Pohjoismaisia ja paikallisia ilonpilkahduksia.

Arki on arkea. Se on sitä, että hoidetaan työ (=opiskelu kohdallani), levätään, huolehditaan että kaapissa on puhtaita vaatteita ja sileitä vuodevaatteita. Juhlahetketkin on ihania, mutta niitä tulee niin paljon harvemmin vastaan, siksi olen pyrkinyt kehittäämän spesialiteetikseni itseäni varten arjen pienet ilot. Joskus kauan sitten kuulin laulun "count your blessings, name them one by one" ja laulun ajatus siitä, että elämässä kurjat asiat saa helposti voiton niin, ettei huomaa mitä kaikkea onkaan lahjaksi saanut ja mitkä asiat on hyvin. NIinkuin olen ennenkin sanonut täällä (ja minkä minut tuntevat voi vahvistaa) olen suht helposti ilahdutettavissa ja piristettävissä. MatkaMartalle kaikki on aina ihanaa ja maailman parasta tai vaihtoehtoisesti toooosi kurjaa :)

Myös siitä olen kertonut täällä, että kesällä kastelin parin ystäväperheen kukkasia heidän lomaillessaan. Tällä viikolla minua on ilahdutettu ihanilla "kukankastelupalkkioilla". Tiesivät näköjään, mikä olisi ihana ilonpilkahdus arkeen: puolukkahilloa (ikea), kuivattuja karpaloita, kuivattuja ruisleipäsiä, kreikkalaisia karkkeja, lakritsia ja käsirasvaa. Ei huono, ei ollenkaan :) Kylppärissä päivästä toiseen ilahduttaa (kunnes loppuu) keväällä tuliaiseksi saatu erittäin hieno suomalainen shampoo ja toissapäivänä kotiin tullessa ovenkahvaan oli ripustettu mikä muukaan pohjoismainen ilonpilkahdus kuin uusin IKEA:n kuvasto :) Kyllä vähän eri asteikolla täällä ilahduttaa puolukkahillo ja shampoo kuin Suomessa ollessa. Osuvat oli siis lahjat!

Tänään päätin lähteä tsekkaamaan ja tutustumaan Istanbulissa asuviin suomalaisiin, jotka kokoontuvat kerran kuussa tiettyyn kahvilaan. Hauska oli nähdä uusia ihmisiä ja ehkä aina silloin tällöin varmasti voisi jatkossakin käydä siellä. Seura oli mukavaa ja moniin kysymyksiinkin sain vastauksia ja puisto oli k a u n i s ! ! Voin suositella, Özgürlük-puistoa Kadiköyssä. En löytänyt näppärästi netistä bussia, joka menisi kotoani lähelle puistoa, joten päädyin "eletään hetkessä vaihtikseen" menin bussilla Kadiköyn ranta-alueelle ja sieltä arvelin kyselemällä löytyvän bussin, minibussin tai dolmuksen ko.puistoon. Vähän piti etsiskellä ja parin harhalaukausyrityksen jälken oikea bussi löytyi. Puistoa eivät tienneet, mutta olin fiksusti tulostanut kartan ja sen näyttäminen auttoi.

Olin jo sen verran myöhässä, että paljoakaan puistoa ei tullut kuvailtua, mutta sinne kannattaa kyllä mennä uudestaan, jos siellä päin liikkuessa on puistoseikkailua vailla, viimeistään tulppaaniaikaan.

huomatkaa epähuomiossa sivuun jäänyt vettä ruiskuttava norsu :)

Yksi mukana olleista täällä jo pitkään asuneista suomalaisrouvista näytti minulle lankakaupan, josta saattaisi saada myös villalankoja. Ilma oli melkoisen ok, noin 26 varjolämpötila ilmeisesti, eli ihan hyvä keli kävellä muutaman kilometrin matka rantaan katuja katsellen ja puhelimen navigaattoriin luottaen. 

Oon aina miettinytkin että mistä taksit tulee, täältähän ne :)

Onko tää taatelipalmu?

pakollinen kissa-kuva

Istanbulin suuruus ihmetyttää aina uudelleen

Oliskohan tämä setä sellainen hääjuhlien rumpali? Rumpu näyttää ainakin samalta.

Nämä kadut on kyllä NIIN täynnä hääliikkeitä.

Rannassa oli muitakin aurinkoisen kelin ihastelijoita

Olen kyllä ilokseni saanut kohdata viime päivinä(kin) ihanan ystävällisiä paikallisia ja suomalaisia ja kielikoulussa kaikenmaalaisia. Mukava lauantain koti-ilta takana ja tästä kohti pyhäpäivää ja uutta viikkoa.