Kuljeskelua lähiseuduilla ja naapureiden juhlat.

Eilen suurena tavoitteenani oli tulostimen ostaminen, mutta ei se sitten niin helppoa ollutkaan. Palasin ilman tulostinta kotiin miettimään :) Muuten ilmastoidussa kauppakeskuksessa kuljeskelu teki hyvää ja laski vähän ruumiinlämpöä ennen kävelymatkaa kotiin. Vaikka suuntavaistoton olenkin, nyt mulle on tullut rohkeutta ja kasvavaa intoa valita eri reittejä kotiin, tosin kovin suurille seikkailuille ilman karttaa tai osaavampaa seuraa en uskalla. Kadut taloineen ja pikkukauppoineen näyttää niin samoilta, eikä "moskeijan kulmalta vasemmalle" ole myöskään kovin onnistunut muistisääntö täällä.

Tässä pari kuvaa eilisen kotimatkan seikkailuosuudelta eli ihanalta kujakuljeskelulta Istanbulissa.

Hauskanvärinen pilkkutalo

delfiinitalo voisi olla jatkossa hyvä merkki siitä, että ei enää olla kaukana kotoa :D

Kotiintultuani laittelin pyykkiä kuivumaan parvekkeelle, kun pihalta alkoi kuulua rummutusta ja huilun soittoa ja muutenkin iloisia ääniä. Menin tietysti uteliaisuuttani ikkunaan ja naapuritalon alakerroksen asunnossa oli ilmiselvästi menossa juhlat talojemme välissä olevalla sisäpihalla. Musiikki soi, miehet ja muutama nainenkin tanssi, loput seurasivat, kuvasivat ja taputtivat. En ensin kehdannut hakea kameraa, mutta sitten huomasin että naapuritaloista yhä useammasta asunnosta pilkisti päitä ja kameroita, niin minäkin pari kuvaa räpsäisin. 

Rummutuksen ääni kyllä meinasi mennä "jalan alle" ja mukaan olisi pitänyt päästä :) Kyllä täällä osataan juhlia, kun sen aika on. Vaikka ramadin aikana en oikein rumpumusiikin ystävä ollutkaan, niin näin päiväsaikaan se oli kyllä aika hauskaa. Yritin miettiä, mitkä juhlat siellä oli menossa. Häät tulivat tietysti mieleen, mutta kukaan ei ainakaan valkeaan pukuun ollut pukeutunut, eikä muutenkaan kukaan naisista ollut erityisen juhlavasti pukeutunut. Googletin vähän asiaa ja selvisi, että ainakin joillain suvuilla voi edelleen olla traditio, jossa morsian haetaan kotoa juurikin rumpalin ja puhallinsoittajan tanssia tahdittaessa kohti sulhasen kotia. Väki oli jonkun aikaa tuossa takapihalla ja sitten lähtivät autoilla pois. Myöhemmin illalla ainakin osa väestä palasi takaisin syömään, mutta enää ei rummut ja puhallinsoittimet soineet.

Tänään oli edessä ensimmäinen lauttamatka Euroopan puolelle, pitihän siitä aina yhtä valloittavasta Bosborista joku kuva ottaa.  Tässä suurin ja jollain tapaa hienoinkin (mielestäni)lautta meidän lautasta kuvattuna. En osaa suosikkilauttaani mainita, pääasia on että pääsee hellettä vähän pakoon viilentäviin tuuliin ja nauttimaan rauhallisesta hetkestä poissa liikenteen melusta.

Kotiin päin palatessani hyvästelin ystävät omaan bussiinsa ja päätin itse kävellä kotiin, vaikka lämmin päivä - tai jopa kuuma - olikin. Suora tie kotiin ei houkuttanut, vaan päätin vähän kierrellä. Jossain vaiheessa tuli mieleeni, että kannattaisiko tällaisen suuntavaistottoman lähteä harhailemaan, mutta ajattelin että enköhän Bosborin tai jonkun suuren tien aikanaan löydä ja niin sitten kävikin. Tällaista näkyi matkalla:

viinilehtikääryleisiin tarvittavia lehtiä

paikallinen pikkubasaarikäytävä

kalat siirtyy tiskeihin

Tällä basaarilla vihannekset odottivat ostajaansa kärryissä...

 

...ja tällaisissa kärryissä toisessa paikkaan

Tällaisia näkyi konditorian ikkunassa :)

 Mukava ja rauhallinen sunnuntai - ystäviä tavattu ja kotonakin oltu. Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikkoa myös teille!