Täällä taas!!!

Yli kuukauden tauko blogiin kirjoittamisesta. Järkyttävää. Mitään vakavaa ei ole tapahtunut, tämä on ollut kahden asian yhdistelmä: täydet viikot, vieraat, uuden kämppiksen tulo ja lisäksi se seikka, että nettini on ollut niin huono, että sähköpostinkin aukeaminen on kestänyt minuuttitolkulla ja usein se ei sittenkään auennut. Nyt näyttäisi netillä olevan hyvä päivä, täytyy heti nyt ensitöikseen päivittää blogi anteeksipyydellen.

ihania tuliaisia

Tehdään tästä nyt vaikka valokuvapainotteinen pläjäys, jolla voin kertoa kuulumisia ja näyttää, miten syksy on saapumassa Istanbuliin. Blogia kirjoittelenkin sateen rummuttaessa ikkunaan ja omena-kaurapaistoksen paistuessa uunissa, valona kynttilät ja musiikkina Juha Tapion uusi levy spotifysta. Näin tämä ulkosuomalainen rentoutuu sunnuntai-iltana ja valmistautuu kohti uutta viikkoa. Näillä näkyminen viimeinen kielikurssi menossa, ensi viikolla on jo diplomakoe, eli viimeinen koe. Uuuu...jännittää.

ohi kulkiessa näkyi tällainenkin Kurban Bayramin aikaan

vilkkaan rantatien oma päivystäjä

Ilmapallot valmiiksi ampumista varten

kengännauhoja kaupan

miten olisi jumppa auringon laskiessa?

Aiemmin, nyt ja tästä eteenkinpäin yksi rakkaimmista paikoista täällä on Büyük Çamlıcan kukkula ja etenkin auringonlasku siellä. Sinne on kivuttu nytkin vieraiden kanssa näyttämään paikkaa, jossa olen itsekin Istanbuliin ihastunut. Hyvin tuntuu tämä maisema uppoavan poikkeuksetta kaikkiin. Uppoaako teihinkin?

 

valot syttyy

suosittu kuvauspaikka

aita, kuin joulukuuset

Tähän aikaan on kuulunut myös ystäviä, tutustumisia, jälleennäkemisiä, keskusteluja ja kohtaamisia. Miten johonkin ihmiseen voikaan tutustua niin nopeasti, miten toisten kanssa on helppo olla aina, miten hauska on tavata vanha kaveri ja miten Istanbul voikaan yhdistää ihmisiä.  

muffinssien tekoja hauskassa lapsiseurassa

1-v synttäreillä

 Sultan Ahmetille olen taas myös uskaltautunut kesän jälkeen. Se on siis tämän kaupungin the turistialue. Löydän sen alueen ihanat puolet myös, mutta ne eivät kerta kaikkiaan tule esille, kun lämpötila on varjossa yli 30 ja tuulettomilla kaduilla turistiryhmien keskellä varmasti 10 astetta enemmän. Mutta nythän täällä alkaa olla jo paikallisille kylmä, kun lämpö nousee harvoin enää 25 asteeseen, joka päivä ei jaksa enää kahtakymmpiäkään tavoittaa mittariparka. Ensimmäiset toppatakit ja pipokin on nähty. Syksyihminen kun olen, on ollut ihana laittaa jo farkut jalkaan, takkiin en ole vielä suostunut, paitsi neuleeseen. Mutta ihana on myös aurinkoisina päivinä vielä antaa varpaiden olla vailla sukkien kahletta.

nämä lyhdyt :)

Hagia Sofiaa

näkymiä Hagia Sofiasta

Olen Istanbulin lisäksi kovin ihastunut läheiseen Şilen pikkukaupunkiin, joka on täältä katsottuna pohjoisessa Mustanmeren rannalla. Siellä on asukkaita vain noin 10 000 ja vaikka se ei prinssisaarten tapaan autoton olekaan, se tuntuu melkein siltä :) Siellä olen blogitauon aikana käynyt kahteen kertaan.

Oi, miten rentouttavaa on kuljeskella mukulakivistä kävelykatua, katsella merta, joka pilkottelee talojen välistä, hypistellä kaupungin erikoisuuksia - puuvillavaatteita ja antautua houkutukselle kauden ensimmäisestä kala-ateriasta tai jäätelöannoksesta. Kävellen on tavoitettu myös majakka, joka on suurin voimassa oleva majakka Turkissa ja kävellen ja osin alaspäin liukuen on tavoitettu myös ihana uimaranta ja toinenkin.

Olen järvi-ihminen. Rauhallinen peilityyni järvi saunan jälkeen mökillä tai syksyinen vaahtopäinen järvenselkä, kun mummi paistaa vohveleita ja ympärillä tädit, enot, serkut, isä ja äiti. Meri on tullut elämääni myöhemmin, vaihto-oppilasaikana Englannissa ja nyt täällä. Meri on pelottava ja arvaamaton, ihan kuin se veisi mukanansa ihan vahingoissa,mutta onhan se myös uljas, vapaa ja mahtava. Kauempaa katseltuna varsinkin. Ja onhan meri kaunis, kun auringon punainen pallo uppoaa siihen illalla. Luonto - se kai se juttu on.

kallioiden ihanuus

Missä tän kaverin juuret on=

tuolla mekin uitiin

kuuluisa majakka

Şilestäkin pääsee takaisin Istanbuliin :)

Toivottavasti ette hyljänneet tauon aikana ja takia minua. Täällä taas.