Lomailua ja Aliasta.

Täällä on nyt menossa Kurban Bayram-juhla, eli uhrijuhla. Se on toinen muslimien kaikkein tärkeimmistä juhlajaksoista Ramadanin päättävän juhlan lisäksi.  Koraanin mukaan Abraham on valmis uhraamaan poikansa Ismailin (Raamatussa on lähes sama kertomus, jossa Abraham on valmis uhraamaan poikansa Isakin, mutta Jumala puuttuu peliin ja lähellä onkin pässi, jonka Aabraham uhraa poikansa sijaan.) Tämän muistoksi vietetään vuosittain uhrijuhlaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin uhrilla on myös syntiuhrin merkitys, eli sen avulla voi saada myös syntejä anteeksi - ainakin joidenkin käsityksen mukaan. 

Se on käsitykseni mukaan tärkeydessään täällä samaa luokkaa kuin joulu Suomessa ja se kestää 4,5 päivää. Ennen juhlaa ihmiset riensivät sankoin joukoin kauppoihin ostamaan ruokaa, ruokaa, suklaata, ruokaa, lapsille uusia vaatteita ja vähän ruokaa. Meidän pieni alakerran kauppakin pursusi jauhoja, sokeria, suklaalevyjä, vihanneksia ja hedelmiä.

Tärkein ostos on kuitenkin uhrieläin. Kielikoulussa asiasta puhuttiin ja täällä TUrkissa kuulemma useimmiten uhrieläimenä on lammas, vuohi tai lehmä. Näkipä kämppikseni ja taksikuski kamelinkin!! Olin samassa taksissa, mutta jotenkin en onnistunut sitä näkemään. Käsitykseni mukaan monissa arabimaissa kameli on yleinenkin uhrieläimenä - kertokaa te, jotka paremmin tiedätte :) Minä asun ilmeisesti sen verran cityssä, että täällä eläimiä ei näy. Ystäväni ovat kuitenkin kertoneet, että heidän asuinseudullaan tuolla hiven syrjemässä (mutta ei missään maaseudulla kuitenkaan) on jo pari viikkoa ollut olo, että asuu navetassa. Uhrieläimiä tuodaan tähän miljoonakaupunkiin paljon ja niitä tuodaan jo pari viikkoa ennnen juhlaan sitä varten rakennettuihin suojiin.

Vaikka tässä lähitienoilla en ole niitä nähnyt, niin bussista olen nähnyt lehmiä, joita kuljetetaan autojen peräkärryillä tai kuorma-auton lavoja, joissa lehmiä on enemmänkin. Varsinainen uhrauspäivä oli eilen. Eilen olikin näiden teltta-alueiden lähellä paljon ruuhkaa ja tienvierustat olivat osin sen näköisiä että pystyi kuvittelemaan että siellä on useampi eläin päässyt hengestään. Perinteen mukaan perheet käyttävät noin 1/3 lihasta itse, 1/3 jaetaan ystävien, sukulaisten ja naapureiden kanssa ja 1/3 annetaan köyhille.

Tässä lomaa viettäessäni eilen innostuin keittiöpuuhastelemaan. Minä olen aika huono vaan olemaan ja vaikka lukemaan, pitäisi kyllä opetella ja opettelenkin. Eilen olin iltapäivällä yksin kotona ja päädyin tekemään persikkahilloa, lihapullia ja hunaja-yrtti-uunijuureksia. Persikkahillosta tuli aika ihanaa, mutta kun (jos) teen lisää, niin ehkä vähän vähemmän sokeria ja vähemmän keittoaikaa.  Ohje on täältä mutta laitoin lisäksi vähän kanelia.

Kuten tekstissä vilahtikin jo, niin olen saanut kämppiksen. Onpa kiva pitkästä aikaa jakaa tämä koti toisen kanssa. Kämppikseni on suomalainen ihana nuori nainen, ystävieni ystävä ja sitä kautta tänne tiensä löytänyt. Hänen äidinkielensä on ruotsi ja siihen viittasi tämä aliaksen pelaaminen. Tiedättehän sen pelin, jossa pitää yrittää selittää joku sana toisille mainitsematta itse sanaa? Esimerkiksi "suihkulähde": sellainen juttu, joka on ulkona vaikka puistossa, sellainen allas, josta tulee vettä näin (ja sitten kädet viuhtoen näytetään ja selitetään) TÄssä meidän koti-aliaksessa saa näyttää käsillä ja saa muutenkin näyttää, esim. punajuuri: hmm, no se mitä käytetään jouluna rosolliin, punainen ja kasvaa maan alla... (kävelee jääkaapille) TÄLLAINEN!

Ihmeen hyvin olemme kyllä pärjäilleet täällä. Käytetään sujuvasti rinnakkain, limittäin ja vähän päällekäinkin ruotsia, suomea, englantia ja minulla lipsahtelee turkkiakin väliin aina. Elokuussa kerroin täällä "teoriastani", että kielet ovat aivoissa omissa lokeroissaan ja jos seinät eivät ole kokemuksen ja harjoittelun seurauksena tulleet vahvoiksi, niin ne väliseinät voivat tulla harvoiksi ja niin kielet voivat sekoittua. Turkki on ollut omassa lokerossaan vielä niin hetken, että sen seinät falskaavat suuntaan jos toiseenkin ja niinpä ruotsi karkailee omasta ei niin hyvästä karsinastaan sinne sekaan. Ymmärrän kyllä hyvin normaalit asiat, mutta puhuminen on hankalaa. Jos sanat tulisivatkin mieleen, niin viimeistään kielioppi tökkii. Tekisi mieleni turkin tapaan laittaa verbi loppuun, mutta se ei oikein ruotsissa toimi.

IHANA ilta-aurinko lauttaa odotellessa

elämäänsä ehkä ahdistunut lokki

hämmentävät lokit

Suomen(kin) lippu

Uusi kämppikseni oli haaveilut Turkish Delightseista ja niitähän piti heti tänään saada koko rasia

Sitten, kun järjestän jotkut juhlat joskus, haluan laittaa kakun päälle marsipaanimaissia tai tomaatteja :)

Juuri katsottiin Vain elämää ja tajusin, että etenkin Apulannan Toni käyttää sellaista kieltä, että sitä on kyllä lähes mahdoton ymmärtää jos ei puhu äidinkielenään suomea ja siltikin vaikeaa. Mutta ihana oli kyllä sitä katsella ja ainahan voi leikkiä samalla aliasta ja selittää :) Sitten innostuttiin katselemaan suomeksi ja ruotsiksi muutama musiikkivideo. Hauskaa ja hyödyllistä. Huomenna olisi tarkoitus loman kunniaksi mennä tutustumaan Topkapın palatsiin, kerron siitä sitten lisää.