kalabaliikkia

kalabaliikkia

maanantai 14. marraskuuta 2016

Efeson kissat ja patsaanpäät (Unescon maailmanperintökohteessa)


Efeso on valittu vuonna 2015 Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon oltuaan sitä ennen ehdokkaiden listalla. Minä olen käynyt ensimmäistä kertaa siellä vuonna 2014 ja ihmettelin, miten tämä mahtava paikka ei ole maailmanperintökohteiden joukossa. Nyt on.

Selçukin keskustan mainos siitä, että Efeso on maailmanperintökohde
täältä lähti dolmukset (bussin tapaiset jutut) Efesokseen

Noin vuosi sitten kävin Aspendoksessa, jossa on poikkeuksellisen hyvin säilynyt amfiteatteri (juttua täällä siitä) ja olen käynyt myös Bergamossa, jonka rauniot ovat poikkeuksellisen kauniilla paikalla. Efeso taas mielestäni on mieleenpainuva mm. siksi, että siellä on säilynyt/entisöity poikkeuksellisen laajasti kaupungin raunioita. Sieltä löytyy kunnon pitkä pätkä vanhaa tietä, amfiteatteri, kirkko, kirjasto, pylväitä, asuintaloja mosaiikkeineen ja yleiset miesten vessat.  Efesossa käy noin 2 miljoonaa vierailijaa joka vuosi ja siksi suosittelenkin vierailua aktiivisimman turistiajan ulkopuolella, mikäli mahdollista. Jos ilma on kuuma, niin Efesossa on (kuulemma) todella kuuma. Itse olen käynyt siellä aikaisin keväällä ja nyt näin syksyllä, molemmat oli hyviä ajankohtia. Keväällä tietysti luonto on kauneimmillaan, kun puut kukkivat ja vuorenrinteet ovat vihreitä.




edelleen näkyvää tietä

Efeson historia juontaa juurensa jo kauas ennen ajanlaskun alkua. Historiakirjojen mukaan noin 500 e.Kr se on tullut kuuluisaksi valtavasta Artemis-jumalalle rakennetusta temppelistään, joka lasketaan yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Kooltaan se on ollut valtava, ensimmäinen temppeli on ollut kooltaan 55x110 metriä ja sen tuhoutumisen jälkeen paikalle rakennettu oli vielä suurempi. Temppelistä ei valitettavasti ole säilynyt tähän päivään juuri mitään, sillä Gootit tuhosivat sen vuonna 261 ja vaikka sitä koitettiin korjailla, niin lopullinen tuho temppelille koitti vuonna 401. Osia on nähtävissä Lontoossa British Museumissa.

Temppelin ollessa voimissaan koko kaupungin keskusta siirrettiin sen eteläpuolelle ja Efeso olikin kukoistava satamakaupunki. Sen historia on erilaisten valloittajien historiaa ja vuorotellen se onkin kuulunut esimerkiksi Persian, Aleksanteri Suuren ja Pergamonin valtaan, kunnes vuonna 133 e.Kr se liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa. Efeso oli tuolloin Aasian provinssin pääkaupunki ja asukasluvultaan Rooman valtakunnan suurimpia. Eri arvioiden mukaan siellä asui muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä, joidenkin veikatessa Efeson olleen jopa yli 200 000 ihmisen kotikaupunki. Sillä ajalla sinne rakennettiin aiemmin mainitsemiani siellä edelleen näkyviä rakennuksia, kuten valtavan upea kirjasto joka on edelleen vaikuttava näky. 

kirjaston ympäristöä

kirjaston kulmaa
Kirjaston patsasyksityiskohta
Amfiteatteria ylhäältä

puu amfiteatterin päällä
Apostoli Paavali suuntasi toisella matkallaan myös Efeson kaupunkiin ja kaupunkiin perustettiin tuolloin kristillinen seurakunta, joka lasketaan nk. seitsemään ensimmäiseen seurakuntaan, jotka on mainittu nimeltä myös Raamatun Ilmestyskirjassa. Kristittyjä turisteja saapuu antiikkikaupunkiin eri puolilta maailmaa myös sen historiallisen seikan vuoksi, että Jeesuksen äiti Maria ja opetuslapsi-evankelista Johannes ovat todennäköisesti asuneet viimeiset vuotensa siellä. Ajatellaan myös, että Johannes kirjoitti evankeliuminsa siellä. Marian mukaan nimetty kirkko on antiikkikaupungin sisällä ja Johanneksen kirkko ja hänen hautansa taas ovat keskellä nykyistä Selçukin kaupunkia muutama kilometri antiikkikaupungin ulkopuolella. Lähellä antiikkikaupunkia on myös suosittu pyhiinvaelluskohde "Marian talo", jossa en itse ole käynyt vielä.

Marian kirkolta












leijonamosaiikki rikkaiden talosta

Efeso sijaitsee viehättävässä Selçukin kaupungissa. Tätini ja siskoni kanssa menimme Izmiristä sinne junalla. Matkalla minä istuin nuoren naisen ja hänen pienen taaperonsa vieressä. Juttelimme toki siinä ja kävi ilmi, että hän on kotoisin Selçukista ja tietysti piti kysyä ravintolasuositusta illaksi. Hän suosittelikin Tat (=maku) nimistä ravintolaa, jota uskallan myös suositella. Se löytyy melko läheltä Selçukin rautatieasemaa ja Johanneksen kirkkoa. Tavallinen kävelykadun laidalla oleva pieni ravintola, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu erittäinkin hyvää tässä perheen omistamassa ja pyörittämässä ravintolassa, englantikin sujui. Sukulaiset otti kalaa, itse söin paikallisen lihapadan. Kaikki tykkäsi ruuistaan. 

Ennen ravintolaa käytiin Johanneksen kirkossa

näkymä kirkon kukkulalta alas kaupunkiin


linna oli ihan lähellä ja siellä liputettiin


Oleanteri kukassa ilta-auringon hehkussa


kirkko oli ihan valtavan suuren oloinen











Tässä nyt reissupostaukset hetkeksi.

6 kommenttia:

  1. Mielelläni minäkin olisin ollut tuollaisen kirjaston vakiasiakas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mikä ettei! Ei ole enää ihan samanmoisia kirjastot.

      Poista
  2. Pitaa ottaa agendaksi kayda tuolla lahiaikoina, ed. vierailusta on vierahtanyt aikaa, ihana paikka ja kiva kun kavit ja jaoit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Kannattaa! Oliko sun käydessä jo terassitaloja entisöity?

      Poista
  3. Onpa hienot antiikin rauniot,ja hyvin säilyneitäkin näkyvät olevan. Ihanat kissakuvat olet ottanut,mjau:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihania kissoja oli paljon! On se kyllä käymisen arvoinen paikka!

      Poista