Kielikouluaherrusta kuumassa kelissä.

Eipä ole tullut blogiakaan päivitettyä moneen päivään. On ollut kyllä niin perusarkea kuin vain voi olla. Kyllähän siitä olisi voinut tietysti kirjoittaa. Itse tykkään lukea toisten blogeista ihan peruselämästä myös ja arkeahan se elämä tosissaan melkein kokonaan on. 

ja onneksi ennen kielikoulua voi aina muuttaa arjen juhlaksi lauttamatkailulla :)

Eilisen lämpötilan piti olla 28 ja siltä se tuntuikin mielestäni, vaikka ilmankosteus oli 70% ja sinänsä tuntui pahemmalta. Tuli yllärinä että Euroopan puolella rannassa olikin +33, ehkä aurinko paistoi mittariin. Kysymys tuskin voi olla siitä, että olisin tottunut :)

Kylmä ei ollut kielikoulumatkalla.

Kerroin joku aika sitten, että tärkein osa arkeani on kielikoulu ja omien sekä toisten kukkien kasteleminen. Näistä arki onkin nyt kyllä koostunut. Kielikoulussa kaksi kuukautta kestänyt kurssi numero 3 on loppusuoralla. Koetta ei tässä kurssissa pitänyt olla, mutta eilen kuultiin että "epävirallinen" koe onkin ja ohjeena "valmistautukaa niin kuin kokeeseen." Just. Tälle nk. vapaapäivälle tulikin sitten lisäsisältöä, kai se kielioppisisältö pitää kahlata läpi.

Aivan uuden kielen kokopäivätoiminen opiskelu on kyllä sellaista hommaa, että siinä löytää itsestään ihan uusia tunteita ja puolia. En olisi arvannut, että voi jollain tunnilla turhautua näin paljon kun ei tajua jotain uutta opetettavaa asiaa tai tekee useamman tyhmän virheen peräkkäin. Kieltä opiskelemme kokonaan turkiksi. Ennen kieliopintoja tuntui ihan mahdottomalta ajatus että miten opettaja voisi käyttää ainoastaan turkkia, mutta nyt siihen tietysti on jo tottunut. Viime torstaina kielikoulun jälkeen vakuutuin, että en voi oppia koskaan tätä kieltä, mutta sittemmin olen jo päättänyt  oppia ja jatkaa puurtamista :)

Atatürkin muotokuva koristaa kaikkia luokkahuoneita

Jos kielen kanssa onnistuu vajoamaan syviinkin hetkellisiin alhoihin, niin vastaavasti on ihan huikeaa kun oppii jotain ja pärjää. Tässä yhtenä päivänä käytin taksia (kun en tarpeellisten IKEAostoksieni kanssa kyennyt tulemaan julkisilla) ja sitten juttelin tavan mukaan taksikuskin kanssa. Yksi pisimmistä keskusteluistani turkiksi. Useampi lause peräkkäin ja ymmärsinkin suurimman osan. Hän puhui rauhallisesti ja aiheet pysyivät tutuissa teemoissa. "Onko Suomessa kylmä?" "Mikä on Suomen väkiluku?" jne. Sitten yhdessä ihmeteltiin Suomen pienuutta ja üsküdarin kaupunginosan kauneutta :) Eilen myös onnistuin asioimaan kielikoulun opiskelijatoimistossa turkiksi, tosin pitää mennä vielä torstaina uudestaan, mutta olen jo tottunut että oikeastaan mikään asia ei tule kerralla valmiiksi. Täytyyhän se myöntää, että hyvältä tuntui kun sekä taksikuski että toimiston työntekijä sanoivat, että ihmeen hyvin puhun siihen nähden kuinka vähän aikaa olen ollut. Tiedän itse kyllä, että pitkältihän se oli kehumista ilman sen kummempaa tietoa asian oikeasta laidasta, mutta on se motivaation ja oppimisoptimismin kannalta hyvä saada kehujakin välillä :)

tällaiset lintuset näin kielikoulumatkalle

rakastan näitä kirppari tms. pöytiä täällä, ne on värikkäitä ja hauskasti esillä

Täällä ei ole ollut niin kuuma, kuin tähän aikaan vuodesta voisi olla, mutta kylmäkään ei ole. Viralliset säätiedotusten lämpötilat vaihtelee 10 päivän ennustuksessa siinä +27-31, toki auringossa tuulen suojassa tuolla lämpötilalla on jo kuuma. Oman lisänsä tuo myös suuri ilmankosteus. Lämpötila ei illaksi ja yöksi laske myöskään kovin paljon. Eilen kielikoulusta tullessa oli vielä 26. Tummat ja lämpimät kesäyöt on kyllä aika parhautta täällä, vaikka Suomen valoisia öitäkin kaipaan.

Kielikoulun käyminen käy kyllä ihan työstä ja ihan hyvältä tuntuu, että enää tämä viikko ja sitten pidän kielikoulusta vähän taukoa ja pidän kesälomaa. Viikon päästä tähän aikaan olen jo lentokoneessa matkalla Suomeen, huh huh. Äiti&sisko, ystävät&sukulaiset&kummilapset, valoisat kesäyöt&grillimakkara, maitorahka&raejuusto, jälkiuunipalat&ohrarieska, järvien uimavedet&sauna, homejuustot&savulohi here I come :D

Sitä ennen olisi tosiaan selätettävä tämä kielikoulun viimeinen viikkoa, hankittava vähän tuliaisia, laitettava kaikki ötököitä kiinnostava ruoka, kuten jauhot ja hiutaleet, pakastimeen ja pakattava kamat. Tuntuu hassulta, että olen ollut täällä jo 4,5 kuukautta. Ensimmäistä kertaa olen ollut näin pitkään ulkomailla ja poissa Suomesta yhteen putkeen. Kai tähän ulkosuomalais-elämään kuuluu mtös tämä kahden kotimaan välillä vaihtelu. Sitä pitää myös minun alkaa opetella. Pakata laukut ja lähteä, koittaa Suomessakin olla rauhassa ja samalla nähdä mahdollisimman montaa ihanaa ihmistä ja sitten palata takaisin tänne.

Kotia on määritelty esim. näin "Koti on siellä, missä sydämesi on." "Where ever I lay my hat, there is my home." Uusimman määrittelyn luin ulkosuomalaisten kuukausikirjeestä: "Home is where my wifi connects automatically." Tämä MatkaMartta on aina ollut aika kätevästi kotiutuva ja sopeutuvakin. Kun saan jotain omaa ympärilleni, mahdollisuuksien mukaan vaihdettua jotain oman värisiä tekstiilejä (ja siltä osin kun ei ole mahdollista, niin seeprakuvioiset sohvatkaan ei estä kotiutumista) niin kotiudun kyllä. Täll hetkellä kutsun ehkä noin kolmea paikkaa kodikseni, on koti Istanbulissa, ihan oma koti ja kotikoti <3 Sydän taitaa seilata enimmäkseen ensimmäisen ja viimeiseksi mainitun välissä, hattuja löytyy ainakin ekasta ja vikasta myös, mutta wifi löytyy vaan ensimmäisestä :) Kun wifi ja netti toimii, niin rakkaat ihmiset saa skypen kautta myös tänne Istanbulin kotiin.

Tottahan se on, että kun omia kaupunkeja, maita ja koteja on useampia, niin myös riski siihen kasvaa, että lähes aina on ikävä (enemmän tai vähemmän) johonkin suuntaan. Samanaikaisesti se on myös valtava rikkaus ja eikö ikäväkin ole merkki siitä, että on tärkeitä ihmisiä ja että on ihmisille tärkeä.

Näiden pohdintojen saattelemana lukemaan kokeeseen ja ehkä vähän pakkaamaankin, niin siirtymä kodista toiseen ensi viikolla olisi  sujuvampi.