Kauppareissujen kummallisuuksia ja matkaopastelua.

Olen joskus aiemminkin maininnut siitä, että kauppareissutkin täällä voi olla hämmentäviä. Kotitaloni alakerrassa on kauppa, jossa tulee usein käytyä, sieltä haen veden, maidon, jugurtin ja pääosan leivästä ja osan hedelmistä. Välillä tulee sitten ostettua muutakin, mitä tarvitsee. Minulle on useamman kerran käynyt nyt niin, että en saakaan hyllystä ostamaani tavaraa, vaan se otetaan kassalla minulta pois. Ekalla kerralla ärsytti tosi paljon, sen jälkeen on lähinnä huvittanut ja ihmetyttänyt.

Ensimmäinen kerta:
Kaupassa myydään leipää, jota paistetaan siellä itse. Katsoin, että onpa jännä kun on leipä muovipussissa, yleensä ovat paperipusseisssa tai ihan vaan koreissa, joista jokainen laittaa itse paperipussiin. No, otin leivän kuitenkin. Kassalla leipä vietiin minulta ja sain pitkän selityksen turkiksi, olin ollut tuolloin maassa niin vähän aikaa, etten tajunnut yhtään mitä tapahtui. Silloiselle kämppikselleni oli käynyt samalla tavalla ja hän tiesi sen johtuvan siitä, että muovipussissa olevia leipiä ei ole vielä paistettu. Olin siis ottanut raa'an leivän :D Niin vaalea se kai oli, etten huomannut eroa ;)

Toinen kerta: 
Olin pitkään halunnut kokeilla sellaisia meikinpuhdistuslappuja. Otin sen paketin ihan normaalisti hyllystä, josta olin ennenkin mm. shampoota jne. ostanut. Kassalla se otettiin taas pois minulta, eikä tälläkään kertaa kielitaito riittänyt ja jäin huuli pyöreänä katselemaan, että mitä nyt tapahtuu. Myöhemmin löysin kaupan, jossa suostuivat ottamaan rahani vastikkeeksi ko. lapuista ja antamaan paketin minulle.

Kolmas kerta:
Kaupassamme on kassojen lähellä iso kori/laatikko jossa on usein kauden tuotteita, kuten pyyhkeitä, astioita, pöytäliinoja, veitsiä jne. halvalla. Siitä on monesti jotain mukaan tarttunut. Nyt tovi sitten katseltiin toisen naisen kanssa hyllykköä taas. Siellä oli sellaisia muovisia lasten magneettikirjaimia. Minulla ei ole mitään leluja, joten ajattelin että jotain pientä olisi kiva olla jos täällä käy lapsia kylässä. Hintaa ei näkynyt, mutta aattelin kokemuksestani ettei se paljon olisi. Otin paketin ja menin kassalle. Perässäni tullut nainen ei ollut ottanut laatikkoa, vaan halusi tietää hinnan. Myyjäpoika otti paketin ja luki sen viivakoodin ja - arvaatteko mitä????
OTTI SEN MINULTA POIS :D
Nyt oli kielikoulukin jo tehnyt tehtävänsä ja ymmärsin että syy oli se, että ko. paketit tulisivat vasta seuraavana päivänä myyntiin. Sitten kyllä jo hymyilytti. Että aivan aivan. No, sitten seuraavana päivänä hain paketin.

Neljäs kerta:
Eilen menin hakemaan fetajuuston tapaista beyaz peyniria kaupasta ja luonnollisesti olin sitä aiemminkin ostanut, mutta tällä kertaa se otettiin taas sivuun. Myyjä pyöritteli sitä käsissään ja koitteli kantta ja reunoja ja sanoi käsittääkseni että se on turvonnut. Ilmeisesti se oli jotenkin mennyt huonoksi ja myyjä näki sen purkista. Jos näin oli, niin hyvähän se oli että sanoi. Alkoi vaan jo oikeasti naurattamaan, kun tämä tuttu tarina taas kävi.

No, täällä muutenkin myyjä tietää paremmin, mitä asiakas tarvitsee, ehkä se pätee tähänkin. Ei, et tarvitse tätä. Kuule neiti, sinun kannattaa aina vaan pitää nuo meikit kasvoillasi, tuskin kannattaa koskaan ottaa pois :D

Kummallisten tilanteiden tiheyden lisäksi on muutama muukin asia, jotka eivät muutu. Nimittäin kahvin ihanuus kielikoulun tauoilla ja Bosborin ihanuus aamuin illoin. Joku joskus ihmetteli täällä, kun mulla on kuulemma aina aurinkoisia kuvia, etteihän siellä voi aina olla aurinkoinen keli. Siitäkin todisteeksi nämä.

Minulla oli Suomesta vieras, siksi on nyt ollut blogissa taukoa. On aina hauska vieraan kanssa vähän kuljeskella, esitellä paikkoja, ihmetellä asioita ja yrittää selittää jotain mitä jo ymmärtää. Lisäksi vieraan kanssa tulee aina tsempattua kielen kanssa, kun yrittää hänelle mahdollisimman hyvin selvittää asioita.

Kamera jäi kotiin monelta reissulta, tässä muutamia kuvia kuitenkin lauantai-illalta Aasian puolelta Büyük Camlican kukkulalta. Siellä käymistä kyllä suosittelen. Vieras piti myös maisemista ja auringonlaskun katselusta teetä juoden ja juustogözlemeä syöden. Eikä emäntäkään valittanut :D

Tämän viikon suuri tavoite on perjantain kielikoulun koe. Iiiks. Puhumista, kirjoittamista, kielioppia ja kuuntelua. Katsotaan, miten tytön käy :) Tänään kertailin jo kielioppia, josko huomenna sanoja kertaisin.