Virastoasioita ja retkiä (onnistuneita).

Onpas aika viime sunnuntaista vilahtanut, luulin että ihan hetki sitten kirjoitin blogia, mutta onhan siitä jo lähes luvattoman monta päivää. Viime viikon helpoin asioidenhoidollinensaavutus oli tulostimen osto - joka tässä nyt luokitellaan virastoasiaksi . Se ei Suomessakaan olisi ihan mun ominta osaamisaluetta, mutta selviäisin kyselemällä kauppiaalta ja ostohetkeä ennen vähän kavereilta tms. Mutta kohdallani myyjällä on kyllä näissä asioissa paljon vaikutusta. No, täällä piti selvitellä vähän enemmän etukäteen, koska kuten arvasin, keskustelu myyjän kanssa jää lyhyehköksi. Hetken harkinnan jälkeen sain sitten tulostimen ja ainakin tähän asti olen ollut tyytyväinen (ja itse asensinkin).

Jos tulostimen ostoni oli virastoasioiden esikoulutasoa, niin loikkasin keskempänä viikkoa suoraan yläasteelle tai jopa lukion ekalle, nimittäin edessä oli puhelimen rekisteröinti.  Viime keväänä pian maahan tultuani yritin sitä ensimmäisen kerran, silloin tulkkina, neuvona ja muutenkin apuna oli tätä kieltä puhuva ja puhelimenrekisteröinnitkin hallitseva ystävä.

Ai niin, nyt joku miettii että mikä ihme on puhelimen rekisteröinti. Ihmepä se juuri onkin (ainakin se, jos sen onnistuu tekemään). Eli ulkomaalainen puhelin turkin sim-kortilla ei toimi täällä, vaan siinä pitää joko käyttää sitä ulkomaalaista sim-korttia tai sitten pitää rekisteröidä puhelin toimimaan myös turkissa tai kolmas vaihtoehto on ostaa tietysti puhelin turkista, jolloin tätä ongelmaa ei ole. Minulla nyt kuitenkin oli ja on Suomesta tuotu elämäni ensimmäinen älypuhelin, jonka navigointiominaisuuksista ajattelin ainakin olevan täällä hyötyä.

Eli siis, keväällä kaikki meni muuten hyvin, mutta olikin tullut voimaan muutos, että rekisteröinti pitää tehdä kuukauden kuluessa maahantulosta ja minulla aikaa oli mennyt jo enemmän. Uuden yrityksen sain nyt, kun kävin Suomessa kesälomalla ja passissani oli uusi maahantuloleima. Onneksi keväältä oli tallella turkiksi kirjoitettu hakemus jne. Niinpä ensin poliisiasemalle ulkomaalaispoliisin luo saamaan paperi, joka vahvistaa maahan tuloni, hän ei tietysti englantia puhu mutta selvisin. Sitten verotoimistoon maksamaan vero tästä rekisteröinnistä ja lopuksi puhelinliikkeeseen näiden lappujen kanssa ja hän sitten teki paperit ja voilá puhelimessani on sekä netti että puhe-aikaa. Ehkä tämä tässä voi kuulostaa helpolta, mutta näin vähällä kielitaidolla on aina jännittävää, miten asiat sujuu. Nyt on sitten niin hyvin, että minulla on "turkkipuhelin" ja netti siinä uudessa puhelimessani ja "suomipuhelina" saa pärjäillä tekstareita ja lehtimyyjien soittoja varten ikivanha puhelimeni. Tässä muutama kuva matkalta virastoihin.

Keskiviikkona retkeiltiin ja pidettiin piknikkiä ystävien kanssa puistoalueella nimeltä Küçük Çamlica Se saattaa joskus jäädä vieressään olevan nimensäkin mukaan isomman Büyük Çamlican varjoon. Tuon nettisivun mukaan ne voisi kääntää isoksi ja pieneksi mäntykukkulaksi, ehkä näin.  Molempia suosittelen kovasti, mutta eri tarkoituksiin. Nyt meidän valloittamamme pieni mäntykukkula on enemmän metsäinen ja soveltuu erittäin hyvin suomalaisen metsänkaipuun hoitamiseen, kävelyretkille ja rauhallisille piknikeille. Iso mäntykukkula taas tarjoaa erittäin hienot näköalat alas Bosborille, marmaranmerelle ja Eurooppaan. 

Portilla matkalla puistoon. Osa tekstistä jää vähän piiloon, mutta Küçük siinä lukee

Tällainen ulkoilmassa oleva esiintymisalue tms. löytyi piknikreissulla

tällainen kaunotar löytyi myös portin läheltä

Pikniltä kotiin lähtiessäni poikkesin vielä toiseen ihan pieneen puistoon.

Mikäs kukka/puu tämä sitte on?

 Kun oikein tarkkaan katsoo, niin alemmassa Aasian puolelta otetussa kuvassa näkyy horisontissa joku Euroopan puolen suurista moskeijoista, en osaa kyllä tunnistaa että mikä se on.

Eilen päätin viettää retkipäivän, jonka suuri missio oli löytää ranta, josta voisi lokakuussa vielä etsiä simpukankuoria. Minulle on tulossa Suomesta rakas ystäväperhe kylään ja kummipoikani suuri toive on etsiä simpukoita Turkista. Ajattelin, että ehkä retki sitten olisi kivempi, jos kummitädillä olisi jotain ideaa siitä mihin suuntaan mennään. Olen saanut vinkkejä paikoista ja ensimmäisenäa tarkistin Heybeliadan. Heybeliada on yksi Marmaranmeren prinssisaarista, joista olen kertonut täällä siellä on myös linkki lautta-aikatauluihin jne.

Heybeliada on saarista toiseksi suurin, talvisaiakaan siellä asuu noin 3000 ihmistä ja kesäisin määrä kasvaa enemmän kuin kolminkertaiseksi ollen noin 10 000. Saarella on paljon Istanbulilaisten kesämökkejä ja se on suosittu myös turistien keskuudessa. Saari on kaunis ja siellä kasvaa paljon mm. mäntyjä. Sieltä löytyy myös luostari ja kirkkoja, tällä erää en nyt niihin ennättänyt, kun simpukkaranta oli pääkohteeni. Täytyy mennä katselemaan niitä myöhemmin vielä. Saarella on merisotakoulu, joka näkyy vasemmalla heti saarelle saavuttaessa.

Menomatkalla vieressäni istui seurue Marokosta, joka oli menossa "prinssisaarille", eikä heillä ollut tietoa että saaria olisi monta. Yksi heistä puhui vähän englantia, joten sillä sitten selvisin heidän kanssaan ja päädyin mm. tulkkaamaan vieressä istuvien turkkilaisnaisten neuvoja heille ja päinvastoin. Täällä ja ilmeisesti ainakin Marokossa on Suomea normaalimpaa keskustella uskonnoista. Marokkolaisrouva kysyi kaikilta muilta samassa "loossissa" istuneilta, oletko muslimi :) Muut he kuulemma olivatkin, mutta ihan yhtä luonnollisesti suhtauduttiin toteamukseeni, kun sanoin olevani kristitty.

Tämä oli matkalla kohti Beşiktasia. 

Perillä Heybeliadalla

Kissanpennut tuli leikkimään mun repulla, kun olin itse syömässä.

Tässä myytiin juomia, mutta myyjä oli ehkä lähtenyt käymään jossain.

Rantaveteen uponnut hylky, olisikohan siellä aarre?

Jos tykkää vaaleansinisesetä ja omistaa oman talon, voi kaiken sitten maalata vaaleansiniseksi :D

Seinälle oli graffitina avauduttu: "Rakastan sinua. Annatko anteeksi minulle?"

Saarella todella oli paljon mäntymetsiä. Siellä oli suomalaisen hyvä kuljeskella. Heybeliadan satamasta kun kääntyy oikealle ja seuraa tietä, joka vähän kaartuu ja nousee ylöspäin päätyy portille, jossa pyydetään sisäänpääsymaksua. Jotenkin poistui mielestä se tarkka summa, olisiko ollut 4 TL, ei paljon kuitenkaan. SIellä on ravintola, paljon piknikaluetta, lasten leikkipaikka, wc:t, IHANAT maisemat ja myös se ranta, johon menin.

 

Ranta simpukoineen löytyikin, mutta vielä vähän arvoituksena on, että onko se auki lokakuussakin, koska oli siis ranta johon oli erimaksu (10TL) Voihan tietysti olla, että kun maksulliset palvelut (aurinkotuolit, suihku, uimakopit) loppuu niin alueelle voi mennä maksutta käveleskelemään. Alue on siis nimeltään Değirmenburnu .  

Taustalla Istanbul vaan jatkuu ja jatkuu :)

Optimoin vielä kotiintulon auringonlaskun aikaan ja olihan se hieno lautalta katseltuna. Mahduin vielä kansipaikallekin, joka ei ole itsestäänselvyys täysillä lautoilla.

Tässä sitä merisotakoulua mereltäpäin

Lasten suuri huvi oli ruokkia lokkeja

Sellainen reissu tällä erää. Maanantaina paluu arkeen ja kielikoulua ja kieliopintoja jokaisena arkipäivänä. Olen sitä jo odotellut, sillä arki tekee kyllä hyvää ihmiselle :) Turkkia on tullut näillä reissuillakin käytettyä ja harjoiteltua, että hukkaan ei ole siltäkään kannalta mennyt.

Mukavaa viikonloppua!