kalabaliikkia

kalabaliikkia

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kummelista vai Kaurismäen leffasta?

Minulta varastettiin lompakko kahvilassa, siellä meni maassaololupa, rahat ja pankkikortit. Ajattelin eka, että turhaanpa sillä on poliisia vaivata, mutta kuultuani että poliisin paperi tarvitaan uuden maassaololuvan hakuun, lähdin hoitamaan asioitani eilen. 

n.klo. 13.30
Varusteina kartta, passi, ikametin kopio ja reipasta mieltä, mutta ei lounasta syötynä, olinhan menossa hakemaan vaan jotain todistusta, ei siinä kauan menisi. Kohti poliisiasemaa.

Selitin turkiksi pihalla olleelle vartijalle asiani muutamalla näppärähköllä lauseella, mutta hän katsoi minua hädissään ja sanoi etteivät puhu englantia. Mitä vitsiä!!! Minähän puhuin pelkkää turkkia, en yhtään englantia. Täydellinenhän ei turkkini ole, mutta eikö sitä erota englannista?!? Ei saa lannistua ensimmäisestä vastoinkäymisestä - sanoi jo isäkin kilahtelevalle tyttärelleen. Vakuutin, että turkkihan sujuu kuin vettä vaan. Summittaiset ohjeet saatuani lähdin etsimään toista poliisiasemaa, jonne piti mennä. Siellä oli jo vähän eri meininki ja asiani otettiin vakavasti.

Lähdettiin katsomaan videota kahvilaan - ei mitä tahansa videota vaan kovin mielenkiintoista pätkää, jossa MatkaMartta luki Orhan Pamukia ja joi kahvia. Poliisit ilmoittivat, etteivät pidä Orhanista, minäkin uudelleenharkitsen mielipidettäni, kun hänen kirjaansa upottuani lähti lompakko vieraan mukaan. Oli aika hämmentävä nähdä videolta, jossa näkyi kun viereisen pöydän pukumies otti lompakkoni mukaani, minun mitään huomaamatta.

Videota olin katsellut kolmen poliisin ja 2-4 kahvilan henkilökunnan jäsenen kanssa, nyt marssimme poliisien kanssa takaisin heidän päämajalleen kädessä cd:llä tämä mielenkiintoinen video :) Videon ja uusien ohjeiden kanssa minut passitettiin sinne poliisiasemalle nro 1, jossa turkkiani luultiin englanniksi. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, sinne vaan.



n.klo. 15.

Selitin jälleen kerran mitä on tapahtunut ja minut ohjattiin istumaan odotushuoneeseen, edelleen muutaman kerran tarkistaen, että puhunko turkkia. Sanoin, että en valtavan hyvää, mutten valtavan huonoakaan, selvinnen. Ja vartijapoliisimies sanoi, että hyvä jos puhut, muuten tulisi vaikeuksia :) Tsemppiä niille, joilla ei turkki näinkään hyvin suju.

n. klo 15.30
Aulasta kuului huutoa ja karjuntaa, toisen mamu-odottelijan kanssa sännätään vähän suojaan, äänistä päätellen sieltä on tulossa kunnon lauma aggressiivisia kanssaeläjiä. Meidät ohjattiinkin ensin käytävään, sitten ulos odottamaan, kun aggressiivinen teinilauma saateltiin huutojen kera odotushuoneeseen ja käsirautoihin. Pääsin jossain vaiheessa piipahtamaan toimistossa, jonne olin jonottanut, mutta sitten jouduin uudestaan jonoon. Odotustilaan marssi puolenkymmentä aseistettua poliisia hakemaan tätä teinijoukkoa. Toiveikkaana palasin odotushuoneen penkille, jospa pian olisi mun vuoro.

n.klo 16.30
Katselin odotusaulasta, kun poliiseilla on ruokatauko, kebabia kannetaan heille - ansaitusti toki - kasseittain ja teetä. Hyvä ruoka - parempi mieli - sanonnan toivoin toimivan myös heille ja täten asiani käsittelyn olevan nopea ja ystävällinen.

n.klo 17.00
VIHDOINKIN - sisälle huoneeseen, jossa on 2 +/- muutama poliisi, joista kaksi hoitaa asiaani, koskaan ei selviä mikä niiden työnjako on. Ne istuu omilla koneillaan ja mä vaihtelen pöytää heidän toiveidensa mukaan. Poliisi nro 1 sytyttää tupakan ja alkaa katsoa videota. Taas päästään miettimään, että tuoko mies varastaa oikeasti minun kauniin ja uuden punaisen lompakkoni. Poliisi nro 2 pyytää passiani ja siirryn sinne - melkein heti sen jälkeen kuulen kuorsausta ja totean asian myös näköaistillani, poliisi nro 1 on nukahtanut :) Poliisi nro 2 pyytelee anteeksi ja puhuu välillä yhtäaikaa sekä kännykkään että radiopuhelimeen ja juoksentelee ympäri taloa, jossain välissä hän herättää poliisin nro 1, joka jatkaa asioiden hoitamista - tai ainakin jotain sen tapaista. Välillä raikuu turkkilaiset kansanlaulut poliisien laulaessa. Türküleri seviyor musun? Pidätkö sinäkin näistä kansanlauluista? Ööö...joo, mikä jottei, mutta voitaisko nyt vaan tehdä tätä rikosilmoitusta.

Sitten syttyy uusi tupakka ja aletaan kirjoittamaan mun tietoja ylös. Äidin tyttönimi? Isän etunimi? Osoite? Mikä sun vuokra on? Anteeksi kuinka? Etkö ymmärtänyt, vuokra, paljonko maksat vuokraa? Joo, ymmärsin, mutta miksi kysyt? Näytämme varmaan yhtä hämmentyneiltä mutta eri syistä. Kiinnostaa, koska haluaisin ehkä asua sielläpäin sanoo Poliisi 1. Just. No, vastailen jotain ja mietin ettei ihme että tässä menee näin kauan ja kysymykset seuraavat toistaan; Kuinka paljon varas painoi? Montako kiloa? Kuinka pitkä?

kovasti täällä rakennetaan jokapuolella



klo 17.59
Tarkistan viesteistä, ajassa klo 17.59 olen laittanut ystävälleni viestin " Nyt poliisi alkoi haukottelemaan. Sanoi, hetkinen. Meni käytävään ja alkoi huutelemaan haluaako muut teetä. Multa ei kysytty. :)" Teestä virkistyneenä saivat tulostettua rikosilmoitukseni noin klo 18.30, hoidettuani asiaa viitisen tuntia :) Vartija, joka jakoi meille vuoroja ja näki minut jo silloin noin klo 13.15, ihmetteli että miten olette tuota naista näin kauan täällä odotuttaneet?  Hyvä kysymys.

Kauniiksi lopuksi kysyin vielä, että mistä voin hakea sitten sitä uutta maassaololupaa? Poliisi 1 ei oikein ollut kärryillä, poliisi 2 ei tiennyt yhtään mitään ja 3 sanoi jotain, mitä en ymmärtänyt. Poliisi nro 1 sanoi lopuksi englanniksi " I don't know!" ja jatkoi: "Onko sinulla ystäviä? Kysy heiltä!!" Onhan niitä, niin turkkilaisia, suomalaisia ja muitakin. Ok, minäpä kysyn :D

En tiedä osasinko välittää tunnelman, mutta se nuorisojengi, turkkilaisia rakkauslauluja laulava tupakkaa poltteleva ja välillä nukkuva poliisi ja mun vuokran kyselyt antoivat kyllä kunnon kulttuuriopetuksen. Suomessa en ole aivan vastaavaa hoitanut, mutta jotain asioita kuitenkin poliisien kanssa olen selvitellyt ja vähän kliinisempi ja asiallisempi on ollut tilanne, mutta onhan tämä elämä näin paljon värikkäämpää. 
tavallista naapurikatua



25 kommenttia:

  1. oho, joko tiedät mistä saat uuden luvan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on niitä ystäviä :) Sekä turkkilaiset että erimaalaiset ulkomaalaiset ovat auttaneet ja nyt on taas vähän enemmän vinkkiä, miten toimia :)

      Poista
  2. Oleskeluluvan hakeminen muuttui hiljattain keväällä ja luvan saa vain Fatihin mamuvirastosta (poliisilaitoksen vieressä) ilman ajanvarausta nostelevat vain olkiaan eli hakemus on täytettävä uusilla sivuilla ensin.. Virasto on sentään uusi ja tilava toisin kuin poliisilaitos mutta hankalaahan tuo on kuin vain yksi laitos hoitaa Istanbulin lupia.. Tsemppiä minä jätin prosessin kesken ja päätin häipyä maasta ennen vanhan oleskeluluvan päättymistä :D eli jos apua tarvitset niin kysy joltain joka käynyt läpi prosessin muutaman kk sisällä sillä esim. minun tapauksessa kahden vuoden takaiseen on tullut paljon muutoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Säännöt tuntuvat muuttuvan tiheämmin kuin Istanbulin sää, eli tosi tiheään :) Olen saanut jo jotain vinkkiä, millaista hakemusta laitetaan kehiin.

      Poista
  3. :D Voi apua, hyvin valittyi tunnelma!

    VastaaPoista
  4. Hahah eikä, voin vaan niin kuvitella! Täs turkkilaisessa arjessa ois kyl aineksii komedian tekoon, "kysy kavereilta" on hyvä ohje poliisilta virallisiin asioihin! :D nyt en enää ihmettele miks täällä ei kaikki aina ihan toimikaan niinkun pitäis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komiikkaa tai ainakin tragikomiikkaa tästä arjesta kyllä saa. Kysy kavereilta on sikäli hyvä ohje, että enemmän ne on osanneet auttaa kuin poliisit :) Mutta muuten kyllä täytyy sitä kehua, että poliisit kohtelivat minua hyvin ja asialisesti, hitaahkosti vain.

      Poista
  5. Voi ei, repeilin ihan täysillä tälle jutulle. =) Hani, tsemppiä sulle, että saat kaikesta huolimatta uuden luvan hommattua. Toi on kyllä oikeasti ihan pehvasta, vaikka onkin humoristista näin blogista luettuna. Toivottavasti asiat selviää!
    -Reettis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Reettis :) Kiva, että onnistuin ilahduttamaan päivääsi. Onhan tämä maassaololupaselvittely aika ärsyttävää, mutta tuleepahan ainakin aineistoa blogiin :)

      Poista
  6. Apua mikä päivä!!! Anteeksi, mua välillä kyllä nauratti, vaikka ei varmasti sinun asemassasi olisi ollut yhtään hauskaa. Tsemppiä!! Miten kävi uuden kortin kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua tosiaan :) Ihan hyvä jos nauratti, sillä toiveella tuon kirjoitinkin. Ei tässä nyt itkukaan auta. Kiitos tsempeistä, raportoin kyllä tänne kun tiedän miten kävi :D Mutta kyllä jo vähän valoisammalta näyttää, ne kaverit onneksi tietää :D

      Poista
  7. Haha eikä, mäkin kyllä vähän nauroin :D Diyarbakirissa oli ihanat poliisit, tekivät kaiken meidän puolesta kun haettiin mulle oleskelulupaa ja auttoivat ihan kaikessa.. täällä Marmariksessa olikin sitten vähän tylympää ja laiskempaa porukkaa, mutta tuolla idässä vieraanvaraisuus on muutenkin ihan eri svääreissä. ;) Tsemppiä, toivottavasti kaverit jeesaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä vaan, parempi tälle on ehdottomasti nauraa kuin itkeä. Ei mulla sinänsä pahaa sanaa oo poliiseista sanottavana, vähän hidasta oli, mutta ihan ystävällistä palvelua sinänsä, ei mitään törkeyksiä tai kurjaa ja ihan viihdyttävääkin ainakin näin jälkikäteen :)
      Kaverit on ihania, jeesaajia riittää :)

      Poista
  8. Olet sä vaan kärsivällinen!! Tsemppiä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ollut paljon vaihtoehtoja, kuin katsella kuinka käy. Siinä poliisien lähtiessä viime metreillä hakemaan teetä, mietin jo että häivyn täältä, mutta tiesin että takaisin pitäisi kuitenkin tulla :) En karannut siis.

      Poista
  9. Olipas taas turkkilainen tarina:). Meitäkin varastettiin lompakkoja, mutta niissä ei mennyt onneksi oleskeluluvat. Meni vain hyvä mieli ja tuli tyhmä olo, kun antoi tulla huijatuksi. Taitavia ovat nuo sikäläiset varkaat. Ikamet meni sensijaan kerran pesukoneessa, kun pesin sen. Silloin uuden sai hakea Emniyetistä pientä maksua vastaan. Ja se pesty piti tietty olla näytillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaiset tarinat lienee harvoin kovin värittömiä, mauttomia ja hajuttomia :D Aika näppärä, jos sai noin vaan uuden, sitä mäkin toivoin, että sillä rikosilmoituksella saisi uuden helposti - ei saanut :D

      Poista
  10. meillä täällä Suomessa etsitään keinoja 5 % tuottavuusloikkaan. Näyttäisi siltä ettei kannattane lähteä opintokäynnille Istanbulin poliisilaitokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin lienee :) Mutta ihan ystävällisiä poliiseja sattui kohdalle kyllä!

      Poista
  11. Oi MatkaMartta...enpä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa! Mutta sulle tsemppiä sinne ja voimahali!!!!!!!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mamaki, ehdottamasti kannattaa nauraa!! Kiitos tsempeistä ja haleista <3

      Poista
  12. Aijai, siis iso kuppi kahvia ja geçmis olsun!!! Kerran mä jätin puhelimen ja matkakortin ostarin penkille. Silloin vartijat oli noukkineet sen talteen ja leffan jälkeen se löytyi kunhan todistin sen omakseni oikealla pin-koodilla. Mutta oli myös poliisi, joka haukotteli ja pyöritteli mulle avoimesti silmiään kun olin tulostanut papereita kahdet kappaleet, koska niin luki ohjeissa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toinenkin kuppi kahvia :) Siis mitä! Ootko tulostanut ohjeiden mukaisen määrän papereita, aika aloittelijan meininkiä ;)

      Poista
    2. Oli mulla kolmannetkin omassa kansiossa plus alkuperäiset! ;) Nyt kaikki vois kyllä kauniisti arkistoida ja lyödä vaikka leiman siihen päälle että bir proje oldu ve bitti!

      Poista