Kyläreissulla, agoraa ja merta.

Tulipa osin ainakin olosuhteiden pakosta niin pitkä blogitauko etten oikein meinannut tietää mistä jatkaa, kun rutiini katosi :) Onnistuin nyt kuitenkin.

Olin marraskuun toisella retkellä tuolla tämän maan eteläosissa ystävien luona, jotka siellä asuvat. Tämä kielikouluton marraskuu mahdollisti sellaisekinn matkan, vaikka tällä viikolla ohjelmaa taas näyttäisikin olevan. Kyseessä oli vain muutaman miljoonan asukkaan Izmir, joka tuntui Istanbulin jälkeen ihanan pieneltä ja rauhalliselta. Iltaisin valoja kyllä näkyi paljon, joka paljasti sen että ystävieni lisäksi siellä muitakin asunee, mutta ruuhkat oli esim. aikalailla toista luokkaa. Erilaista oli myös Istanbulia isommat vuoret ja monesta kohdasta näkyvä meri.

Erityisen kivaa oli kyllä juurin se, että oli paljon aikaa jutella ystävien kanssa. Nauran kyllä muutenkin helposti, mutta aikoihin en niin paljon yhden viikonlopun aikana kuin tuolla. Naurettiin hyville jutuille ja ei ehkä niin hyville (jotka taisivat olla enemmistössä). Ehdittiin myös käydä kävelyllä lähikylällä kujia ihmetellen ja ehdittiinpä sekä ravintolaan että kotoisasti tehdä yhdessä ruokaa. Kiitos kaikille <3

Tässä matkaraporttia kuvin.

valkoiset pöytä- ja lautasliinat tekee aina niin juhlavan tunnelman

Maisemaravintolassa tuoretta kalaa hyvässä seurassa, en valita.

huom. kuvan lintu on pelikaani.

Lähdettiin sitten ihan naisporukalla kävelylle rantaa pitkin ja sekä agoraa että muutakin kaupunkia katselemaan.

kaunis taivas ja valo

Miten voi olla näin tyhjä rantatie perjantai-iltana?

Basaarillehan se johtaa aina naisten tie. En edes tiedä, miten sen voisi estää :) Löysin ekat joululahjat Suomeen sieltä, niitä ei siis voi paljastaa, sillä on oletus että lahjojen saajat lukevat tätä. Hih. Tästä alkaa jouluinen salaisuus-hyshys.

¨

Näyttää olevan koko Turkkia koskeva ilmiö, että ovet ja portit ja ikkunaluukut on koristeellisia ja vaihtelevan värisiä. Niitä olen bongaillut nyt mm. Bergamosta, Istanbulista, Mudanyasta ja tääältä Izmiristäkin nyt. Suomessa suositaan niin tylsää ja tavallista linjaa, että vieläkin nämä ihanat pilkahdukset oikein pompahtaa silmiin!

Nämä villiviini- tai jotkut vastaavat ruskaiset köynnökset oli ihania!

Nykyinen Izmirhän on sama kaupunki kuin muinainen Smyrna. Smyrna on hyvin vanhaa asutettua aluetta. Voi olla, että vanhin asutus on peräisin jopa 8000 luvulta eKr. Ainakin 3000 eKr siellä on jo ollut asutusta ja heettiläiset pitivät valtaa 2000 eKr. Siellä on ollut valtava Athenen temppeli noin 600 eKr. Lyydian kuningas tuhosi kaupungin samoihin aikoihin. Kaupunki toipui ja temppelin saivat rakennettua uudelleene, mutta se joutui taas myöhemmin valloittajien valloittamaksi. Aleksanteri Suuri perusti kaupungin 300-luvulla uudelleen kilometrien pääästä edellisestä. Smyrna on mainittu jo myös Raamatussa, yhtenä Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta.

Olen jo aiemmin käynyt Efeson raunioilla, jotka ovat Izmirin lähettyvillä sekä Istanbulin ja Izmirin välisellä ajomatkalla käytiin myös Bergamon raunioilla. Niihin verrattuna näitä Smyrnan raunioita ei oltu vielä kaivettu esille samassa määrin. Ilmeisesti siellä ollaan vähän myöhään havahtumassa asiaan ja myös se toki vaikuttaa, että Efeson ja Bergamon kohdalla varsinainen nykyinen kaupunki ei ole raunioiden päällä Izmirin tapaan.

Kaupunkiin tullessa yksi toiveistani olikin nähdä tuo agoran alue ja se myös naisten kanssa löydettiin, mutta alueen portit oli jo siltä iltaa suljettu. Ihmeellisen aikaisin meidän mielestämme, mutta jouduimme sitten tyytymään verkkoaidan raoista kurkkimiseen ja kuvaamiseen.

Illan jo hämärryttyä pääsin vielä näkemään Izmirin yhden nähtävyyden, kellotornin ja sen viereisen moskeijan. Olivatpa aika hienoja pimeässä loistaessaan monissa väreissä. 

Izmirin kellotorni on kuuluisa nähtävyys ja onpa se ollut 500 liiran setelissäkin kuvana 80-luvulla. Tornin on suunnitellut ranskalainen arkkitehti R.C.Pére ja se on rakennettu vuonna 1901. Kellotornin kello on lahja saksalaiselta hallitsijalta Wilhelm II:lta. Torni kalpenee Big Benien ja muiden kollegojensa rinnalla kyllä, mutta yltää sekin 25 metrin korkeuteen.

Nähtävyyksien kiertäminen leppoisalla naisporukalla oli oikein mukavaa. Minut tuntevat ja blogia tietävät kuinka paljon tykkään kujista ja kylistä, laitanpa niistä sitten Izmirin matkan osalta toisen päivityksen myöhemmin.