kalabaliikkia

kalabaliikkia

perjantai 16. tammikuuta 2015

Huomenta netti, huomenta maailma!


MatkaMartta on palannut matkoilta jo monta päivää sitten, mutta netti palailee vasta tänään. Tai on se täällä ollut, mutta kovin on ollut katkonainen ja ohut hänen yhteytensä koneeseeni. Ei se nyt ehkä koskaan tosiaan mikään Mika Häkkinen ole ollut, muttei ihan koko aikaa nyt varikollakaan tarvisi olla. Nyt näyttäis jo vähän lupaavalta :) Huoh, ei kovin lupaavaa. Oon näiden kuvien latautumisen aikana tyhjentänyt puolikkaan matkalaukun, laittanut vaatteita kaappiin ja pesukoriin, jumpannut vähän, juonut kahvia jne.jne. mutta taisteluvoitto. Siinä ne nyt on. Toivoisin, että nettini päättäisi kuitenkin nopeutua samaan tapaan kun aiemmin päätti hidastuakin. Itsenäistä toimintaa häneltä pyydän - toivottavasti en turhaan.

No niin, siis Suomeen, Suomessa, Suomesta, Istanbuliin, Istanbulissa muttei vielä mihinkään Istanbulista. Sellaiset olis muutamat edelliset viikot lyhyesti. Suomessa oli ihana talvi, ihania sukulaisia ja ystäviä ja tietysti äiti ja sisko, ihania jouluruokia ja vettä suoraan hanasta, mahdollisuus päästä metsään ja pelloille heti kotiovelta, sai kuulla suomalaista musiikkia ja laulaa itsekin. Tässä vähän nyt kuvakavalkadin muodossa MatkaMartan reissua.



Lapsuudenkodissa oli vielä joulu kun menin. Kaunis kuusi ja ruokiakin laitettu. Olipa kaunista ja ihanaa!

vaalea sininen on oikein kaunis joulun väri siniseen hetkeen 

punainen toki myös.
Isäni oli oikein kotiseutu- ja museoihminen henkeen ja vereen. Siskoni kanssa on useammat kotiseutujuhlat ja talkoopäivät kotiseutumuseoalueella vietetty, käytiinpä siellä nyt talvikeleillä fiilistelemässä kameran kanssa. Kaunis on joulukuinen iltapäivä pilvisempänäkin päivänä.



ritvakoivu ja vanhaa aitaa

latu järven rannassa

tuulimylly kelillä, jossa kaikki näytti lähes mustavalkoiselta

siskoni ottama kuva, mutta laitoin nyt tähän luvalla. Lapsuuden kotikirkko ja pihlaja

hautausmaan portti sinisen hetken aikaan
Uusi vuosi perinteisin kuvioin ja askelmerkein. Yläasteaikani ei aina niin ruusuista ollut - tai ainakin kovin piikkisiä olivat, mutta muutama nuppu ja helmi sieltä löytyi. Ne muutamat, jotka ovat kannustuksellaan, kauniilla sanoillaan, sinnikkyydellään ja rakkaudella kantaneet läpi hankalien vuosien. Nyt tutustumisen syksystämme tulee jo yli 20 vuotta, mutta edelleen ollaan ystäviä, joka on vain syventynyt vuosien varrella. Puolin ja toisin toisiamme tukien, toistemme erilaisia näkemyksiä ja luonteenpiirteitä kunnioittaen ja puolisot samaan sakkiin mukaan ottaen olemme taaplanneet nämä vuodet - ja tarkoitus olisi jatkaa näin <3 Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että ystävyys ei säily, jos sitä ei säilytä. Asumme kolmessa eri maassa ja kuudessa eri kaupungissa. Niinpä olemme päättäneet, että olemme yhdessä uudet vuodet ja kerran kesässä. Toki aina joskus joku ei pääse mukaan, mutta peruskuvio on tämä, että kahdesti vuodessa leiri laitetaan pystyyn.

Yksi perhe osti vähän perusnormeja suuremman talon (vanhan koulun) ja sinne sitten sakkimme leiriytyy kaksi kertaa vuodessa lasten, koirien, puolisoiden, ruokakassien ja milloin minkäkinlaisten ideoiden kanssa eri puolilta Suomea ja maailmaa. Tämän uuden vuoden kokoonpano oli tavallista pienempi yhden sakin puuttuessa kokonaan, meitä oli vain 7 aikuista, 4 lasta (joista yksi on kummityttöni L), 5 koiraa, 3 hevosta, 2 ponia, 2 pupua ja yksi normaalia hieman erikoisempi kissa <3

Tänä vuonna pääsimme siskoni kanssa matkaan sinne vasta uuden vuoden aattona, niinpä ruokien osto piti tehdä tsiljoonan muun kanssa matkan varrelle sijoittuvan Kajaanin prismasta. Tuntui jo siltä, että Kajaani on sulkenut kaikki ulosmenotiensä ja päädymme kiertämään pian kaikki kaupat mitä sieltä löytyy, mutta kyllä sitten pääsimme jatkamaan matkaakin aikanaan. Asiaan kuuluvalla tavalla matkan edetessä olimme yhteydessä toisiin yksikköihin: "Muistitteko kahvin?" "Tarvisko tuoda jotain? Joo, tuokaa pulkkia!!" "Paljonko teillä on matkaa, meillä vielä tunti!" AIkaisin aamulla kun lähdimme niin saimme nauttia auringonnousun maisemista ajaen tyhjillä teillä.


 Perille päästyä olikin melko pian jo aika suunnitella aaton ohjelma: grillausta ulkona kodassa, tähtisädetikkuja ja ilotulituksia.
grillatahan nyt voi lähes kaikkea makkaroista paprikaan :)

vaahtokarkkien parhautta


Muutaman aivan liian myöhään valvotun yön, saunaan menemisen aikomisen, päättömän keskustelun, hillittömän naurukohtauksen ja mm. yhden juhlavan juhla-aterian jälkeen piti pakata taas kamat kasaan ja lähteä takaisin kotikonnuille. Hyvästellessä kuitenkin tiesi että kesällä nähdään tai ainakin siitä lähdetään. Kotimatkalla kiepsautimme vielä moikkaamassa kummipoika V perheineen - eihän 80 km mutka ole mitään, jos sen avulla voi nähdä ystäviä, vaikka keli oli melko karmaiseva.

Mukava oli kuitenkin viettää muutama päivä vielä äidin huomissa rauhassa hengaillen ja myös ystäviä ja sukulaisia tavaten. Ulkoilu oli ihan parasta ja kameran kanssa toki.


kotikolonsa löytänyt ruusunmarja

oi lapsuuden maisema

tämä kuusi on seissyt tässä varmaan kauan ja kauan

aamulla ensimmäisenä aamuruskoa ihailemaan



syksy tai tilhet olivat unohtaneet marjat vielä puihin




ensimmäiset auringonsäteet hetkeen värjäsivät metsän käsittämättömän kauniilla väreillään

ja siniseen hetkeen en kyllästy
Sekin ilo loppui aikanaan ja siirryin Etelä-Suomen ihmeisiin toviksi. Sielläkin sain nähdä ystäviä vuosien takaa. Sain leikkiä ystäväperheen lasten kanssa "yökyläleikkiä" ja "haileikkiä", sylitellä toisten pientä prinsessaa ja myös aikuisten kanssa jutella. Vaikka Suomi-lomista tulee helposti vauhdikkaita, jossa on omat varjopuolensa, on kuitenkin ihana saada tankata ystävien ja suvun kanssa olemista. Niitä varastoja kun on täällä hankalampi täyttää, mutta nukkua voi Istanbulissakin. (okei, ehkä joku parempi tasapaino olis jees). Etelä-Suomen reissulla yksi kohokohta oli nähdä täällä aiemminkin mainittu pienin kummityttöni A ja siinä samalla tuli useampi muukin ystävä nähtyä. Ihanaa.

Näillä fiiliksillä nyt Istanbulissa netin pikaista toimupista toivoen.

4 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita kuvia Suomen talvesta, sinulla on komiat kotikulmat siella! Kuulostaa hienolta etta olette sailyttaneet vanhojen ystavien kanssa tuon tapaamisperinteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra. Pitää tässä nettipimennon loppuessa mennä kurkkimaan myös sinun blogi, kaikki lukemiset on ihan hunningolla :)
      Kaunishan tuo pieni maalaiskylä on ja hieman erilainen Istanbuliin verrattuna. Me päätimme tosiaan aika järkipäätökselläkin (toki tunnetta mukana :) ) että olemme niin hajallaan, että täytyy ihan sopia miten nähdään että pysytään toistemme elämissä mukana. Nyt porukassa mukana olevat lapsetkin jo odottavat tapaamisia ja ensi hetkestä alkaen leikkivät keskenään ilman ujosteluja. Sitä on myös mukava seurata.

      Poista
  2. Ihana postaus! Ihanat kuvat! Ihanaa, että oot taas Ibulissa!

    VastaaPoista
  3. Tosi hyviä kuvia oot ottanut ja kirjoitat niin kauniisti. Tuula

    VastaaPoista