Kujilla lämmössä ja kotona kylmyydessä.

Niin, pääsinhän minä siellä Izmirissä myös kujakävelyille ja oikein kameran kanssa. Oli ihanaa, kun monesta kohdasta vilkahteli vuori, meri tai molemmat. Ihanat kujat houkuttelivat kurkkaamaan aina seuraavalle, katsomaan mitä tuon kulman, mutkan tai nousun jälkeen olisi. Mihin näkyisi, mikä olisi vastassa. Auringossa ja ylämäissä fleece lämmitti vähän liiankin kuumasti, tuulen tuivertaessa se oli aika hyvä vaatetus. Matkaan siis.

 Bougainvilleasta eli ihmeköynnöksestä tulee eniten mieleen mummu, äiti, mummi ja tädit - serkutkin. Tätä taitaa olla suvussa molemmilla puolilla. Niin hauska kasvi, kukkii Suomessa usein lehdettömänä ja sitten tekee taas lehdet. Meillä oli aina semmoinen ihan hennon vaaleanpunainen yksilö, mutta Turkissa olen tavannut tämän kuvassa olevan lisäksi myös violettikukkaista bougainvilleoita kiipeilemässä porteilla, aidoilla, parvekkeilla ja puiden varsilla. Niin se vain kukki vielä marraskuun loppupuolella. Istanbulissa on kyllä jo enemmän syksy.

Kutsuva penkki. Kuvasta ei näy, mutta ylä- ja alamäkeä on joka puolella

Turkkilaista aamupalaa 10 liiralla olis saatavilla tästäkin ravintolasta. Aamupala oli jo  ystävien kotona nautittu, mutta hauska oli tämä välimerellinen sinivalkoinen tasakattoinen talonen.

 

Ja täällä sen aamupalan olisi voinut nauttia kai...siihen tulokseen tulimme. Olisikohan saanut tuoreita kananmunia aterialleen :)

ja se pakollinen kisukuva

 Joissain paikoin, ilmeisesti myös täällä on vielä kylän yhteinen uuni, jonne naiset kokoontuvat leipiään paistamaan yhteistuumin. Aika ihanalta kyllä kuulostaa, lieneköhän vielä käytössä. Voisin minäkin taikinoineni mennä tuommoiselle tapaamispaikalle. Vaihtaa kuulumiset ja reseptit. Ihmetellä vuodenaikojen vaihtelua ympärillä ja ihmetellä maailmanmenoa.

Ennen Turkkiin tuloani en ollut jotenkin tajunnut, kuinka suuri juttu oliivit ovat täällä. Ei olekaan mahdollista eikä järkevää napata vaan jotain halvinta oliivipurkkia hyllyltä. Ei. Niitä valitaan basaareilta niin, että saa itse maistella vaihtoehtoja. Yleensä ne myydään kivellisinä niin että olen siihen jo ihan tottunut. Kävelyreittimme varrella oli oliivilehto ja puissa sinersi uusi sato.

 Päämäärämmehän oli basaari ja sinne myös päädyimme :) Ei ollut toki ensimmäinen basaari mulle, mutta silti vähän erilainen. Kotikulmieni basaarit nousevat pystyyn kaduille, tämä taas muistaakseni parkkipaikalle. Myyjien värikkäät varjot olivat myös toisenlainen tapa suojautua auringolta, kuin Istanbulin basaarien valkoiset kankaat. Kyläpaikkojen emäntien mukaan olen samaa mieltä, elämä ja viikko menee vähän sekaisin jos ei saa basaarilta hedelmiä ja vihanneksia. On ne ihan toista maata.

 Päädyimme vielä myös tässä maassa harvinaisille joulumarkkinoille. Muutama koriste tuli ostettua. Niin monet joulukoristeeni on Suomessa. On hauska, että kaikki uudet eivät ole ikean alekorista (vaikka sekin on ihan varteenotettava vaihtoehto) vaan joillain voisi olla myös joku tarina. Ostin nämä Izmirin reissulta.

Kotiin päästyäni kämppis kertoi, että meillä ei tuu lämmintä vettä eikä koti muutenkaan lämpiä. Voi apua - ajattelin. Takaisin etelään - ajattelin. Varsinkin, kun Istanbul oli ottanut minut vastaan +8 asteen lämmöllä ja tihkusateella. Sellaisella ilmalla, jossa kaikki mahdollinen pieni valontuike imeytyy asfaltin tummuuteen. Tämä vastaanotto kruunatiin vielä ruuhkabussilla :)

No, kuten todettua, matkamartta on myös korjaajakerttu. Kengät pois jalasta, laukku eteisen lattialle ja hommiin. Sain nopeasti kombilämmittimen toimimaan, mutta tajusin että vedenpaine on niin alhaalla että pian se sammuisi ehkä uudelleen. Asiaa selvittelin, googletin, kilautin kaverille, googletin, kaveri googletti, luovutin, sain idean, jatkoin... ja sitten luovutin ja menin nukkumaan. Seuraavana päivänä uuden kaverillle kilauttamisen jälkeen kaverin nro 2 idea varmistui oikeaksi ja kun sain lisärohkeutta kääntää vähän reippaammin ruuvimeisselillä, niin onnistui ja kombi sai lisää vettä koneeseen ja taas mennään :D

Kiitos kaikille auttaneille ja tsempanneille :)

Nyt katsomaan mitä ruisleivän juurelle kuuluu, hänen elämästään ja kuulumisistaan sitten seuraavassa postauksessa :)