tag:blogger.com,1999:blog-3413231227465924187.post6754166147005775736..comments2023-08-12T18:22:52.485+03:00Comments on kalaa & baliikkia & kalabaliikkia: Ystävyyspohdintaa.MatkaMarttahttp://www.blogger.com/profile/01723741263340115390noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-3413231227465924187.post-84388535435352900292017-02-18T08:08:01.282+03:002017-02-18T08:08:01.282+03:00Aika yksinäiseksi kävisi tosiaan elämä jos muilla ...Aika yksinäiseksi kävisi tosiaan elämä jos muilla mailla asuessa edelleen eläisi ihan vain lapsuudenaikaisten tai muiden aikaisempien ystävyyssuhteiden varassa. Omalla kohdallani yhteinen historia ei ole ystävyydessä tosiaan se tärkein tekijä. Aika vähän omien läheisten ystävien kanssa mietin vanhoja juttuja - vaikka siis osan aikuisajankin ystävän kanssa ystävyyttä on nyt takana jo parikymmentä vuotta eli historiaa kyllä riittää - vaan enemmän eletään tätä hetkeä. Vanhan yliopistoaikaisen ystävän kanssa asutaan nyt pitkästä aikaa samalla mantereella; kaksikymmentä vuotta ollaan tunnettu, pidetty yhteyttä ja eri maissa asuessakin nähty aina aika ajoin. Eilen muun muassa ihmeteltiin yhdessä Whatsappin välityksellä Yhdysvaltain uutta presidenttiä. Viime viikolla juteltiin Whatsappissa lastemme koulujutuista. Ystävyys on kasvanut elämän mukana.<br /><br />Yllättävän vaikea on kyllä tosiaan etukäteen tietää kenen ystävän kanssa ystävyys todellakin jatkuu yli etäisyyden, niin kuin sanoit sen näyttää lopulta vain aika. Moni hyvinkin läheinen ystävyyssuhde on tässä vuosien varrella katkennut muuttoon, vaikka olisin kuvitellut ystävyyden jatkuvan aina. Itse olen yrittänyt kaikkien tärkeiden ihmisten kohdalla nähdä vaivaa ja pitää yhteyttä, mutta loputtomiin en yksipuolisesti halua ystävyyttä ylläpitää. Ehkä ihan siksikin olen näinkin valikoiva ystävien suhteen? Jos olisin yhdessä ja samassa paikassa tutustunut kaikkiin elämäni tärkeisiin ihmisiin heitä olisi ympärillä jo aikamoinen porukka. Mutta etäisyyksien päästä täytyy nähdä ihan erityistä vaivaa ystävyyden ylläpitämiseen ja turhaa työtä en siltä osin halua tehdä eikä siihen olisi aikaa eikä oikein mahdollisuuttakaan.<br /><br />Matkalaisen elämä ei tee ystävyyssuhteista ihan helppoja! Mutta toisaalta ystävyydet kuivuvat toki kasaan toisinaan myös ihan vaikka olisikin tilaisuus viettää yhtenään aikaa yhdessä. Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3413231227465924187.post-80081732731280804162017-02-17T09:41:55.353+03:002017-02-17T09:41:55.353+03:00Nyt kun luin sun kommentin, tuli olo että pitäisi ...Nyt kun luin sun kommentin, tuli olo että pitäisi tehdä toinen postaus vielä enemmän juuri ulkosuomalaisen näkökulmasta. Hyvää pohdintaa Kata. Kyllä tämä kauas vanhoista ympyröistä muuttaminen ( ja joidenkin kohdalla vielä toistuvat muutot) aiheuttavat minun mielestä vähintään sen, että uusia kaveruussuhteita ja jopa ystävyyssuhteita solmitaan. Osa ehkä katkeaa muuttoihin, mutta sitten se on niin, osa sitten jatkuu omalla tavallaan. Melko väistämättä paljon muuttavalla ja kauas muuttavalla muotoutuu useampia kaveripiirejä, joissa on. Näin ainakin minun kohdalla. Sen, kestääkö joku ystäväyys varmasti aikaa ja kilometrejä, saa selville lähinnä ehkä ajan ja kilometrien kanssa. <br />MatkaMarttahttps://www.blogger.com/profile/01723741263340115390noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3413231227465924187.post-38909050453343727492017-02-17T08:14:12.094+03:002017-02-17T08:14:12.094+03:00Hyvä kun rohkenit kirjoittaa ystävyydestä, se on k...Hyvä kun rohkenit kirjoittaa ystävyydestä, se on kyllä mielenkiintoinen aihe. On jännä miten ystävyys on niinkin yksilöllinen juttu ja jokainen tuntee ja näkee sen vähän omalla tavallaan.<br /><br />Mun ihan kaikkein lähimmistä sydänystävistä ei kukaan ole tuttu jo lapsuusajoilta. Elämässäni on kyllä onneksi edelleen mukana heitäkin jotka olen tuntenut ihan vauvasta tai kouluajoista asti, mutta ihan niihin parhaisiin ystäviini - joita on useampi samalla viivalla - olen suurimpaan osaan tutustunut vasta aikuisiällä. En pidä aikaa ystävyyden mittana ollenkaan vaan hyvinkin nopeasti olen monien elämäni tärkeiden ihmisten kanssa tullut hyvin läheiseksi. Ehkä siksi kun olen ihmisten suhteen vähän tällainen mustavalkoinen tyyppi, että aika nopeasti tiedän onko joku omanhenkinen ihminen vai ei. Itse en ole hyvä olemaan isommissa ystäväporukoissa vaan mieluummin vietän aikaa hyvässä seurassa kahden kesken (tai nykyään myös perheen kesken). Omista tärkeimmistä ystävistäni muutama on suomalaisia mutta loput eri puolilta maailmaa. Kynnys on minulla korkealla ystävyyden suhteen, mutta olen kuitenkin onnekseni jokaisessa asuinmaassani tähän asti tutustunut ainakin yhteen sellaiseen ihmiseen jonka kanssa uskon ystävyyden jatkuvan aina, välimatkoista ynnä muista riippumatta. Minulle ystävyydessä on kaikkein tärkeintä ehkä luottamus ja lojaalius, ja toki sellainen samanoloinen tapa katsella maailmaa. Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.com