kalabaliikkia

kalabaliikkia

maanantai 26. syyskuuta 2016

Syksyfiilis tulee kaikkialla.

Minä olen ihan syksyihmisiä - tai ehkä kaikkein eniten olen vuodenaikaihmisiä ja vuodenajanvaihtumisihmisiä :) Mutta kesän jälkeen tummat illat, kynttilät, viltit, tee, into kokeilla jotain uutta, innostus ottaa joku käsityöprojekti esille. Onhan se ihanaa. Suomessa siihen voi lisätä vielä saunan, sieni- ja marjaretket, mökkireissut ja siellä saunominen ja kylmään veteen pulahtaminen, nuotio-illat, ruska ja arjen palaaminen kesän hössötyksen jälkeen (josta myös tykkään).

Turkkilaisessa sykysyssä on ihan omia ihania piirteitä. Ruskaa ei ole, mutta kyllä puut kauniisti kellastuu täälläkin. Aamun kuulaus on yhtä ihana molemmilla, ehkä Suomessa on +10 ja täällä +16, mutta silti :) Tummissa öissä taas Turkki ehdottomasti saa suuremman plussan sillä täällä ne on myös lämpimiä, tosin nyt ei enää ilman vilttiä kovin myöhään parvekkeella istuskele, mutta ollaanhan sitä kohta jo lokakuussa.

Basaarilla oli juureksia, omenoita ja tuoksu sen mukainen. Basaarireissun jälkeen tuli myös ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa olo että voisi leipoa jotain ja tehdä ruokaa uunissa. Lapsuudesta muistan, että puu-uunia lämmitettiin koko talon lämpimyydeksi ja kosteuden poistamiseksi. Täällä tilanne ei ollut se, mutta nyt on jo fiilis että voi lämmittää ihan tuota sähköuunia ilman että koko asunto on ihan tropiikki.

Jotenkin syksyllä on vaan sellainen vaikutus, että kotia on kiva sisustaa (nyt on kyllä vähän pakko -hahaa), tehdä to-do-listoja (kuten myös Thaimaanrannan maalareiden Heidi on tehnyt ja melkein muakin houkuttaisi) ja muutenkin ajatella olevansa tehokas ja jopa spurtata sen kanssa hieman. Suomessa asiaan kuului tulppaanien, narsissien jne. istuttaminen ja nyt ostin täältäkin sipuleita. Pitäisi vielä käydä jotkut ruukut löytämässä jostain. Asiasta viidenteen - luotan ruukkujen löytämiseen kun nyt löytyi kirjakauppa, johon luvattiin tilata niitä kuplakirjekuoria :)

Syksyyn liittyy vahvasti se tunne että saa luvalla käpertyä kotiin ja yksinäisille lenkkipoluille, jotka ei ihan niin houkuttelevia ole täällä, mutta kuitenkin. Kesä on jotenkin paljon vaativampi, pitää olla esillä, olla sosiaalinen, reissata jne. Se on aivan toosi ihanaa myös, älkää ymmärtäkö väärin, mutta kyllä sen on aika myös loppua ja arki ja introvertimpi elämä on ihan tervetullut.

Lauantai-iltana testasin Suklaapossun blogista löytämääni omenapiirakkaohjetta, johon EI tarvita vatkainta, sillä mulla EI ole vatkainta eikä myöskään pikkukulhoja, sinitarraa, foliota, pakastepusseja, tulitikkuja (paitsi pari lainattua), liimaa tms. asioita joita yleensä kodissani aina on. No, piirakka oli ihanaa, ihan suosittelemisen arvoista. Sen sivutuotteena jääkaappini tuoksuu ihanasti ompulle - niin syksyistä sekin. 


huomatkaa mitta, joka aina valmiina jos jonkun seinän leveys tai laatikon syvyys pitäisi tsekata :)

leipomiskahvit


koska piirakka meni tuliaisina kylään niin tarvitsin selkeästi omena-persikka-kaurapaistoksen - ja resepti omasta päästä

syksyisessä vihannesinnostuksessa myös täältä löydettyä broileri-riisipataa testattu sovellettuna.
Olin jo ihan aidosti epäillyt, että täällä etelässä ei syksyfiilis löydä mua, mutta löysimme toisemme <3


8 kommenttia:

  1. Nam,omenapiirakkaa:)
    Teillä on siellä viileämpää kuin täällä;öisin edelleenkin yli 20 astetta,mutta pieni parannus on jo tapahtunut eli kosteusprosentit hieman laskeneet-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei täällä helle enää ole, tosin ensi viikolla kai lähestytään taas kolmeakymppiä parina päivänä. Omenapiirakkaa- vatkaimetonta. Milloinhan sellaisen saisi hankittua...

      Poista
  2. Muakin sisustuttais. Tekis mieli koittaa noiden tuolien verhoilua. Mitäs jos pilaan ne? Tekis mieli myös sellaista pientä kirjoituspöytää tähän makkariin. Olen etsinytkin, mutta oikea ei ole vielä osunut kohdalle. Huomenna pitäisi kaivaa talvivaatteet esiin ja laittaa yläkerrassa lojuvat hellehepeneet vastaavasti komeroiden uumeniin. Tänään saatiin pinottua puut talven varalle. Ja tyhjennettyä komposti. Yök.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaapäivät menee siis toteen siellä :) Eilen just multa kysyttiin että alkaako olla kaikki tarpeellinen vai vieläkö aiot jotain...noo :) Kyllä tämä kodin laittaminen alusta asti on iso projekti mutta ihana myös. Ehkäpä piankin saatte kuvia mun pöydästä ja tuoleista, joita olen viikkokausia jo odottanut.

      Poista
  3. Niin se syksy sitten tuli! Oih omenapiirakka, pitaakin tehda pian sita, meillakin on tehty jo ekat syysruuat uunissa, uima-allas kannettu sisalle ja tyhjennetty ilmoista, iltaisin laitan ikkunat kiinni ja tuulettimet on siirretty odottamaan ensi kesaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vielä nukkunut ikkuna raollaan, rakastan sitä tunnetta kun tulee raitista ilmaa. Muutaman yön nukuin ikkuna kiinni, mutta palasin tähän. Tosin muutamana tosi tuulisena yönä olen joutunut yöllä nousemaan ikkunaa sulkemaan, mutta oli se sen arvoista :) Sukkia en ole vielä käyttänyt myöskään :)

      Poista
  4. Kun itse en oikein ole kotoilijatyyppi, en saa syksyfiilistä leipomisesta enkä kynttilöistä, mutta syksyn värit ja tuulen ääni kertovat syksyn saapuneen. Kurkien huudot ovat jotenkin sydäntä raastavia. Tuntuu kuin ne vain vastahakoisesti hyvästelisivät kesämaitaan
    Varmin ja hiukan ristiriitaisia tunteita herättävä syksyn merkki ovat kuitenkin kylmän tieltä sisätiloihin muuttavat hiiret ja päästäiset. Tere tulemast vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn värit ja tuulen ääni ja auringonpaisteen tuntu :) Oi. Täällä ne ei oo ihan niin selkeitä, paitsi ehkä tuo listani viimeinen. Vaikka olis lämminkin päivä, ei auringonlämpö tunnu enää samalta kuin kuukausi-pari sitten.
      Tänne ei ole muuttanut hiiret ja päästäiset mutta sen sijaan jännät heinäsirkkatyyppiset kaverit, jotka tulee varmaan parvekkeen avonaisista ikkunoista. Niitä olen ulkoilmaan palautellut pari kappaletta.

      Poista