MatkaMartta matkalla.

MatkaMartta lähti nimensä mukaisesti matkalle viime perjantaina, takaisin tukikohtaani palasin ma-ti-yönä. Matkani suuntautui Bulgariaan ystävieni luo ja ihana nähdä myös heidän uusi koti, vaikka upouuteen saunaan asti en nyt ehtinytkään. Ensi kerralla :)

Olen kerran aiemmin käynyt Bulgariassa ja hurmaannuin jo silloin maahan. En ole käynyt kummallakaan kertaa edes lähellä Sunny Beachin alueen turistipaikkoja, vaan ihan toisella puolella maata. Olen kuullut kansantarinan Bulgarian synnystä ja löysin sen äsken uudelleen tänne kirjoitettavaksi: "Aikojan alussa, kun Jumala loi maailmaa, kantoi hän käsivarsillaan koria täynnä peltoja, jokia, metsiä, vuoria...siis kaikkea niitä mitä ympärilläsi näet. Hän tiputteli tasaiseen tahtiin korin antimia luoden maailman jokaisen maan. Illalla hän katsoi korin pohjalle ja huomasi siellä vielä olevan yltäkyllin kaikkea kaunista. Ja hetken ympärilleen katsellen, hän myös huomasi unohtaneensa pienen maapalasen täysin tyhjäksi, joten hän meni ja kippasi loput korin antimet tälle tyhjälle pläntille ja tämä melkein unohtunut maa sai nimekseen Bulgaria." Tarinahan tämä on, mutta nähtävissä tosiaan on että Bulgarian melko pienellä maa-alalla on merenrantaa, vuoria, jokia, tasankoa jne. Kaunis maa <3

Lentokone laskeutui pääkaupunkiin Sofiaan, mutta sen nähtävyydet jäi tällä erää vielä tsekkaamatta. Ystävät asuvat pienessä kaupungissa Keski-Bulgarian etelä-osissa tai miten sen nyt sanoisi. Lauantaina lapsukaisten (ja vähän aikuistenkin) johdolla käytiin tutustumassa kaupunkiin. Peshterassa on noin 20 000 asukasta ja työllistymisen lähteitä ovat esimerkiksi lääke- ja kenkätehtaat. Bulgaria ei mitenkään rikas maa ole, Romanian rinnalla EU:n köyhimpiä maita. Peshteran keskusta oli mielestäni kaunis, semmoinen idyllinen pikkukaupunkihenkinen. SIellä ihmiset kiertelivät lauantaibasaarilla vähän Istanbulista tuttuun tyyliin, mukaan lähteväksi oli tarjolla saappaita, villalankaa, hedelmiä, pähkinöitä ja vaikka mitä.

tämä on joku bulgarialainen erikoisuus nimeltään prinsessa ja tämä minun prinsessani oli jauheliha-juustoversio. Hyvä maku, vielä parempi nimi :D

torit löytyy joka paikasta

ja tällä torilla myös lankoja myytävänä

Näistä olin kuullut etukäteishuhuja ja olivathan ne hyviä

paikallisoppaani mukaan suklaa+sokeri-yhdistelmä on paras, eikä huono ollutkaan :)

lahja 3-vuotiaalta

siellä jo varustauduttiin tulevaan talveen varaamalla halkoja kadunvarteen

Kesät tuolla seuduilla voivat olla ja ovat kuumiakin, mutta talvella kylmyys yllättää ja luntakin tulee. Ihmiset olivat selkeästi jo aloittaneet varustautumisen talveen, sillä talojen ulkopuolella näkyi puupinoja. Peshterassa on aika selkeästi eri alueita, on se puoli mistä nämä kuvat ovat nyt olleet, jossa asuu pitkälti käsitykseni (joka on melko vähäinenkin) mukaan bulgaareja, joita on pääosa Bulgarian väestöstä. Sitten Bulgariassa ja niin myös Peshterassa asuu erilaisia vähemmistöjä, joista osan äidinkieli on turkki. Yksi vähemmistö on millet-kansa, johon osa näistä Peshteran ystävistäni kuuluu. Millet-turkkilaiset ovat turkinkielinen Bulgariassa melko syrjittynä elävä kansa, joiden koteja on monissa kylissä ja kaupunkien reunamilla. Heidän katunsa eivät ole niin suorat tai niin päällystetyt, ei loista katulamput, mutta loistaa kodeista valot ja ihmisten silmät ne vasta loistavatkin.

Heitä tavatessaan ensimmäisenä mieleen jää iloiset hymyt, lämpimät halaukset ja poskisuudelmat, valtava vieraanvaraisuus ja hyväsydämisyys. Takana on kuitenkin työttömyyttä, köyhyyttä ja puutetta. Ihmeellistä onkin, miten siinä tilanteessa ihminen vielä kuitenkin pystyy ajattelemaan toista ja olemaan vieraanvarainen. Tulee halu tehdä jotain heidän eteensä. Kaikkein köyhimpiä on talvikuukausina autettu koruprojektilla useamman vuoden ajan niin, että he ovat itse tehneet korut valmiiksi tehtyjen mallien mukaan ja koruista saadut rahat menevät yhteisössä niille, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsevat. 

Koruprojektin yksi äitihahmoista on testamentannut muun muassa minun käsiini tätä projektia ja hänelle rakasta millet-kansaa. Rakkautta ja välittämistä ei sinänsä voi toiselle testamentata - antaa tehtäväksi. Mutta tässä tapauksessa taisi käydä niin, että he rakastaivat minut puolelleen jo ennen kuin minä ehdin sellaista miettiä. Vielä kielitaitoni tietysti on aika rajallinen, mutta varsinkin osa ystävistä on erityisen taitavia puhumaan ja ymmärtämään niin, että minäkin sen tajuan. Hyvä niin. Niinpä nyt sitten alan osaltani jatkamaan koruprojektia ja siis ensisijaisesti minullekin tärkeiksi tulleen millet-kansan jäsenten auttamista.

Tällä reissulla matka eteni siis myös lähikaupungin korukaupoille tulevia koruja varten. Ensikertalaisenahan se on vähän hakemista, mutta kaikkea voi oppia, kun intoa on - ja vieläpä hyvä motivaatio ja hyvät kanssakoruilijat.

Nyt on siis paluu koittanut Istanbuliin ja kieliopiskelu ja korutouhut kuuluvat tähän kuuhun paljolti. Kiitollinen olo reissusta, yhteisestä ajasta, naurusta, keskusteluista, suunnitelmista, jakamisesta, lasten ja nuorten kanssa olemisesta. Siitä kuinka sain tuntea olevani toivottu ja odotettu vieras ja pikkuhiljaa ihan tuttu. Kiitollinen lämpimästä kädenpuristuksesta, poskisuukoista, pienestä kaverista sylissä, saaduista piirrustuksista ja nähdään pian - toivotuksista, minäkin haluan taas nähdä <3