Yllättävää vapaata ja saunajärkytykset.

Tiistaina taivalsin normaaliin tapaa toiseen maanosaan ja kahvin mukaani napattuani hipsaisin luokkaamme. Meitä on yhteensä 13, mutta yleensä yhdeksältä meitä on vasta kolme ekaa paikalla. Niin nytkin. Sitten saimme kuulla, että tunnit on tältä päivää peruttu ja ne korvataan muina päivinä. Alkupohdinnan jälkeen tiesin oli suunnitelma selvä. Kunnon kahvaltı eli turkkilainen aamupala jossain ei liian kalliissa ravintolassa ja sitten katsomaan olisiko Galatantorniin (turkiksi Galata Kulesi) jonoa.

Sitä ennen piti kävellä Istiklalin pääkatu lähes päästä päähän. En ole koskaan nähnyt Istiklalilla autoista koostuvaa ruuhkaa. Ihmisten aiheuttamassa ruuhkassa olen siellä kyllä ollut ja muutamaa taksia, pakettiautoa tai poliisiautoa väistellyt.

Autoja tuntui menevän ainakin kolmeen suuntaan

Ihan Galatantornin läheltä löytyi ravintola, joka mainosti aamiaistaan - (turkiksi kahvaltı) Turkissa aamupala ei oo mikään kuppi kahvia ja ruisleivän pala, vaan kunnon aamiaiseen kuuluu teen lisäksi leipää, hilloja, juustoja, oliiveja, kananmunaa, kurkkua ja tomaattia ja voi kuulua muutakin. Tämä ei mikään jokapäiväinen herkku ainakaan minulle ole, toista kertaa nyt söin ravintolassa tällaisen aamupalan.

Galatantornilla ei ollut jonoa. Tiistai-aamu klo 10 syyskuussa ei taida olla ihan kovinta turistisesonkia enää. Galatantorni löytyy vain pienen matkan päästä Istiklalin kävelykadulta ja on yksi Istanbulin maamerkeistä ja muuta maisemaa korkeampana erottuu hyvin Bosboriltakin katsottuna, jos Beyoğlun ja Galatan kaupunginosiin katselee. Galatantorni on ollu osa Istanbulin silhuettia jo hetken verran. Se on nimittäin rakennettu jo vuonna 1348. 66,9 metrin korkeudellaan se oli rakennushetkellä ja vielä sen jälkeenkin Istanbulin korkein rakennus. Mielenkiintoista on, että alunperin tornin nimi on ollut  latinaksi Christea Turris eli Kristuksen torni. Tornin rakennettiin korvaamaan aikaisempi vuonna 1203 tuhoutunut eri kohdassa ollut Galatan torni. Ottomaanien aikana tornia on käytetty kaupungin tulipalojen havaintotornina. Tornin puuosat ovat muutaman kerran tuhoutuneet tulipaloissa vuosien aikana ja 1960-luvulla ne korjattiin ja torni otettiin nähtävyyskäyttöön.

Olen kyllä nähnyt Istanbulin muualtakin korkeilta paikoilta (Camlican kukkulat ja Sapphire), mutta kyllä Galatatornista näkee hienosti joka puolelle kaupunkia. Torniin pääsee hissillä melkein ylös asti ja siellä pääsee kiertämään muurin ulkopuolella olevaa tasannetta ja näkee kaupungin jokapuolelta. Nyt ei ollut ruuhkaa, mutta ruuhka-aikoina siellä kuulemma voi joutua pitkäänkin odottamaan tasanteelle päääsyä. Nyt mua ei haitannut mikään ja tässä vähän kuvia.

Vapaa-aamun virkistämänä tein turkintunnille esitelmän aiheesta "Mikä on talon tärkein huone?" Ja vastaus oli tietysti sauna. Tällä kurssilla jokaisen pitää pitää esitelmä/pieni puhe jostain valitsemastaan aiheesta muille. Olemme kuulleet jo ukrainalaisista ja belgialaisista juhlapyhistä ja nyt pääsin kertomaan saunasta. Oli hauska vähän järkyttää kertomalla avannoista tai siitä että itse olen ollut saunassa ensimmäisen kerran äitini mukaan alle vuoden ikäisenä (kuten lukuisat suomalaiset vauvat ennen ja jälkeen minua). Saunasta löytyikin kyllä paljon kerrottavaa ja kysymyksiä riitti opettajalla ja muilla opiskelijoilla.

Olipa kiva pitkästä aikaa käydä vähän tämän kaupungin nähtävyyksiäkin kiertämässä. Niitähän täällä riittää. Suosittelen kyllä Galatantornia, mutta pahimpaan turistiaikaan en ehkä lähtisi jonottamaan ja ruuhkassa ylätasannetta kiertämään.