla sakız) makuisina

Kahville ei meinattu kuitenkaan päästä, kun näin sen, minkä tiesin ja odotinkin näkeväni. IHANAN kukkakauppakeitaan. Orvokkeja, ruusuja, atsaleoja, esikkoja, tulppaaneja ja narsisseja kaikissa väreissä ja kukkkien muodoissa. Kertakaikkiaan koukuttava paikka, sanotaanko että lievää sukurasitetta on tälle asialle. Niinpä muutama narsissi tuli sitten mukaan. Nehän puski jo vihreää vartta, niiden kuuluu päästä multaan eikä hengata siellä korissa, minähän vaan pelastin ne, eikö??

Vaikka puistoihin ja teiden varsille vihreää tuleekin, täytyisi sitä saada myös parvekkeelle ja omin silmin nähdä taas kasvun ihme. Näin kuuluu olla ja olen iloinen että vähän voin siitä päästä osalliseksi myös täällä. Ihan kuten äiti ja isoäitini, herään kunnolla eloon kun mullasta nousee vihreää sipulikasvin nokkaa tai hentoa taimea. Niin se vaan on :) Myönnän hieman ihastuneeni ja innostuneeni ;) Lupaan myös kuvia. 

Ehkä se on jotain niitä juttuja, että pitää uudessakin maassa olla jotain sellaista, mikä toi iloa jo Suomessa. Täällä on uusia ja erilaisiakin ilontuottajia, mutta myös vanhoja kunnon piristäjiä ja innostajia no syytä myös käyttää ja mulle yksi sellainen on kylvää ja istuttaa kevään airueita katseltavaksi. 

tahtoo. haluaa. tarvii. ostaa.

ihanuuksia

Izmir-kupit

vehreys valtaa alaa

Vaikka Suomessa kestin kaamosta hyvin ja osasin siitä nauttiakin, niin nautin kyllä täälläkin niin suunnattomasti auringosta. Mulle oltiin luvattu niitä joulu-tammikuun aurinkoisia +20 päiviä, joita ei kyllä näkynyt, mutta luotan että ne vielä tulee. Vaikka pilvisiä päiviä onkin ollut, niin aurinko vierailee näkyvissä ja jopa lämmittää kuitenkin hieman eri tahtiin kuin Suomessa tähän aikaan. Ihanaa. 

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille. Piristykseksi vielä kuva basaarin läheltä pikkukujilta, jossa huomion kiinnitti lammas ja lintu :) Myyjä oli ihan huuli pyöreänä, kun ihmeteltiin miten siinä oli suomea :)

suomea???