kalabaliikkia

kalabaliikkia

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kohtaamisia arjessa

Tämä on maa, joka näkyy ja tuntuu ja tunkeutuu elämään :) Mauton ja hajuton ei ole Turkkia kuvaileva sanapari. Kaikenlaisia kohtaamisia tulee vastaan lähes aina kun kotioven sulkee.

Olen lähdössä elokuussa käymään Suomessa ja pikkuhiljaa olen katsellut tuliaisia. Olen luvannut  tuoda jotkut hassut kesähousut täältä siskolleni. Tehtävä on vaikea, koska vaihtoehtoja on paljon ja ehkä siksikin että osa on hieman liiankin hassuja :) Petra kirjoitti Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä blogissaan mm. kukkapöksyistä, salvareista, niitä minäkin lähdin metsästämään. Aluksi ajattelin että äidille ja siskolle vaan, mutta niinpä sitten ostin itsellenikin. Nyt on kukkapöksyä kaikille naisille ;) Niistä ei vielä kuvia, ettei salaisuus paljastu ennen aikojaan.

Ostin pöksyt ihan tuosta lähimmältä lauantaibasaarilta. Menin pöydän luo, jossa oli houkuttelevan räikeitä kuoseja, joista ihan innostuin. Osoitin heti kärkeen tietämättömyyteni ja kysyin siskolleni m-kokoa, no eihän salvalreita tietysti ole eri kokoisia, ainoastaan kuminauhojen pituus vaihtelee :) Ilmeisesti pituus vaihtelee kuitenkin, sillä housuja kaupannut aviopari kyseli onko siskoni ja äitini minua lyhyempiä vai pidempiä. Olen nähnyt naisilla pöksyjä, joiden haarus on todella alhaalla ja sitten vähän enemmän normihousuja muistuttavia myös. Onkohan niitä monenlaisia, vai otetaanko lyhyemmille naisille vaan lahkeesta pala pois, jolloin luonnollisesti lahje lyhenee ja haarakiila tulee lähemmäs maata. Mene ja tiedä, mutta ostettu on. Toinen yllätys tuli vastaan, kun myyjä kysyi että haluatko housut kuminauhalla vai ilman? Öööö, miten nää pysyy päällä ilman kuminauhaa kyselin hämmentyneenä ja osoitin lisää täydellistä tietämättömyyttäni. Kuulemma niihin lisätään kotona kuminauhat ja suurin osa haluaa tehdä näin. Kysyin hämmästyksissäni tähän syytä ja sain kuulla, että näin naiset saavat sen laatuisen kuminauhan kun haluavat :) Nonni, nyt on osa nauhalla ja osa ilman (lähinnä siitä syystä että siinä kuosissa ei ollut kuminauhallista versiota). Enpä olisi tätäkään tiennyt, jos en olisi pysähtänyt juttelemaan ja tekemään ostoksia rauhallisesti basaarin kulmassa.

Siitä matkani jatkui vakkarimyyjälle, jolta usein ostan hedelmät. Hän kertoo auliisti, mikä milloinkin on parhaimmillaan ja huolehtii että kassiin laitetaan pehmeitä hedelmiä heti syötäväksi ja vähän raaempia, jotka ovat sitten täydellisiä viikon mittaan. Ostin kirsikoita ja olin ajatellut ostaa lisäksi persikoita, mutta myyjä kertoi että aprikoosit ovat ihania nyt. Sanoin tietäväni sillä ostin niitä viikko sitten. Kauppias innostui selittämään, että tällä viikolla aprikoosit ovat paljon parempia ja makeampia kuin viime viikolla. Ostin ja totesin saman, hyviä olivat.






Olen jatkanut edelleen maassaololupaan tarvittavien papereiden hankkimista, kun kävi ilmi että puutteita on. Jouduin säätämään vakuutuspaperia vielä tällä viikolla. Menin minulle suositeltuun firmaan, mutta kävi ilmi etteivät voi tehdä sitä, mutta täkäläiseen tyyliin hän suositteli minulle seuraavaa paikkaa. En ensiksi ymmärtänyt, mistä se löytyisi, mutta pian mies puhui minun kieltäni. Vakuutustoimisto sijaitsi lihakaupan ja English Home -sisustuskaupan välistä, eiköhän se löytyisi :) Siellä oli kaksi naista ja toinen heti hoksasi mitä tarkoitin ja alkoi hoitamaan asiaani. Osoitteeni kerrottuani kävi ilmi, että ollaan lähes naapureita :) Hauskaa.

Nainen oli pukeutunut vaaleanpunaiseen ja sitä oli myös paljon toimistossa, luottamussuhde syntyi jo siitä ;) Hänen tapansa - täkäläinen tapa- tehdä töitä oli ihanan rönsyilevä ja tehokas samaan aikaan. Hän vastaili puhelimeen ja selvitti niin lapsensa kouluasioita kuin jonkun asiakkaankin kuvioita. Kun tajuttiin että asutaan lähekkäin, piirrettiin kartta paperinlaitaan, jotta hahmotamme kuinka lähellä todella ollaankaan. Hän onnistuikin toimissaan, sillä jo samana päivänä vein paperin maahanmuuttovirastoon ja se kelpuutetiin. Parissa viikossa pitäisi tulla lupa. 





Odotin bussia paikassa, jossa paras varjo oli katoksen takana. Siellä oli jo muitakin odottajia ja liityin seuraan. Pian siihen tuli nainen, joka tervehti minua. Hän oli ehkä etäisesti tutunnäköinen, mutta minun kasvomuistillani ei kyllä saatu palautettua mieleen kuka hän on tai tiedänkö edes jostain. Aloimme juttelemaan helteestä, joka nopeasti on meidätkin saavuttanut sateiden jälkeen, ja kehumaan varjoja. Pian  fonaisen puhelin soi ja hänelle tuli viesti. Lyhyen puhelun jälkeen hän pyysi minuakin katsomaan kuvaa. Hänen tyttärensä vihkiminen oli muutaman päivän päästä ja äiti sai nyt viestinä kuvan mekkovaihtoehdosta. Äiti pyysi nopsasti minutkin arvioimaan kuvaa. "Eikö olisikin parempi, jos helma olisi parin sormenleveyden verran pidempi?" "Mitä, jos hän sanoisi ompelijalle, että saisiko siihen kuitenkin vähän hihaa?" "Eikö väri ole kuitenkin kaunis?" Kehuin kaunista mekkoa ja kaunista tytärtä ja toivotin onnea äidillekin. Hän meni aiempaan bussiin ja toivoteltiin hyvät päivät. Ihana "vain Turkissa -kokemus". Suomessakin olen erikoisliikkeissä kuten puutarhalla ja kangaskaupassa päätynyt yhdessä toisten asiakkaiden kanssa arvioinut taimia ja lankoja, mutta ei se ihan niin spontaania ole kuin täällä. 




Olen kuullut Bostanlın kaupunginosan keskiviikkobasaarista siitä asti kun muutin kaupunkiin. Nyt pääsin sinne ekaa kertaa. Postauksen ekat kuvat on myös sieltä. Sieltä löytyi täkäläiseen tapaan KAIKKEA mitä toivoa voi. Kummallista juttua, mutta paljon myös monenlaista tarpeellista. Yöpaitoja, verkkareita, kukkapöksyjä väreillä ja mustavalkoisina, mitä ihanampia tylliunelmia lapsille, alusvaatteita ja juhlaleninkejä. Toisessa päädyssä olivat sitten hedelmät ja vihannekset ja oliivit ja juustot ja kaikki ne ihanat turkkilaisen keittiön herkut. Basaarihallin ulkopuolella useammassa eri kojussa naiset valmistivat gözlemeä, paikallista täytettyä lettusta. Pitkä jonohan on herkullisuuden tae, niin tässäkin tapauksessa. Täytevaihtoehtoja oli vaikka ja kuinka! Perinteisten perunan ja juuston lisäksi myös munakoisoa, sieniä ja eri juustovaihtoehtoja. Täytteitä myös yhdisteltiin asiakkaan toiveiden mukaan. Naiset olivat ihailtavan organisoituneet. Ensimmäinen otti saavista pieniä taikinapaloja ja jauhoitti niistä sopivia alkuja. Seuraava rouva alkoi kaulita taikinasta ohuen ohutta levyä, seuraava laittoi täytteet jne. Olen näitä herkkuja muuallakin syönyt, mutta nämä nousivat kyllä kärkeen!!








1 kommentti:

  1. Kiva postaus:) TUon tapaisia kukkahousuja näkee täällä toreilla. Itselläni ei sellaisia ole, tai on yhdet kukkahousut jotka tällä hetkellä liian pienet... Tsemppejä lupa-asioihin.
    Kiva on seurata markkinoilla kokkaamista, ja herkullisilta näyttävät lettuset. Mukavaa viikonloppua MatkaMartta:)

    VastaaPoista