Lisää nopeus (ja hitaus)ennätyksiä

Joku aika sitten kirjoittelin havaintojani paikallisista nopeusennätyksistä. Olen tehnyt viimepäivinä lisää havaintoja ympäristöstäni tästä näkökulmasta :) Kamera oli koko maanantainkin mukana, mutta akku kotona, joten kuvia ei ole :(

Tapasin eilen suomalaisia naisia - meitä kaikkia yhdisti ulkomailla asuminen. Jotkut olivat asuneet poissa siniristilipun maasta jo kymmeniä vuosia ja joku vaan pari kuukautta. Kun nämä naiset laitettiin yhteen, niin eipä aikaakaan kun alettiin antamaan toisillemme vinkkejä ulkosuomalaiseen elämään ja jakamaan eteenpäin sitä infoa, jota oli jo saanut aiemmin. Ravintolan turkkilaisella aamupalalla pohdittiin tahinitahnan olemusta ja arvioitiin turkkilaisia makkaroita. Minunkaltainen untuvikko sai ammatimaiset ohjeet granaattiomenan pilkkomiselle (joka on yllättävän haastavaa). Oppinsa jakanut konkari oli ilmeisesti aiemmin onnistunut välillä huonommin ja välillä paremmin hommassa ja keittiön verhojen pesemiseen kyllästyneenä oli kehittänyt paremman tavan :)

Ylipäätään täällä naisten yhteenkokoontumisissa rikotaan nopeusennätyksiä siinä kuinka nopeasti aletaan kertomaan mistä löytyy ruisjauhoja, entä mistä juustosta teette juustokakut, mitä mausteita kannattaa tuoda Suomesta, millaisessa paketissa myydään leivinjauhe jne. Ehkä tämä on yleisinhimillinen naisten piirre, mutta on jotenkin hieman liikuttavaa kuinka simppeleistä asioista se ilo täällä tulee. Se tunne, kun kertoo kaverille silmät ilosta loistaen, "löysin punajuuria" ja toinen vastaa "leivoin pullaa, mutta en löytänyt mistään kaardemummaa ja raesokeria (joo ei niitä löydäkään, tiedän) :D Elämän perusasioiden äärellä.

Pienet vauvat aiheuttaa myös nopeusennätyksiä. Siitä, kun koppa lasketaan maahan tai vaunut pysähtyy, ei mene kauaa kun "tätejä" on jonossa silittämässä pientä poskea tai hiushaituvia tai kiikuttelemassa sylissä näitä murusia. Turkkilaisetkin tekevät nopeusennätyksiä, kun näkevät vauvan. Oltiin aamupalalla Madossa ja tarjoilija toi itkevälle pienokaiselle nopeasti helistimen :) Muutenkin tultiin kyllä siihen lopputulokseen että Madossa on erittäin hyvä aamupala ja tuossa ko. Madossa myös todella hyvä palvelu. Meille haettiin lisäpöytää, vielä pari puhdasta lusikkaa, lisää kahvia, imettävälle äidille vielä lasi vettä, kaksi, eiku kolme eiku neljä teetä (tarjoilija toi viisi :) )

Maanantai oli Istanblissa sateinen ja ruuhkat sen mukaiset. Taksit eivät varsinaisesti tehneet nopeusennätyksiä tuolloin, vaikka me säntäilimmekin sateessa vuorotellen tielle katsomaan olisiko vapaata taksia että ainakin vauvat ja pahassa flunssassa olevan saisimme pian taksiin. Jonkun ajan kuluttua sekin onnistui ja pääsimme ei niin nopeasti etenemään ruuhkateitä pitkin kohti määränpäätämme, eli illallista ja ravintolaa.

Olipa ihana nähdä ystäviä ja viettää aikaa yhdessä. Niitä, joita näkee vähän useammin ja myös heitä jotka sattuivat nyt olemaan käymässä täällä ja piitkästä aikaa pääsi kasvokkain näkemään. Hyvä päivä.

Koko eilinen oli hitausennätystä. Tänään taas tsäpäkämpi päivä. Täällä vietetään tasavallan juhlapäivää, eli Turkin tasavallan syntymisen päivää. Päätimme kämppikseni kanssa, että pyydetään vähän ystäviä kylään, tehdään hyvää ruokaa ja mennään porukalla katsomaan ilotulituksia rantaan. Olin kuullut noista ilotulituksista, että ovat mahtavia ja hienompia kun aiemmin näkemät. No, aamulla oli jo uunijäätelön pohja uunissa, kun luin että ilotulitukset on peruttu tältä päivältä maassa olevan todella surullisen ja valitettavan kaivosturman vuoksi. Se ei kyllä nyt meidän illanviettoa estänyt, vaan jatkoin ruuanlaittoa ja vieraiden odottamista.

Minun oli jo pitkään pitänyt ostaa uusi kattila, että voisi paremmin kokata vieraillekin, eilen sitten löysin tämän söpöläisen keittiööni. Ei kai kattiloiden tarvi aina olla mustia tai harmaita. Onko teillä kokemusta näistä keramiikkapinnoitetuista kattiloista? Paketissa luki, että käytettävä miedolla tai keskilämmöllä. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Oletteko käyttäneet ihan normaalisti vai miten?

Olipa ihana kattaa ihan kunnolla hienosti ja laittaa ruokaa ja kestitä vieraita. Jotkut ovat pyytäneetkin jo kuvia mun kotoa, tässä pari kuvaa olkkarin vihreistä seinistä ja seeprasohvista. Niin vannoutunut valkoisen ystävä kun olen ollutkin, yllättävästi tähänkin tottuu :)

Tämä on se paperinaruryijy, josta puhuin että yritän vielä sinnitellä valojen laittamista siihen. Nyt vieraiden ja harmaan päivän kunniaksi valot tuli laitettua.

 Lapsille kannettiin keittiönpöytä :)

Nyt vielä kaksi päivää tätä kurssia kielikoulua jäljellä. Marrskuussa pidän kielikoulutauon, mutta en silti aio lopettaa kokonaan uuden oppimista. Tarkoitus olisi yrittää puhua enemmän ja sitä kautta oppia lisää.