kalabaliikkia

kalabaliikkia

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tyatira - yksi seitsemästä

Blogitauolta palannut MatkaMartta päivittelee nyt ensin parin viikon takaista retkeään ja samalla kyselee onko kellään vinkkejä mitä nähdä Demressä ja Kayaköyssä, niihin suuntautuu huomenna alkava muutaman päivän mittainen reissu ystävän kanssa.

Sen lisäksi, että täällä voi monien muiden maiden tapaan bongailla Unescon maailmanperintökohteita, voi Turkissa kerätä myös varhaisten kristillisten seurakuntien sarjaa. Raamatussa mainitaan seitsemän seurakuntaa, jotka kaikki ovat nykyisen Turkin alueella. En mitenkään tietoisesti alkanut niitä kiertämään, vaan ihan vahingoissa ensimmäiset kolme tuli käytyä eli Smyrnan rauniot (nykyinen Izmir) Efeso (Izmirin lähellä) ja Pergamo (nyk.Bergama), olin kylässä tuolla Egeanmeren seuduilla viime viikolla ja ystäväperheeltä oli käymättä mm. Tyatira (nyk.Akhisar) Sinne päätettiin siis lähteä, vaikka netistä ja kirjoista näimmekin, että rauniot eivät tulisi olemaan Bergaman ja Efeson tapaan niin hyvin entisöityjä tai niin laajoja. Pitäähän vaatimattomammatkin paikat nähdä.















Lapset kouluun ja aikuiset matkaan. Harmiksi toinen porukka ei päässyt sairastelujen vuoksi mukaan. Päivä valkeni aurinkoisena ja lämpöä oli vähän toistakymmentä. Jatkoimme matkalla hyväksi havaittua nollauskeinoa, eli huonoja juttuja ja väliin vähän asiallisempaakin keskustelua kuitenkin. Joskus toimii kyllä aika hyvin se, että voi heittää ihan kaikenlaista mieleentulevaa ja nauramalla koittaa pitkää ikää ansaita. Mutta kaipaan kyllä myös oikeaa ajatustenvaihtoa ystävien kanssa hervottomuuden vastapainoksi - onneksi sitäkin oli tarjolla.

Saavuttuamme perille ja autolle parkkipaikan löydettyämme lähdimme kävellen katselemaan paikkoja. Istanbulin n.20 miljoonan ihmisen jälkeen tuntui kuin olisimme saapuneet ihan kyläpahaiseen. Istanbulissa ei ole ihan mahdollista jättää autoa johonkin ja lähteä kävellen etsimään nähtävyyksiä ;) Pian törmäsimmekin jo rauniohin ja onneksi aukioleva porttikin löytyi.

Tyatira tai monilla kielillä Thyatira on nykyiseltä nimeltään Akhisar eli valkoinen linna/linnoitus. Aikoinaan sitä on kutsuttu kreikankielisellä nimellä Pelopia, mutta jo noin 290 eKr. se on saanut nimen Thyateira. Ensimmäiset todisteet elämästä siellä on jo noin vuosilta 3000 eKr Kaupunki on ollut tunnettu mm. purppurastaan ja siitä, että siellä on nykyäänkin kaikille tuttu asia nimittäin raha otettu ensimmäisiä kertoja käyttöön. Rooman valtakunnan aikana vuonna 214 jKr siitä tuli alueensa hallinnollinen keskus ja kaupunki elikin kukoistuksena aikaa tuolloin. Kristinuskon levitessä tuolla alueella toisella vuosisadalla, se levisi myös Tyatiraan ja se on mainittu pariin kertaan myös Raamatussa.

Jännä ajatella, että sekä täällä Istanbulissa että ympäri Turkkia on paikkoja, jotka ovat olleet merkittäviä jo niiiin monta vuosisataa ja -tuhatta sitten. Rooman valtakuntakin on asia, jota opettajat koittivat vuositolkulla takoa päähäni ja päihimme kouluvuosien aikana, jotain jäi mieleen moni asia ei, mutta joka tapauksessa täällä(kin) se on ollut.

Esitteissäkin luki, että rauniot ovat nykyään muun kaupungin puristuksessa ja näin todella oli. Esim. Bergamo tai Efeso ovat suuria alueita, hieman erillään muusta ympäröivästä asutuksesta/kaupungista, mutta nämä kylläkin pienemmät rauniot olivat ihan kaupunkin keskellä. Rauniot olivat meidän käsityksemme ja vajavaisen ymmärryksemme mukaan kuuluneet ehkä siellä sijainneelle kirkolle.








Raunioiden ulkopuolelta löytyi myös hauska kokoelma erilaisia pylväänpäitä ja koristeellisia kivenmurikoita. Aina näitä katsellessa miettii, että miten ihmiset ovat onnistuneet tuolloin sen ajan välinein tekemään noin kaunista jälkeä ja vieläpä sellaista jälkeä, jota voimme mekin näin monen sukupolven jälkeen vielä katsella. Eipä taida kerrostaloistamme jäädä vastaavaksi ajaksi ihasteltavaa.



etanalla historialliset asuinsijat




Kaikkialla ja kaikkina aikoina täytyy kuitenkin saada kahvia tai teetä. Tällä kertaa turkkilainen tee tuli näin kauniissa pannussa, josta itse pöydässä sai haluamissaan erissä kaataa sitä kuppiin. Eikä ollut kahvilamme (pitkään etsitty sellainen) hinnankiroissakaan, 2 x turkkilainen kahvi ja 1 x tee oli yhteensä kuutisen liiraa, eli pari euroa. Samalla mietimme seuraavaa kohdetta, mutta maanantaiseen tapaan museot olivat kiinni ja niin jäi arkeologinen museo näkemättä, seuraavaan kertaan.

Kotimatkan varrella kiepsaistiin vielä Manisan pikkukaupungin (reilut miljoona asukasta) ja Manisa kebapin kautta takaisin ystävieni kotikonnuille. Ruuasta ei tullut otettua kuvaa, mutta kaupungin keskustan se osa, johon osuttiin oli suloinen kapeine kujineen ja vuorimaisemineen. Ehdottomasti ansaitsisi uudenkin visiitin.







10 kommenttia:

  1. Kävin jo eilen kurkkimassa eikö mun blogilista päivity kun ei ollut tullut yhtäkään uutta postausta, mutta reissun päällähän sitä ollaan oltu, ihania kuvia taasen! Vuoret, meri ja auringonnousu on vaan niin kaunis yhdistelmä :) Kirjoitathan Kayaköystä ja niistä huudeista kun siltä reissulta palaat, voin ottaa kaikki vinkit sitten omalla matkalla käyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoret, meri ja auringonnousu/-lasku on kyllä aika voittamaton trio! Kyllä tarkoitus olisi niin Demrestä kuin Kayaköystäkin kirjoitella. Kiva kuulla, että ehdit jo kaivata. Tsemppailen seuraavissa postauksissa, mutta en konetta mukaan reissuun ota, kirjoitan kun palaan kotiin.

      Poista
  2. Kauniit kuvat ,ja taas tuli opittua jotain uutta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välillä on kiva niin itseä kuin blogiakin varten hieman etsiskellä enemmän tietoa paikoista, joissa on käynyt.

      Poista
  3. kyllä osaat yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Kuka muu muka ottaa kuvan ETANASTA ikiaikaisen pylvään kyljessä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai kuvasin, kun se etana siinä nökötti pylvään kyljessä ;)

      Poista
  4. Olet ollut kulmilla :) Tasta on aikaa kun olen Demressa kaynyt, kalliohaudat ja kirkko on tietysti ne must see nahtavyydet, siina lahella on tietysti Kekovan vajonnut kaupunki ja ihana Kaş, onko teilla niihin aikaa? Demrea ennen Antalyasta pain tultaessa on muuten ihana paikka missa merivesi ja makea vesi kohtaavat, siella on hyvia rapuravintoloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulmilla :) Kekovaan ja Kaşiin ei ollut aikaa, Kaş nähtiin kyllä bussin ikkunasta ja vakuutti!! Koko tuo seutu on kyllä kaunista ja houkuttelevaa!

      Poista
  5. Petra vei sanat suustani. Demren kirkko, Kekova ja Kaş. Kayaköy ja jos vielä jotakin kaipaa, niin makoilemaan Ölüdenikseen ja sieltä laivalla Perhoslaaksoon. Vinkit taisi tulla myöhässä, mutta luulen, että jos olet lukenut Tuhattajayhtä, niin nämä tuli kyllä sieltäkin. Ja Kaşin vieressä on nykyään se ihana ravintolakaupunki, jonka nimeä en nyt muista… Toivottavasti sinulla oli ihana reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen lukenut Tuhattajayhtä ja haluaisin kaikki näkemättä jääneet seuraavalle listalle!

      Poista