Retkellä rauhallisessa Mudanyassa.

Sain jo joku kuukausi sitten vinkin, että Mudanya olisi vierailun arvoinen paikka ainakin Istanbulin suuruuteen, autoihin, meteliin, ruuhkiin, ihmismääriin jne. hetkellisesti kyllästyneelle. Monta kertaa olen aikonut, mennä, mutta tänään sitten järjestin itselleni yhden naisen retken Mudanyaan. Mudanya on pieni, noin 55 000 asukkaan rauhallinen rantakaupunki Marmaran meren lounaisosassa Gemlikin lahdessa ja se kuuluu Bursan provinssiin. Lähin suurempi kaupunki on Bursa, jonne on matkaa noin 30 km sisämaahan päin. Mudanyaan menee seabus Istanbulista Kabataşin satamasta ja Yenikapısta menee seabus toiseen satamaan, joka on Güzelyalı-nimisessä kylässä, joka käsittääkseni on osa Mudanyaa. Suurin osa laivan matkustajista suunnisti nimenomaa Bursaan - kenties alkuperäisen Iskender-kebapin perässä. Pitää käydä joskus Bursakin testaamassa, mutta nyt tämä oli kyllä hyvä valinta tälle päivää, enkä edes kävellyt kun toiseen suuntaan satamasta, se Güzelyalın suunta jäi myös vielä testaamatta.

Olen aina mieluummin lähtenyt reissuille ja matkoille porukassa, mutta aika ihanaa on mennä yksin, kun vaan tsemppaa itsensä sellaiseen tilaan, että selvittää vähän paikkoja, sitä miten mennään ja mihin suunnilleen vois mennä. Aamusta asti kyllä jo odotin reissuani ja nautin joka hetkestä, auringosta (josta otsani ja käsivarteni nauttivat vähän liikaakin).

Näköjään ei ollutkaan kuvaa siitä laivasta, tai oikeastaan seabussista, jolla tulin, mutta tässä nyt satamakuva kuitenkin ja satama-alueelta kun kääntyi (jos selkä on merelle päin) oikealle, niin jatkui oikeastaan heti tosi houkuttelevan näköinen rantaboulevardi, jolle lähdin itsekin kuljeskelemaan. Liekö Ramazanilla kuinka paljon vaikutusta, mutta silloin puolen päivän jälkeen oli vielä tosi hiljaista. 

Tällainen rantaboulevardi alkoi heti rannasta ja sitä riitti

Bursan alueen penkkejä  

joitain oli kuitenkin uskaltautunut rantaan aikaa viettämään...

...ja lintuja ruokkimaan

Pitkä rantaviiva houkutteli kalastajia paikalle ja onkia näkyi siellä täällä odottelemassa onkijoita. Mutta silloin aiemmin päivällä oli lähinnä vanhempia miehiä vasta liikenteessä.

Sitten olikin jo aamupalasta aikaa niin paljon, että ihan selvästi oli oikea hetki cappucinolle ja börekille rantakahvilassa.

Mudandyan yksi elinkeino on oliivinviljely ja ilmiselvästi oliivinoksa nokassaan viilettävä kyyhkynen oli myös yksi symboleista.

Pian tuon kyyhkyspatsaan jälkeen alkoikin ihanat pikkukujat, joiden toisesta päästä kurkisti aina meri. Oikein odotti aina että millainen näkymä kulman takana olisi ja sitten huokailin ihastuksesta ja ilosta ja otin kuvia. 

värikkäitä taloja

Ihana ovi ja kukkaputous

Yhden kadun pään rantanäkymä...

... ja toinen

Ja sitten lähdin vaan käveleskelemään katua eteenpäin rantaa myöden, vaikka rantanäkökulma hetkeksi katosikin, mutta löytyi sitten uudestaan. Katu lähti nousemaan ylöspäin. Aioin jo kääntyä, mutta sitten näin ylhäällä puita ja pienen puistonnäköisen näköalapaikan, joten jatkoin ja kannatti kyllä!

näköalapaikalla oli mäntyjä - tosin ei ihan suomalaisten serkkujensa kaltaisia, vuoret oli hienoja

Kiipeämisen jälkeen kylmää juotavaa ja päiväkirjan kirjoittamissa maisemakahvilassa, ei huono ollenkaan

wc:n käsienpesuallas oli melko hienoissa maisemissa

 Sitten lähdin valumaan takaisin kohti ranta-aluetta.

Löysin pienen ja sympaattisen rannan, jonne parkkeerasin yhden naisen ryhmäni katselemaan aaltoja ja hengailemaan. Uimaan en sitten mennyt, ei näkynyt näppärää vaatteiden vaihtopaikkaa ja lisäksi se on yksin niin hankalaa, ku ei millään raskis jättää kameraa ja rahoja reppuun vartioimatta.

‹

Rantakadulle palattuani löysin taas uusia ihania maisemia, joita tuolla riitti ja riitti.

todella energinen ja herttainen poikaporukka katumusisoimassa

Rannassa pojat leikki, että ketkä uskaltaa olla pisimpään tuossa muurilla ennen kuin tulee suuri aalto, joka kastelee :)

 Ihan loppumetreillä ennen laivan lähtöä uteliaisuus yllätti ja piti maistaa kağıt helvaa jäätelöllä, jota kojujen kyljissä mainostettiin. Hieman oli hankalaa syödä niin, ettei tippuisi päälle ja paikalliseen tapaan tosi makea herkku, mutta ei huono ollenkaan ja turha kai mainita, ettei maisemakaan ollut edelleenkään huono.

Suosittelen siis Mudanyaa lämpimästi ainakin rauhallisemman paikan kaipuuta kokeville. Rannat ja muutamat leikkipuistot varmaan viihdyttää lapsiakin. Isompia ja parempia rantoja käsittääkseni on siellä myös, mutta kävelyreissuillani tuli vain kaksi tosi pientä vastaan.