Takaisin Istanbulissa.

Niin vain meni kolme viikkoa ja lomapyrähdys Suomessa. Loma oli hyvä ja monet toiveet toteutuivat. Sain nähdä ystäviä ja sukulaisia - tosin monia sellaisia jäi näkemättä, joita olisi ollut ihana nähdä myös. Sain rauhallisia päiviä mökillä, saunaa, järvissä (lämpimissä) uimista ja pari grillimakkaraakin :) Oli mukava nähdä kesä-Suomea sekä ihan etelässä, että Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. 

Viimeisenä lomalauantaina ehdin siskoni ja serkkuni kanssa spontaanille retkelle Hailuotoon, jossa en ole ala-asteen jälkeen käynyt. Oli kaunis päivä ja oikein mukava serkkureissu. Suosittelen Hailuotoa kyllä kaikille Pohjois-Suomessa autolla liikkuville. Lauttoja menee usein ja nehän ovat ilmaisia. Jonoa niihin kertyy melko helposti ja saarella asuvilla on etuoikeus lautoille, joten senkin takia voi joskus joutua jonottelemaan, kuten mekin. Jonottelua ajatellen maisemat ovat kyllä melko hienot. 

Marjaniemen majakka

Marjaniemessä ainakin majakalta alas rantaan menee hyvät tiet, joilla pääsee myös pyörätuolilla ja lastenrattailla.

saaristolaismaalaismaisemaa

2,5 tunnin jono (toinen lossi oli mennyt rikki, siksi näin pitkä jono)

Lähdin tänne Istanbuliin Helsingin kautta. Nopsasti näin vielä useampaa kaveria ja tein muutamia erittäin järkeviä aleostoksia, järkevyyttä vähän vähensi se, että laukut oli jo valmiiksi ylitäynnä. Mutta en sitten joutunut maksamaan mitään extraa, sen verran lähellä maksimipainoa laukkuni oli :) Kivimiehet rautatieasemalla vahtivat viimeistä päivääni Suomessa ja Helsingissä.

Lentokoneessa yllätin itseni ja kaikki minut tuntevat (erityisesti siskoni) ja puhuin ruotsia monta tuntia. Vieressäni istui Ahvenanmaalla asuva mies, joka puhui ainoastaan ruotsia ja farsia, joten nopsasti valitsimme yhteiseksi kieleksemme ruotsin :) Minä olen kohtalaisesti osannut ruotsia, mutta nyt kun opiskelen turkkia kokopäiväisesti, niin se meinaa koko ajan tulla esille. Luulen, että aivoissani ruotsin ja turkin "lokerot" ovat vierekkäin ja nyt turkki meinaa vallata ruotsin lokerikon ja sekoittaa järjestystä :) Kun oikein tsemppasin, muutama sana peräkkäin meni ruotsiksi, mutta sitten kun alkoi juttelemaan niin turkin sanat tunki joka väliin. Toisaalta oli ärsyttävää kun huomasi taas sanovansa "evet" tai "ama" mutta toisaalta taas onhan se ihan positiivista, ettei kolme viikkoa Suomessa tuhonnut turkinkieltäni kokonaan. Taksimatkalla sitten meinasin puhua ruotsia aina välillä :D

Kyllä Istanbul on kaunis ilmastapäinkin katsottuna, eikö

Jos Suomessa alkaakin syksy tulla ja pipoja ja saappaita pitää etsiä kaapeista, niin täällä pidetään edelleen t-paidat ja shortsit ylälaatikoissa ja annetaan farkkujen ja lenkkareiden vielä lepäillä. Päivälämpötilat nyt 10 päivän ennusteessa ovat 27-32 astetta ja yön alimmat 23-25 astetta. Aurinko laskee nyt 19.53 illalla ja nousee 6.20 aamulla (samat luvut vertailun vuoksi Helsingistä 20.55 ja 05.49 ja Rovaniemeltä 21.24 ja 05.14 ) Kuumahan tämä on vielä, varsinkin jos yrittää tehdä jotain järkevää, mutta illalla ei aurinko niin terävästi ja polttavasti paista kuin esimerkiksi heinäkuussa, joten se helpottaa vähän.

Eilen lähdin käymään iltakävelyllä yhdessä lempipaikoistani, eli Bosporin rannalla. Yritin tähdätä menoni auringonlaskuun, vähän aiemminkin olisi voinut mennä, mutta tällaista näkyi.

kisut iltapalalla

Tälläkin kalastajalla ihan hienot maisemat.

Kävelin kirjoittamaan päiväkirjaa omaperäiseen rantakahvilaan, jossa istutaan tyynyillä yksinkertaisilla betonipenkeillä. Ostokset tehdään kioskilta ja sitten tarjoilijamiehet tuovat kahvit, teet ja kaakaot suoraan penkeille istuville asiakkaille. Aivan uskomattomasti he muistavat, mikä kellekin kuuluu ja huomaavat minne kukin menee istumaan.

tee tulppaanilaseista taitaa olla suosituin tuote

Porrasravintolassa liikkuu ruusunmyyjiä ja aina välillä niitä näyttää menevänkin.

tällaisilla tyynyillä siis istutaan tai vaihtoehtoisesti voi istua alhaalla ihan tuolilla. 

Euroopanpuolella alkaa taloihin ja turistikohteisiin syttyä valot

Rantatien iltaruuhkaa puoli yhdeksän aikaan illalla

Tänään jatkoin normaalia elämää täällä ja menin perjantai-basaarilta ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Ajattelin rohkaista mieleni ja uhmata suuntavaistottomuuttani (lähes täydellistä) ja lähteä sivukatuja pitkin suunnistamaan kohti basaaria. Välillä kyllä menetin kurssin, mutta luottoapuni - eli basaarilta vihanneskassit käsissä tulevat naiset - paljastivat taas suunnan ja sinne päädyin.

Onkohan täällä liputussäännöt vähän erilaiset, kun Suomessa. Turkinlippuja ainakin näkyy vähän kaikkialla.

kävelysillalta näkymä läheisestä päätiestämme aina Eurooppaan saakka.

tyynyjen pesupäivä

pojilla oli vauhdikkaat futispelit menossa basaarimatkallani

Tämä näky paljasti, että taas pääsin perille :)

 Heti ensimmäisestä kojusta menin katselemaan kivannäköistä pitkähihaista paitaa - ei sillä että kylmä olisi ollut. Tehtiin siinä kaupat, kunnes myyjänainen tarjosi teetä. Teinköhän nyt kulttuurisesti väärin, kun otin tarjouksen vastaan. Ravintoloissa on ainakin normaalia ottaa tee ruuan jälkeen, joten tein nopean päättelyn, etten mokaisi pahasti. Täti tarjosi jakkaran ja teetä ja minäkin laitoin parastani - nimittäin tarjosin tädille ja sedälle kaikekn mahdollisen turkinkielen taitoni. Niin siinä selvittelimme lähialueiden basaarit. Minä päivänä missäkin olisi ja miten yhdelle suurelle basaarille pääsisi. Olivat yllättyneitä, kun kerroin jo tietäväni Kadiköyn tiistaibasaarista  ja että olen jopa käynyt siellä :) Päiviteltiin myös säätä ja he ihmettelivät sitä, että Suomessa on sähkölämmitys monissa taloissa.  Tee oli hyvää ja hyvä oli myös seura ja turkinkielen harjoittelu. Kiiteltiin siinä puolin ja toisin ja jatkettiin toimiamme. 

Olen kyllä sitä mieltä, että basaareilta on hauskempi ostaa vihannekset ja hedelmät (ja miksei osa vaatteistakin) kuin supermarketeista. Joskus tietysti on hauskempi käydä näppärästi supermarketissa ja ostaa kaikki kerralla tai alakerran pikkukaupassa. Mutta tykkään kyllä basaarimeiningistä ja oli sitä jopa vähän ikävä. Näillä paikallisilla pikkubasaareilla ei ainakaan hedelmistä jne. tingitä, tosin hinnat ovat jo niin halpoja, ettei kyllä kehtaisikaan tinkiä. 

Siellä kauppiaat huutelevat hintoja ja kauppaavat tuotteitaan: "tuoreita papuja, rouva, tule ostoksille" tai "kymmenen liiraa, kymmenen liiraa, kymmenen liiraa, hameet kymmenen liiraa!!!" "persikoita Bursasta, Bursasta persikoita, persikka, persikka, persikkaaaaa" Ja sitten siellä kuljeskellaan, pyydetään myyjältä pussi ja aletaan rinnakkain valitsemaan tomaatteja, kesäkurpitsoita, papuja, chilipaprikoita, isoja paprikoita, sipuleita, valkosipuleita, persikoita, omenoita jne.jne. Tänään taas huomioni kiinnittyi hauskaan seikkaan, että kun ojentaa kauppiaalle pussin, johon on valinnut esimerkiksi kurkkuja niin paljon kun arvioi tarvitsevansa, niin kauppias laittaa sen vaa'alle. MUTTA, hän ei läheskään aina ilmoita sitä hintaa, joka noista kurkuista tulisi vaan lisää sinne kurkkuja niin paljon että päästään seuraavaan tasahintaan. Aluksi se ärsytti, "Hei kaveri, halusin 4 kurkkua, mitä sä teet.." Mutta alan tottua. Tottakai on ihan luonnollista ja helppoa, että siihen laitetaan pari kurkkua päälle ja sitten hinta on näppärät 1,5 liiraa. Onko se nyt niin iso asia, jos saakin neljän kurkun sijaan kuusi (täällä kurkut on paljon pienempiä, kuin suomen isot kasvihuonekurkut). Luulen kyllä, että turkinkielen taidon lisääntyessä voisi sanoa myös, "Ei, haluaisin vaan neljä kurkkua..." mutta taidan sopeutua tähän :)

tuoreet viikunat on niin mun lemppareita, oi!

viikunakauppias kollegansa kanssa halusi kuvaan

Näinhän tässä alkaa kotiutuminen sujua pikkuhiljaa. Alun ristiriitainen olo siitä, että missä sitä oikein on, alkaa helpottaa ja mielikin saapua tuolta matkalta tänne uuteen kotimaahan.  Toisaalta tämä tuntuu jo tutulta ja koti tuntuu kodilta - ja wifikin kytkeytyi automaattisesti :) Toisaalta taas oli ja vieläkin vähän haikea olo Suomeen jääneistä perheenjäsenistä ja ystävistä ja suvusta. Mutta nähdään taas:)

Kotiutumista helpottaa myös se, että tulee taas lämmintä vettä. Olen vielä aika aloittelija kaasulämmön kanssa ja allaoleva setti ei kerro minulle juuri mitään, mutta onneksi puhelimen muistista löytyy sellaisten ihmisten numeroita, joille kaasulämmitys on tutumpaa ja noilla putkilla ja namiskoillakin on merkityksensä :D Kiitos vaan.