Jugurttia ja maisemia.

Siinäpä niitä MatkaMartan viimepäivien fiiliksiä.

Perjantaina pidin yhden Martan retkipäivän ja suuntasin Kanlıcaan, joka on kuulu jugurtistaan. Se on myös tässä Aasian puolella ja lauttareitti veisi sinne, mutta lauttoja meni niin harvoin, ettei ne oikein sopineet aikatauluihini, siispä valitsin bussin - eikä mitä tahansa bussia vaan aitoistanbulilaisen perjantain ruuhkabussin. Siinä sitten huokailevien mammojen ja pappojen, kikattelevien opiskelijaneitojen ja puhelimeen puhuvien liikemiesten kanssa roikuin katosta tulevista kahvoista, että pysyttiin pystyssä ja määränpääkin tuli aikanaan. 

Minulle on ollut aika mahdoton ajatus, että lähtisin ihan yksin retkille. Oon täälläkin joistain niistä kertonut, mutta aina se on vähän semmoista, että "kannattaako sitä nyt?" "mitä mä nyt yksin mihinkään menen?" "olisihan kotonakin tekemistä." Mutta fakta on, että tekemistä keksii aina ja joskus vapaapäivää on kivempi viettää kodin ulkopuolella. Niinpä siis kamera mukaan, bussikortti taskuun, päiväkirja ja ristikkolehti laukkuun myös ja menoksi tuolloinkin.

Matkan tavoitteet:
Kirjoittaa päiväkirjaa, mieluiten cappuccinon kanssa
Kävellä ja ottaa kuvia

Maistaa sitä kuuluisaa jugurttia
ja jos aikaa on, tehdä ristikko

"Tämä kuuluu mulle!!!"

Ainakin suurkaupungeissa asuvat lukijat voinevat olla samaa mieltä, että välillä on niin rentouttavaa kävellä ylläolevan kuvan näköisillä kaduilla. Oi, mikä rauha ja hiljaisuus, vaikka ihan Istanbulissa olinkin. Tällaiset hetket auttaa taas jaksamaan sitä ruuhkassa hitaasti etenemistä ja ihmisten väistelemistä. Mutta kun samasta Istanbulista löytyy näitä eri puolia, niin kai niistä on tarkoitus sitten mahdollisuuksien mukaan käydä nauttimassa. Sultanahmetilla turistien kanssa, Istiklalilla muotivirtausten mukana, Aasian puolen rinteissä mummojen tahtiin ja rantatien ruuhabussissa :)

Nälkäkin alkoi jo olla, luulin aluksi kävelleeni jonkun näköalapaikan viittojen mukaan, mutta ylhäältä löytyikin hautausmaa, mutta onneksi sen toisella puolella oli sitten kuitenkin se ravintolakin ja aika hienolla näköalalla!! Enpä ole ennen ravintolaan punaista mattoa pitkin astellut katsellen Bosboria ja kakkossiltaa. Ravintolassa sitten pääsin ruuan jälkeen nauttimaan kahvin ja päiväkirjan seurasta. Kaksi ekaa tavoitetta saavutettu. 

Laitoin kävellessäni merkille, että Kanlıcaan on kasautunut tavallista enemmän hienoja ikkunaristikoita, ovia, portteja jne. Useinhan ne on ihania Istanbulissa, mutta täällä oli paljon silmäänpistäviä kaunokaisia. Kukatkin kukki vielä, ainakin pelargoniat, mutta ne onkin kukkien suvussa ihania erikoisuuksia. Ne näyttää ihan tavallisilta, mutta niitä onkin niiiin paljon erilaisia, ettei enää voi sanoa että "tämä on ihan tavallinen pelargonia" Äitini on nämä minulle opettanut! Pelargonia on myös helppo ja varma kukkija. Vähän leikkaat välillä pois huonoja, lantaa ja vettä ja aurinkoa. Kiitollinen on. (Tunnustan että parvekkeeni pelakuut ovat nyt veden ja lannan puutteesta vähän huonossa voinnissa)

Sitten vielä löysin netin suositteleman parhaan paikan, jossa maistella kuuluisaa jugurttia. Sitä oli ruokalistalla hunajan, tomusokerin tai hillon kera, valitsin hunajan. Ihmettelin kun tarjoilija toi myös sokerin hunajan lisäksi. Riitti kyllä ihan tuo hunajamäärä minulle makeutukseksi :) Hyvää jugurttia oli ja kyytipojaksi turkkilainen omenatee ja suomalainen ristikkolehti.

Vaikka tuollakin reissulla oli hienoja maisemia, niin tänä iltana niitä vasta olikin. Ihana kämppikseni viettää synttäreitään keskiviikkona, mutta sitten on kiireempi päivä, joten tänään sitten lähdettiin synttärimatkalle tuohon Büyük Camlicalle, sinne siis jossa kerroin rakastuneeni Istanbuliin. Oijjoi, kuinka ihana ja tunnelmallinen se oli näin myöhään syksylläkin :)

Lähes jouluisa talo

Hauska harmaa keli, kun kuva näyttää lähes mustavalkoiselta ilman muokkausta

Tällaisista tykkäisin omassakin puutarhassa