kalabaliikkia

kalabaliikkia

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Nähtävyytenä hiljainen kalastajakylä ja vanha linnoitus

Lauantai-illaksi oli ystävän kanssa löysä suunnitelma: tehdään jotain. Hän ei ollut koskaan ollut Bospor-risteilyllä ja olin kertonut iltaristeilyistä (moonlight cruise) ja onneksi ne olikin nyt kesäkuussa alkaneet ja kaiken lisäksi nykyään mukaan pääsee tästä lähimmästä satamasta, ei tarvitse enää mennä ensin Euroopan puolelle Eminönüün. Iltapäivällä oli kunnon ukkoskuuro ja mietittiin, että mitähän tästä tulee, mutta ukkoset tulee ja menee pitää vaan malttaa vähän odottaa.

Ilma oli Suomalaiselle vallan sopiva, reilu 20 astetta, paikallisille viileä, ehkä siksi laivassa oli vielä Üsküdarin sataman kohdalla tilaa ihan yläkannella. Bosporin salmi on virallisesti pohjoisen majakasta etelän majakkaan mitattuna 31 kilometriä pitkä. Leveimmillään Bospor on 3,4 km leveä ja kapeimmillaan vain 700 metriä.  Se yhdistää Marmaranmeren ja Mustanmeren, johon suuntaan nyt olimme menossa. Pitkä Bospor-risteily vie Anadolu Kavağın linnoitukselle kohtaan, jossa Bospor yhdistyy Mustaanmereen. Matkalla mentiin kahden salmen ylittävän sillan alta ja nähtiin myös jo hyvin valmiin oloinen kolmossilta, joka pitäisi elokuussa aueta käyttöön.

Matkalla nähtiin myös metsää ja pienempiä jopa kylämäisiä kaupunginosia erityisesti Aasian puolella. Euroopassa nähtiin mahtavia rannan huviloita, veden päälle rakennettuja ravintolan terasseja ja tietysti myös Galatasarayn jalkapallojoukkuueen omistama oma saari tai ehkä "saari". Oli kaunista, rauhallista ja rentouttavaa. Laivan kahvilasta sai kahvitkin, niin mikäs siinä oli lipuessa eteenpäin.



ykkössilta


Galatasarayn saari

rantahuviloita

Rumeli Hisari Euroopan puolella

aurinko alkaa laskea

Reitti päättyy kylään, joka on saanut nimensä siellä olevasta Anadolu Kavağın linnoituksesta. Matkalla nähtiin Rumeli Hisarin linnoitus. Nimet viittaavat ottomaaniaikoihin, jolloin Anadolu sanalla tarkoitettiin Aasian puolta ja Rumeli taas Euroopan puolta. Kylä sinänsä on suloinen pieni kalastajakylä, nyt se toki elää paljon turismista, kun sinne tulee parhaimmillaan kolme risteilyä joka päivä. Risteilyllä on noin 2-3 tuntia aikaa olla kylässä, joten siellä on tietysti rannassa useampikin ravintola ja sieltä voisi ostaa myös huiveja, lamppuja ja sinivalkoisia astioita tulppaanikuvioilla.

Siinä tauolla ehtii myös kiivetä ylös linnoitukselle. Siellä ei ole enää todellakaan kuin rauniot jäljellä, mutta maiseman vuoksi kannattaa kiipeämisen vaiva nähdä. Matka ei ole kovin pitkä ja suurimman osan ajasta löytyy portaat, mutta jossain kunnossa pitää kuitenkin polvien ja nilkkojen olla, että sinne kannattaa mennä. Sen verran ilta-aurinko lämmitti että kuuma ehti tulla. Matkalla oli kyllä pakkokin kääntyä katsomaan välillä taakse, että näki ihanat maisemat. Autojen tööttäykset ei kuuluneet, sen sijaan linnut lauloivat ja muuta ei sitten paljon kuulunutkaan. 







ihanan tuoksuinen köynnös
Reitti oli mitenkuten merkattu pikkupätkiä meni ihan suuntaa arvaillen, mutta ylöspäin oli hyvä vaihtoehto. Siellä on myös suuret armeijanalueet ja vartijat portilla kertoivat oikeaa reittiä :) Kulkijoita oli muutama muukin ja niin löytyi reitti. Olin kyllä kerran aiemminkin siellä käynyt, mutta ei joka mutka ollut muistissa. Muistinkin kyllä, että kuljettiin hassusti ravintola-alueiden läpi. Tai ehkä se ei nyt ole ihan hassu sattuma, että jos nähtävyyden luo on yksi reitti että sen varteen pykätään pystyyn yks ja toinenkin ravinteli :)

Perillä ei odota Efeson tai edes Rumeli Hisarin kaltaiset rauniot. Entisestä ilmeisen mahtipontisesta linnoituksesta moskeijoineen ei ole jäljellä kuin torni ja vähän muuria. Matka sinne on kuitenkin etenkin miljoonakaupungin asukkaalle ihanan rauhallinen kukkineen ja niittyineen. Perillä odotti kaunis maisema Mustallemerelle. Noin kaksi vuotta sitten kävin viimeksi täällä ja silloin näkyi vain meri, nyt maisemaan on ilmestynyt se niin kutsuttu kolmosilta, eli Marmaranmereltäpäin laskettuna kolmas Bosposrin ylittävä vielä avaamaton silta.

Tämän linnoituksen Euroopanpuolen vastarannalla on vastaavasti Rumeli Kavağı. Siitä käytetään myös nimeä Yoros Castle ja turkiksi Yoros kalesi. Näitä kahta on käytetty puolustukseen Mustaltamereltä tulevia uhkia vastaan ja linnojen väliin pystyttiin tarpeen vaatiessa laittamaan myös vahva ketju estämään laivojen tulon. Tällä hetkellähän linna ei suojaa mitään eikä ketään, mutta vielä Ottomaaniajalla se oli koko ajan miehitettynä ja vielä vuonna 1783 sitä on kohennettu rakentamalla lisää vartiotorneja, mutta pian sen jälkeen linnoitus moskeijoineen on alkanut rapistua. 

muuria

siitähän se kolmossilta lähtee

polku linnoituksen viertä takaisin alas


kun valot alkavat syttyä





Vaikka hienompiakin raunioita Istanbulista ja Turkista löytyy, on linnoituksen historia toki mielenkiintoinen ja maisema hieno ja yhdessä rauhallisuuden ja rannan kalaravintoloiden ja lauttamatkan kanssa se muodostaa kokonaisuuden, jota voi suositella sekä päivällä että näin illalla. Iltaristeilyn hinta oli 20 TL eli noin 6 euroa.




Rumeli hisari pimeällä


Näin meni lauantai :)

4 kommenttia:

  1. Niin kaunista! Ja mikä punainen katti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katti oli kyllä komea siellä yhden ravintolan seinustalla vetäessään sikeitä. Rauha ja hiljaisuus siellä oli kyllä tosi ihanaa, miksei linna myös ja maisemat sieltä!

      Poista
  2. Voi mitä ihania kuvia taas. Haikeus ja ikävä iskee!

    VastaaPoista